<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Pätkätöiden mestariammattikunta

 

Pätkätöiden suvereenit mestarit löytyvät suomalaisten teattereiden näyttelijöiden ja muun taiteellisen henkilökunnan ammattilaisista. Vain harvalla teatterilla on enää ohjaajia kiinnitetty toimeensa.

Kansallisteatterillamme on palkattuna, kuin jäänteenä menneestä pääohjaaja ja neljä muuta ammattiohjaajaa. Lahden kaupunginteatterissakaan ei enää tarvita ohjaajan vakanssia. Suomen teattereiden näytelmiä kiertävät ympäri maan toteuttamassa vierailevat, produktiokohtaiset ohjaajat. Näyttelijäkunnassakin vierailijoita riittää.

 

1964964.jpg

Lahden kaupunginteatterin Cats -musikaalin on ohjannut vierailija ja vain seitsemän teatterin omaa palkkalaista on esityksessä, kuva Johannes Wilenius

 

Tampereen Teatterin näyttelijäkunnasta on palkallisessa toimessa vähän yli 20 taiteilijaa ja vierailijanäyttelijöitä talossa vilisee neljättäkymmentä.

Teattereiden päämateriaalin, näytelmätekstien, ammattilaiset - dramaturgit - ovat Suomen 44 ammattiteatterin palkkalistoilta kahdenkäden sormin laskettavissa. Teatterin tuotteesta – näytelmästä ja esittämisestä – vastaavat yhä useammin siis täysin pätkätyöllistyneet ammatti-ihmiset. Kunnallispolitiikassa, teattereiden budjeteissa voidaan näin helposti todistaa, ettei varsinaisia palkkamenoja ole, on vain könttäsummia maksavia produktioita.

Ei siis ihme, että pienikin maininta, rivi jollakin ilmoitusasiakkaitten elättämän sanomalehtemme palstalla, on kuin autuus ja elinehto teatterilaitoksen, usein sen yksittäisen taiteilijankin hengissä säilymisessä.

 

                                                       0

 

Kulttuuritoimittajien uusi rotu

 

1965316.jpg 

 

En enää aikoihin ole lukenut oman kaupunkini, oman lehteni teatteriarvosteluja. Saan niistä silloin tällöin riittävän terävän ja tarkan lyhennelmän Pirjo-vaimoltani.

 

Toimittajalta, erityisesti taiteista kirjoittavalta toimittajalta, olemme tähän saakka tottuneet vaatimaan joitakin vähimmäisominaisuuksia, vaikkapa jonkin taiteenlajin erityistä harrastuneisuutta, joskus jopa loppututkintoakin alaltaan tai vähintään ainakin laajakatseista persoonallisuutta. Kulttuuritoimittajan kun on meidän tavallisten kansalaisten puolesta pitänyt syleillä niin maailmamme suloja kuin myös sen rappiota ja opastaa meitä ymmärtämättömiä siitä, minkälaiseen taidekokemukseen meidän kannattaisi pyrkiä tai pilettimme ostaa.

Teatterin perimmäinen tarkoitus on ajanlaskumme alusta alkaen ollut viihdyttää ihmistä: Toisia, meitä yksinkertaisia, älynrippeillämme pohtimaan ja askaroimaan ihmiselämän menoa, jalostamaan itseytemme epätäydellisyyttä, toisia taas ruhtinaista alkaen, meitä monta astetta korkeammalle yltäneitä, työn raskaan raatamia kellokkaitamme, elämän suloihin, hörönauruun suostumaan ja sulkemaan silmänsä edes teatterissakäynnin ajaksi noilta turhilta rahalla helposti ratkaistavilta elämän murheilta ja vääryyksiltä. Vaan väärässä olen.

 

Kritiikin olennaisin

Lahden valtalehden Etelä-Suomen Sanomien arvioinnit kirjoittaa riittävän nuori, pienten lasten perheenisä, toimittaja Ilkka Kuosmanen. Ei siis iältään vielä läheskään meidän kalkkeutuneiden luokassa.

Viimeisin Ilkka Kuosmasen arviointi on (ESS 5.10.) Helsingin kaupunginteatterin ainoan ohjaajan, komiikan tuntijaksi mainostetun Neil Hardwikin ohjaaman Neil Simonin tekstin Juoruja esityksestä - nauravaisille, siis kaltaisiani huomattavasti fiksummille - tarkoitetusta naurupommista.

Kuosmanen kertoo esityksestä, jo otsikosta alkaen, olennaisen: pääministeri Vanhanen lähtee puoliajalta pois teatterista, hänen seuralaisensa jaksaa katsoa esitystä vielä toisenkin puoliajan ja tyrskähtää muutaman kerran nauruunkin. Tarkistan vielä vaimoltani: siis itse näytelmässä vai katsomossa? Katsomossa, saan vastauksen.

Näin taide on ihan valtiotasolla meille, tänne perifeeriseen Lahteemme tuotu ja ymmärrettäväksemme esitelty. Kiitän vaimoani lyhyestä ja selkeästä teatteriarvioreferaatista. Nyt tiedän helsinkiläisteatterin esityksestä olennaisimman.

 

Vaan jos sitten kuitenkin juju

Kuitenkin epäilen, että näytelmä Juoruja-nimensä mukaan  on Kuosmasen teatteriarviointia fiksummin suunniteltu juttu. Jospa Vanhanen onkin kiinnitetty vierailijaksi tähän esitykseen, samoin hänen seuralaisensa. Kun Vanhanen poistuu puoliajalla, supinat ja juorut alkavat tietenkin kehittyä. Hauskuuden takaa taas se, että Vanhasen seuralainen määrätyissä, ohjaajan nimeämissä kohdissa, pyrskähtää nauruun. Näin yleisö tietää, mikä kohta esityksestä on todella hauska.

 

Siksi päätänkin: mikäli Helsingin kaupunginteatteri esittää vielä Juoruja –näytelmäänsä ensi keväänä, käyn tarkistamassa olettamani jujun ja Vanhasen osasuorituksen.

 

                                                        O

 

Euroopan valloituksella

 

Viikonvaihteessa pieni seurueemme Lahdesta kävi Tampereella. Näimme ja haistelimme siellä teatterin vallan toisenlaisia näkyjä ja tuulia: tanssillisen, liikunnallisen, elämänsykkeellisen Café Moravian: Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen viimeisen vuosikurssin kunnianhimoisen ja meidät moneen mietintään johtaneen esityksen.

 

1965017.jpg

Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksen Café Moravia  on pari askelta edellä teatterimme nykyhetkestä, kansainvälinen, italiankielinen kihelmöivän ajatteluttava rakkauskaaos, kuva Jonne Renvall

 

Olin pari vuotta aikaisemmin nähnyt saman ammattitaiteilijaopinahjon niinikään italiankielisen Café Moravia -esityksen: se oli hallittu, juonellinen, suorastaan ehyt ja harmoninen, musikaalinen, liikunnallinen kokonaisteos.

Tämänkertainen kokemamme esitys oli kuin edellisen vastakohta: moneen suuntaan, moneen ilmaisulajiin hajoava kaaos, pieniltä hetkiltään keskeneräisenkin oloinen raakile. Sen voima ylitti kuitenkin nihilistisen kriittisen tarkastelun: kiihkeä, tartuttava elämänsyke, tempo, alati vaihtuva esitysmuoto välittivät rakkauden, rakastumisen ja rakkaudettomuuden – elämän tärkeimmän meidät eläimestä erottavan inhimillistymisen sielullisen muodon - tulisesti, ajantasaisesti suoraan katsojan kokemuksiin. Nauroimme ja liikutuimme: vauhti oli huimaa, esitys ajoittain plastisen kaunista, ajoittain taas kuin nykyaikaista tanssia konemaisen täsmällisine, sisällöstä kertovine liikkeineen. Mitä muuta? Koko esitys nuorten näyttelijäin estotonta heittäytymistä, persoonallista tulkintaa täynnä ja kieli italiaa – kieltä, jota emme ymmärtäneet sanaakaan. Ja kuitenkin viehätyimme ja innostuimme.

Teatterin tärkein - tunteiden välittäminen, niiden käynnistäminen ihmisessä, on sittenkin kielialueista irrallista ja mahdollista!

Toissailtainen tamperelaisesitys kuvastaa ajastamme revityn, pirstaleisen ja kaoottisen pinnallisuuden: sen muoto oli onnistuneesti muutaman askelen meitä edellä: tähänkö ihmisten yhteiselämä on menossa? Pähkäilemme vieläkin ja yritämme ratkoa esityksen käynnistämiä ajatuskuvioitamme.

Café Moravian suuri lisäansio on viedä suomenkieleen jymähtänyt teatteriosaamisemme taas kerran kansainvälisille, eurooppalaisille kielille nyt italialaisille koettavaksi. Alkaneella viikolla sitä esitetään Milanossa ja sen ympäristössä kuudesti.

 

 

 

http://www.ess.fi/search.jsp?order=order_date&query=juoruja

 http://naty.uta.fi/index_flash.html