KESÄSIIRTOLAT

KESÄLEIRIT

608752.jpg

Nämä lasten ilot ovat loppu tämän päivän Lahden köyhässä kaupungissa. Kuvan Kukkasen kesäleirien toimintaa ei enää pyöritä kukaan.

Lasten vauhdikkaat hypyt riemukiljahduksineen aurinkoisen kesäpäivän vesiporeisen raikkaaseen Suomen järven siniveteen - saunan vihdalle tuoksuvasta lämmöstä, satojen uusien lastenkasvojen kirkkaat silmäparit, kesän ensimmäiset paljasjalkakirmaukset, kymmenet tulenloimun valaisemat iltanuotiot kertomuksineen ja lauluineen, jännittävät reppuselkäiset yöretket, mustien kyykäärmeiden alkukesäinen joukkomarssi, hiljaiset tai toisinaan rajun myrskyävät veneretket, saadut ja puhutut kalansaaliit perkausopetteluineen, sadat pajupillin valmistukset ja ehtymättömän kekseliäät sadepäivän loppumattomat askartelut, monet kymmenet saunanlämmitykset, varmaan tuhannet pallopelit, rastitehtävät ja luontopolut, kymmenet itsetuntoa kohottavat me-hengen kokemukset, lintujen miljoonaäänikertaiset kesäaamukonsertit, ruokakellon metallisoinnin lupaamat ansaitun täyttävät, monipuoliset ja herkulliset leiriruokailut ja välipala-ateriat, leirinuotioiden unohtumattomat kielen vievät räiskäleet ja niiden tuoksut, kymmenet uudet ystävystymiset, monet laastari-ensiavut pikku kyynelineen ja kiitoshymyineen – siinä alkupätkiä niistä tunnoista, joita sanan kesäleiri kuullessaan oma ajatuskoneisto vyöryttää katkeamattoman filmin tavoin lähimpien kymmenen vuoden muistivarastoista.

656220.jpg

Pajupillit eivät enää soi Kukkasella ja Tanhualla.

Sain pyytämättä osakseni näitä ainutlaatuisia kokemuksia muutamana viimeisenä työvuotenani 1990 –luvun alussa leirikoulujen muodossa sekä vapaaehtoistyössä kesäleirien järjestelyvuosina 1996-2004. Lasten ja nuorten yhdessäolomuotona leirimuoto on edelleenkin in, vastapainona television ja tietokoneen viihdemaailmalle sille on yhä enemmän kysyntää. Vain tarjonta puuttuu!

Sama leirimäinen, luontokokemuksiin hamuavan yhdessäolon muoto sen sijaan täyttää tänään aikuisten työelämän virkistäytymisen korkeimmatkin vaatimukset: työyhteisöjen erilaiset yritysten ammattilaisilta tilaamat luontoretkisessiot patikointeineen nuotioaterioineen ja laavukokemuksineen, retretteineen ovat työhuolien unohtamisen koettu varma keino ja työelämän virkistymismuotojen tätä päivää.

Tässä vuodatuksessani raapaisen vain vähän meitä aikuisia ja Lahden hallintoa, yhteiskuntakoneiston osaa, jonka tehtävänä luulisi olevan turvallisen huomisen, erityisesti lasten ja nuorten asiat. Luulisi, sillä tämän jutun tosikertomuksista ymmärtää, että tuon koneiston päämäärät sittenkin ovat aina jonkun sen yksityisen jäsenen vallanhimon kanssa yhteneväiset. Lapsista ja nuorista viis – niillä voi kyllä näennäiseettisesti ratsastaa ja niiden avulla päästä eteenpäin tuossa loppumattomassa aikuisten pikkusielujen valtaportaikossa.

607560.jpg

Kukkasen rannan veneitä ei köyhällä Lahdella ole enää varaa kääntää lahtelaislasten käytettäväksi.

 

Kesäsiirtolatoimintaa Lahdessa yli 80 vuotta

E

uroopassa alettiin1800-luvun loppupuolella järjestää kesäisin virkistystoimintaa koulua käyville vähävaraisille ja terveydentilaltaan heikkokuntoisille lapsille. Suomessa ensimmäinen kesäsiirtola järjestettiin vuonna 1889. Sittemmin kesäsiirtoloita syntyi sekä yksityisten yhdistysten että kaupunkien aloitteesta. Kunnalliset kesäsiirtolat olivat tavallisesti kansakoulun johtokuntien järjestämiä. Valtio alkoi avustaa kesäsiirtolatoimintaa 1910-luvun alussa. Itsenäisyyden ajan alkaessa kesäsiirtolatoiminta oli jo vakiintunut. Siirtoloiden vaikutusta oppilaiden yleiskuntoon, terveydentilaan ja kasvatukseen pidettiin merkittävänä ja tärkeänä.

Lahdessa ensimmäiset varsinaiset kesäsiirtolat järjesti Lahden Työväenyhdistyksen Äitiosasto vuosina 1911, 1914 ja 1916. Sen kesäsiirtolat oli tarkoitettu työläisten lapsille. Kaupunginvaltuusto myönsi Äitiosastolle avustusta kesäsiirtolatoimintaa varten, asettaen yleensä ehdoksi, että varojen käytöstä neuvotellaan kansakoulun johtokunnan kanssa ja että opettajakunnan antamia neuvoja ja määräyksiä noudatetaan.

 

Oleskelun maaseudulla katsottiin vaikuttavan edullisesti myös sosiaaliseen käyttäytymiseen. Sen vuoksi Lahden kaupungissa anniskeluvoittovarojen käytöstä ehdotusta tekevä valiokunta esitti vuosina 1913 ja 1914 määrärahaa "pahantapaisten, koulusta erotettujen oppilaiden sijoittamiseksi maalle." Tärkeä merkitys oli ilmaisten matkojen myöntämisellä kesän ajaksi maalle siirtymistä varten. Vuonna 1916 rautatiehallitus oli erityisestä pyynnöstä myöntänyt 237 oppilaalle vapaalipun heidän haluamalleen rautatieasemalle maalaisoloihin tutustumista varten. Vuonna 1921 Lahden kaupunginvaltuusto myönsi samaan tarkoitukseen varoja ja velvoitti kansakoulun johtokunnan neuvottelemaan opettajien kanssa siitä, miten koulun varattomia oppilaita olisi muulla tavalla avustettava.

Politiikkaa lasten puolesta

Kansalaissodan aikana Lahden Työväenyhdistyksen Äitiosaston kesäsiirtolatoiminta keskeytyi. Vuonna 1922 Lahden Sosialidemokraattisen Äitiyhdistyksen eräät jäsenet anoivat jälleen kaupungilta varoja kansakoululaisten ja muiden lasten kesäsiirtolaa varten. Anomukseen ei suostuttu, mutta asian käsittelyn seurauksena kesäsiirtolatoiminta käynnistyi hieman toisin seuraavana vuonna.

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden osasto jätti keväällä 1923 kaupungille avustusanomuksen kesäsiirtolatoiminnan järjestämiseksi. Anomuksen mukaan osaston tärkeimpiä tavoitteita oli heikkojen ja varattomien lasten sijoittaminen kesäksi maalle terveellisiin oloihin. Tarkoituksena oli perustaa kesäsiirtola, johon otettaisiin kahdessa erässä 15 kansakouluikäistä tai sitä nuorempaa lasta. Avustuksen myöntäessään kaupunginvaltuusto määräsi, että osaston on oltava mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä Lahden sosialidemokraattisen Äitiyhdistyksen kanssa. Kesäsiirtola toimi Asikkalan Vääksyssä Suviranta-nimisessä huvilassa. Siirtola oli toiminnassa kaksi viiden viikon jaksoa ja hoidettavana oli kaikkiaan 31 koululääkärin valitsemaa heikkoa lasta.

Kesäsiirtoloiden toiminta-ajatus

625389.jpg

Tanhuan ensimmäisen kesäsiirtolan osanottajien allekirjoituksia.

Kesäsiirtoloiden toiminta-ajatuksena oli kohottaa aliravittujen lasten painoa ravitsevalla ja riittävällä ruoalla, pitää lapsia paljon ulkona ja auringossa sekä tarjota heille mahdollisuus leikkimiseen, urheiluun ja askarteluun. Oleskelu kesäsiirtolassa 4–8 viikon ajan näkyikin yleensä selvästi lasten ruskettumisena ja parin kolmen kilon painonnousuna.

625390.jpg

Kesäsiirtoloiden alkuperäinen toiminta-ajatus -lasten lihottaminen - Tanhuan kesäsiirtolan  kasvupainotilastona.

Aluksi vuokratiloja

Vuonna 1924 kesäsiirtolaksi saatiin vuokrattua Asikkalan Keilaniemessä tyhjilleen jäänyt maalaistalo, jossa hoidettiin ensimmäisenä kesänä 50 lasta. Sen lisäksi 13 lasta vietti pari viikkoa Sysmässä Eräveikkojen partioleirillä. Näin kesävirkistyksestä pääsi osalliseksi noin puolet siirtoloihin pyrkineistä. Vuonna 1926 kesäsiirtolaksi vuokrattiin Asikkalan kunnan omistama Paavolan talo Vähä-Äiniön kylässä. Vuonna 1927 järjestettiin Vesijärven Selkäsaareen puolisiirtola. Kansakoululaiset kuljetettiin sinne ja takaisin höyrylaivalla päivittäin. Vuonna 1928 vuokrattiin kesäsiirtolaa varten Nastolan Pyhäntaan kylästä Ämmälä-niminen sotilasvirkatalo.

Kun kesäsiirtoloiden toiminta vuokratiloissa oli vaikeaa, ehdotti lastensuojelulautakunta kansakoulun johtokunnalle oman kiinteistön hankkimista.

 

Lahdelle omat kesäsiirtolat

1. TANHUA

Pyydettyjen tarjousten perusteella kaupunginvaltuusto päättikin marraskuussa 1928 ostaa ylitarkastaja Lauri Kuoppamäeltä* Kuhmoisten Poikkijärven kylässä Kissakulmalla olevan Tanhua -nimisen huvilan Päijänteen rannalta. Vuodesta 1929 alkaen kaupungin kansakoulun kesäsiirtola toimi siellä ja nyt oli mahdollisuuksia kehittää paikkaa paremmin tarkoitukseen sopivaksi. Tanhuan siirtolassa oli kesän aikana kahdessa vuorossa yhteensä noin 90 kansakouluikäistä lasta. *alkuperäisessä tekstissäni oli tällä kohtaa asiavirhe: siinä Tanhuan myyjän nimi oli Pentti Kuoppamäki -katso tarkemmin tämän jutun  kommenttriosuuttaTV

608819.jpg

Tanhuan kesäsiirtolan päärakennus on vieläkin tyylikäs, vaikka sitä ympäröikin suomalaiseen mäntykankaaseen sopimaton kallis ja mauton piharakentelu kivetyksineen ja epäsuomalaisine, hoitamattomine istutuksineen.

Lahden kaupungin kansakoulujen oppilaita varten oli kesällä 1946 kaksi kesäsiirtolaa, Tanhuan siirtola Kuhmoisissa Päijänteen rannalla ja Rutalahden kesäkoti Asikkalassa Ruotsalaisen rannalla. Molemmissa siirtoloissa oli kaksi kuukauden pituista vuoroa. Koululääkäri tarkasti kesäsiirtolaan lähetettävät lapset ennen ja jälkeen siirtolassa olon. Kansakoulujen kesäsiirtoloista vuonna 1947 annetun asetuksen mukaan kesäsiirtoloiden johtajina toimivat kansakoulujen opettajat. Lisäksi kummassakin siirtolassa oli lasten toiminnan ohjaaja, emäntä ja apulainen.

 

2. KUKKANEN

Kesällä 1947 saatiin käyttöön toinen oma siirtola, Kukkasjärvellä Nastolan Villähteellä. Tilalla oli maata yli 20 hehtaaria, pääosin metsää, se rajoittui upeaan Kukkasjokeen ja Villähteen Kukkasen –järven rantaviivaan yli sadan metrin matkalta.

Tilalla olleen pienen rakennuksen lisäksi rakennettiin kolme arkkitehti Mailis Kolsin piirtämää suurta kesäsiirtolakäyttöön suunniteltua rakennusta, joista yhteen varustettiin melkoisen ajanmukainen suurkeittiö.

608808.jpg

Tämä Kukkasen päärakennus alkaa rappeutua  ja on Lahden kaupungin Tilakeskuksen myyntilistoilla parikymmenhehtaarisine erämaametsineen. Edes kouluryhmät eivät sinne pääse lerikoulujaan pitämään, vaikka rakennukset nykyisessä kunnossakin vielä hyvin soveltuisivat kesäiseen vapaa-ajan toimintaan.

Tässä vaiheessa siirtoloissa oli kaikkiaan yli 200 kansakoulujen oppilasta, Tanhuan siirtolassa tyttöjä, Kukkasjärvellä poikia ja Rutalahdessa molempia. Koululääkärin mukaan kesäsiirtoloilla oli edullinen vaikutus lasten terveyteen. 625399.jpg

Kukkasen ryhdikkääseen ja idylliseen rantasaunaan ei enää suvaita köyhän Lahti -kaupungin lapsia.

Kesästä 1948 alkaen oli käytössä jälleen vain kaksi siirtolaa, Tanhuan ja Kukkasjärven siirtolat. Kummassakin niistä oli saatu toteutetuksi parannuksia ja laajennuksia. Tanhuan siirtolassa oli kaksi neljän viikon vuoroa, Kukkasjärven siirtolassa oli kaksi kolmen viikon ja yksi neljän viikon vuoro. Siirtolahoidossa oli kaikkiaan jo 362 oppilasta.

 

3. MAJAVANIEMI

Kesällä 1967 avattiin uusi siirtola Majavaniemessä, Padasjoen kauniin Lummene –järven rannalla. Alkuaan paikalliselta sepältä ostetulle 3 hehtaarin suuruiselle pikkutilalle saatiin lahtelaisen rakennusliikkeen konkurssin yhteydestä parakkimateriaalit kahden suuren majoitus- ja ruokalaparakin rakentamiseksi. Majavaniemeen pystyttiin tarvittaessa majoittamaan lähes 80 lasta. Kaikissa siirtoloissa oli nyt kolme kolmen viikon vuoroa.

Vuonna 1970 otettiin käyttöön 2 viikon mittaiset kesäsiirtolavuorot.

Kesällä 1971 todettiin koululääkärin tarkastuksessa, että Kukkasjärven siirtola oli päässyt korjausten puutteessa rappeutumaan ja Kukkasjärven siirtolasta tulikin päiväsiirtola, jonne lapset tuotiin ja vietiin päivittäin.

Tanhuan ja Majavaniemen siirtoloissa olevat viettivät viikonloput kotona.

 

 

KESÄSIIRTOLOIDEN 20 –VUOTINEN KULTA -AIKA

Jokaisessa kesäsiirtolassa oli kesällä 1972 neljä kahden viikon vuoroa. Koululääkäri tarkasti edelleen oppilaat siirtolaan lähtiessä. Terveydenhoitajat kävivät joka vuorolla siirtolassa, koululääkäri siirtolan ensimmäisellä ja viimeisellä vuorolla. Kesäsiirtoloihin pyrkivien ja sopivien opettajien (johtaja ja apulaisjohtaja) määrä oli suuri ja valinnat joskus vaikeitakin. Monet nykyiset lahtelaiset eläkeläisopettajat ovat aikanaan toimineet kesäsiirtoloiden johtajina.Kesästä 1976 alkaen jokaisessa kolmessa siirtolassa oli viisi kahden viikon vuoroa, joissa oli oppilaita yhteensä 1299. Kesällä 1977 jokaisessa siirtolassa oli kuusi vuoroa ja oppilaita oli niissä yhteensä 1435.

4. YlÖSTALO

Kesällä 1980 kesäsiirtoloita oli nyt neljä, uutena Ylöstalon kesäsiirtola Hollolan Herralassa., Hahmajärven rannalla. Tämä siirtola oli alkuaan sosiaalitoimen hallinnassa ja pienten lasten virkistyskäytössä.

Ylöstalon siirtola toimi vuodesta 1985 alkaen päiväsiirtolana. Vuonna 1985 jokaisessa neljässä siirtolassa oli neljä kahden viikon vuoroa ja oppilaita oli yhteensä 969.

Kesäsiirtoloiden alkuajoista alkaen oppilaille järjestettyä lääkärin tai terveydenhoitajan tarkastusta siirtolaan lähtiessä ei enää pidetty vuonna 1986. Sen sijaan siirtoloihin annettiin ohjeet terveyden- ja sairaanhoidosta. Terveydenhoitaja on käynyt edelleen joka vuorolla kaikissa siirtoloissa ja oppilaita on tarkastettu niissä tarvittaessa.

Vuonna 1987 jokaisessa siirtolassa oli neljä kahden viikon vuoroa, joissa oli oppilaita yhteensä 1200.

Laman seurauksena viimeisenä kesäsiirtolakesänä 1992 toimintaa järjestettiin vain Kukkasen ja Tanhuan tiloissa, kesäleiripaikkoja järjestyi enää vajaalle 400 lapselle.

 

Kesäsiirtolakiinteistöissä vilkasta toimintaa

Varsinaisina kouluaikoina kesäsiirtolat olivat keväisin ja syksyisin vilkkaassa leirikoulu- ja retkikäytössä: niissä järjestettiin yksittäisten koululuokkien ja monien koulujen erimuotoisia tapahtumia, yöpymisiä ja leirikouluja. Koululaisten kävijämäärä vuosittain oli useita satoja.

Nämä toiminnot vilkastuivat varsinaisten kesäsiirtoloiden lakattua. Tilojen järjestelyt tehtiin silloisen Lahden kouluviraston kanssa - käyttövuorojen sopiminen oli aina viime vuosiin saakka vilkasta.

1990-luvun lopulla Lahden kaupungin tilakeskus alkoi isännöidä ja vastata koulukiinteistöjen lisäksi myös näitä kesäsiirtolatiloita. Sen ainoa mielenkiinto on ollut luopua näistä lapsille ja nuorille tarkoitetuista korvaamattomista tiloista ja realisoida ne.

 

KESÄLEIREJÄ YHDEKSÄN KESÄÄ

Asfalttilapset

Lahden koululautakunta lopetti kesäsiirtolatoiminnan vuonna 1992. Sadat lapset jäivät vaille terveellistä, virkistävää sekä odotettua kesän lomaviettomahdollisuutta. Vanhempien mahdollisuus saada lapsensa ja huollettavansa päivittäin turvalliseen, sosiaalisesti kasvattavaan ja lasten suosimaan kesänviettoon luontokokemuksineen olivat menneet: muodollisesti vedottiin peruskoululakiin - tulkitsemalla kesävirkistyksen järjestämisen olevan kunnalle vapaaehtoista eikä velvoittavaa - sekä alkaneeseen lamaan ja kunnan taloudelliseen ahdinkoon.

Lasten ja nuorten toimettomuus kaupunkikortteleiden asfalteilla johti melko nopeasti konflikteihin yhteiskuntakoneiston kanssa: lapset ja nuoret löysivät nopeasti erilaista korviketoimintaa ajankulukseen – syntyi asfalttilasten aikakausi. Eriasteinen levottomuus, näpistykset ja monenmoiset haitanteot alkoivat työllistää kesäisin yhä enemmän poliisia sekä sosiaaliviranomaisia ja ongelmien kasautuessa vakavammat sosiaaliset rikkeet lisääntyivät. Niiden seuraamuksia sekä selvittelyä jatkettiin monen koululaisen kohdalla vielä pitkään syksyllä koulutyön jo alettua.

Kolmas sektori

Joukolla Lahden entisiä kesäsiirtolajohtajia, koulutoimen opetus- ja oppilashuoltotyöntekijöitä, sosiaalitoimen lastenhuoltotyöstä vastaavilla virkailijoilla ja muutamalla innokkaalla kouluterveydenhuollon ammattilaisella heräsi näiden ikävien kesäseuraamusten ehkäisemiseksi ajatus elvyttää henkiin kesäsiirtoloiden kaltainen kesäleiritoiminta.

Perustettiin Lahden koululaisten lomavirkistysyhdistys ry. Perustamisjäseniksi ilmoittautuivat myös kaikki kolme silloista lahtelaista naiskansanedustajaa.

656216.jpg656218.jpg656219.jpg

Ulla Juurola    Maija-Liisa Lindqvist  ja Tuija Nurmi olivat mukana allekirjoittamassa Lahden koululaisten lomavirkistysyhdistys r.y:n perustamisasiakirjaa. Heistä vain Juurola vieraili pariin otteeseen lasten leiritilaisuuksissa.

 

Vuodesta 1996 alkaen kesäleirit alkoivat vähitellen löytää uuden muotonsa.  Leiritoiminnan teki mahdolliseksi:

-Leiriohjaajien palkkaaminen nuorten kesätyöllistämisvaroin

-Tilojen käyttö sopimuksen mukaan maksutta

-Kukkasen vuokran maksu talkootyönä ja Kukkasen muun käytön isännöinti- ja talonmiestehtävien sekä siivouksen ja kunnostuksen talkootyövoima

-Suuri lahtelaisten ja valtakunnallisten yritysten ruoka- ym. lahjoittajien uskollinen joukko, mm. kaikki leiripäivien leipä saatiin lahjoituksena.

-Koko koneiston pyörittäminen vapaaehtoisena palkattomana työnä

Viimeisinä leirivuosina mm. Lahden seudun työttömät tekivät talkoina keväiset ja syksyiset Kukkasen tilojen suursiivoukset yhdessä Lomavirkistysyhdistyksen jäsenten kanssa.

Kesäleiritoiminta on Lahden ensimmäisiä esimerkkejä ns. kolmannen sektorin tuloksellisesta työstä - ilman sitä ei kesäleirejä olisi ollut, mutta ilman yhteiskunnan tukea ja hallintokunnan järjestelyjä ei kolmas sektori olisi voinut toimia.

656217.jpg

Kaupungintalon byrokratiakin oli apuna lasten kesien järjestämisessä. Erityisesti työvoima-asiamies Jorma Nikkari ymmärsi lahtelaisten nuorten työllistämisen lasten kesäleirien ohjaajiksi. Myös kaupunginjohtaja Kari Salmi oli aktiivisesti ja vierailuin mukana toiminnassa.

Erityisen merkittävää oli Lahden kaupungin, sen työllisyystoimikunnan toiminta. Työllisyystoimikunnan vuosittain kesäleiriohjaajien palkkaamiseen myöntämillä kesätyöllistämismäärärahoilla kaupunki samalla antoi merkittävän myönteisen signaalin kaupungin nuorille työn merkityksestä ja esimerkin hyvästä nuorten työllistäjästä.

Kesäleiritoimintavuodet numeroina

1996 toiminta aloitettiin Tanhualla, kesäleirit toteutettiin täysin talkoovoimin, avuksi saatiin Päijät-Hämeen Koulutuskonsernin Sosiaalialan oppilaitoksen vapaaehtoisia oppilaita.

1997 järjestettiin Tanhualla kolme kesäleiriviikkoa ja Kukkasella samoin kolme kesäleiriviikkoa. Kesäksi saatiin myös Lahden Koululautakunnan avustus 49.800 mk.

1998 järjestettiin sekä Tanhualla että Kukkasella kolme kesäleiriviikkoa. Koululautakunnan avustus oli 45.000 mk.

1999 kolme viikkoa Tanhualla ja kolme viikkoa Kukkasella, tänä vuonna avustuksen myönsi Kaupunginvaltuusto.

Vuosina 2000-2004 kesäleirejä oli joka kesä Tanhualla kolme ja Kukkasella neljä ja kaupungin avustus kesää kohden oli 45.000 mk eli n. 7500 €.

Kesäleiritoimintakesä 2004

Kukkanen 150 leiriläistä, 4-5 päivän päiväleirillä ( 4 leiriä)

Tanhua 110 leiriläistä, 5-6 päivän leirillä (3 leiriä)

13 nuorisotyöharjoittelijaa ja kolme keittiöharjoittelijaa palkattuna kaupungin nuorten kesätyöllistämisrahoilla

Lahden koululaisten lomavirkistysyhdistys palkkasi johtajat (1+1), kokin ja ½+½ keittiöharjoittelijaa, lisäksi 1 koululaitoksen siviilipalvelusmies oli työntekijänä Kukkasella koko leiriajan.

Suurimmat menoerät koituivat lasten päivittäisistä linja-autokuljetuksista Kukkaselle sekä kuljetuksista Tanhualle.

 

Pari esimerkkiä  Tanhuan alasajajista ja kunnallispolitiikan hyväksikäyttäjistä

Käenpoikanen

Lahden kaupungin omistamasta Tanhuan kesäsiirtolasta, 1900 -vuosisadan alun tyylikkäästä hirsisestä päärakennuksesta, sen kolmesta suuresta kesäkäyttöisestä parakista ja Tanhuan satametrisistä Päijänteen hiekkarannoista, suomalaisittainkin harvinaisen ihastuttavasta kesäleiripaikasta alkoivat vähitellen kiinnostua rahahanojen käyttäjät. Rahapulassaan kun kaupunki oli valmis luopumaan alueesta.

608824.jpg

Tähän rakennukseen ei lapsilla myöhemmin ollut enää asiaa, ei myöskään leirien ohjaajilla tai järjestäjillä. Sen sijaan esimerkiksi Konsernin väki koirineen majoittui rakennuksessa.Tähän rakennukseen ryntäsi myös kesken lasten leirin Koulutuskonsernin hallintoväkeä tarjoiluineen.

Ensiksi Lahti Energia halusi ostaa sen 1994 työntekijöidensä kesäpaikaksi – hellittämätön, etupäässä kasvatus- ja opetushenkilöiden vastustuskampanja sai viimein Lahti Energian perumaan aikeensa ja ostotarjouksensa –lahtelaisten lasten ja nuorten onneksi.

Kun kesäleiritoimintaan tarkoitetut parakkirakennukset olivat alkaneet hiljalleen rapistua alettiin neuvotella silloisen Lahden ammattikoulun johtohenkilöiden kanssa: tarkoituksena oli solmia yhteistyö, jossa ammattikoulu vuokraisi oppilaittensa käyttöön Tanhuan ja eri alojen opiskelijat työharjoitteluna vähitellen kunnostaisivat rakennuksia ja aluetta ja toimisivat myös järjestettävillä kesäleireillä ohjaajina ja keittiötöissä. Vuokrasopimus solmittiin vuonna 1996 ja sen mukaan tilat olisivat sopimuksen mukaan koululaitoksen käytössä kouluaikoina ja kolme viikkoa kesäisin. Sopimus tehtiin 8 vuodeksi ja sen jälkeen vuoden kerrallaan jatkuvaksi.

Omituiselta tuntui jo ensimmäisen vuokrauskevään toimet: Koulutuskonsernin väki oli irrottanut ilmoittamatta kenellekään kaikki päärakennuksen ikkunat, iskenyt pahvit niiden päälle ja vienyt suuren osan ikkunoista Lahteen, aikoen vasta syksyllä ne kunnostaa: juuri oli alkamassa ensimmäinen virallinen leirikesätoiminta ja näin leiritoiminnan keskeinen rakennus olisi poissa käytöstä. Nopein ratkaisuin ja vapaaehtoisin kuljetuksin (Tanhua – Lahti – Tanhua) ikkunat saatiin takaisin paikoilleen alkavaksi leirikaudeksi.

Oireellisia toimia jatkui seuraavinakin vuosina. Tanhualle ilmestyi vuokralaisen rakentama, kyseenalaisen tasoinen savusauna (ammattisaunojien lausuman mukaan susi). Sen avajaisiin kutsuttiin runsaasti eri puolueiden pääasiassa miesvoittoisia päättäjiä ja virkamiehiä, myös Lahden koulutoimen talousjohtaja kertoi olleensa kestittävänä.

656215.jpg

Koulutuskonsernin keisariksi kutsuttu Arpo Heinonen osoittautui luonnon tavoiltaan käeksi.

Yllättäen vuonna 1999 Koulutuskonsernin toimitusjohtaja Lahden kaupungin suunnittelijoiden kanssa alkoi vaihtaa Tanhuaa Kujalan logistiikkakeskuksen tarvitsemiin maihin (maihin, jotka Koulutuskonserni muutamaa vuotta aikaisemmin oli saanut valtiolta ilmaiseksi). Kaupunginvaltuuston tiedotustilaisuudessa tämä häikäilemätön peluri-toimitusjohtaja valheellisin perustein – kertomalla luottamusmiehineen Tanhuasta tulevan kala-ja äyriäistalouden opetuskeskus - sai poliittiset päättäjät puolelleen. Tanhuan sopimus kääntyi päälaelleen: Koulutuskonsernista tuli iso omistaja, kaupungista maksumies ja pieni vuokralainen. Käenpoika oli näyttänyt tapansa ja julmuutensa.

Häätäjän elkeet alkavat

Lahden kaupunki joutui nyt Koulutuskonsernin vuokralaisena allekirjoittamaan sopimuksen, jonka kesto rajautui vuodeksi kerrallaan, seikka, joka vähitellen teki kesäleirien toteuttamisen kovin epävarmaksi ja vuokranantajan saneltavaksi. Sopimuksessa Lahden kaupunki velvoitettiin lisäksi maksamaan leiripaikasta 2100 euron korvaus kolmesta leiriviikosta. Sopimuksessa oli maininta siitä, että Lahden kaupungin kesäleirien ajankohdat ovat kesäisin heti juhannuksen jälkeen. Käytännössä leirikäytön ulkopuolelle oli jo rajattu pois leiriläisten käytöstä Tanhuan tärkein – päärakennus.

Monenlaisilla niin tahallisilla kuin tahattomilla yhteensattumilla lasten ja nuorten kesäleirejä vaikeutettiin.

Kesken leirin Tanhuan päärakennukseen ilmestyi kaljakoreineen Konsernin hallintoa suunnittelupäiväänsä pitämään – tietämättä koko leireistä. Vaativatpa vielä leirikokin laittamaan itselleen ruokaakin.

Piiri pieni pyörii

Viimeisen leirikesän juhannuksen jälkeisiksi sovitut leiriviikot Konserni vaati osin lyhentämään - selityksenä tarjottiin, että tilat oli vuokrattu jo syksyllä yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi tärkeälle vuokraajalle. Leirinjärjestäjät joutuivat keräämään kaikki leirivarusteensa, muonavarastonsa ja majoitustilansa sisustuksen kesken leirien.

Samalla viikolla Tanhualla satoi kovasti ja kävi kova ukkonen - se sammutti osasta rakennuksia sähkön ja Tanhuan piha lainehti kauttaaltaan vedestä. Sähkönkorjaajaa pyydettäessä puhelimitse Konsernilta – sieltä ilmoitettiin sähkömiehen tulevan vasta loppuviikosta. Näin oltiin muutamissa kylmähköissä, sähkölämmityksen varassa olevissa tiloissa alkuviikko sähköttä. Sähkömiehen viimein perjantaina saapuessa ilmenikin hänen tulleen viikonvaihteen häätilaisuuden järjestämistä varten: tehtävänään erilaisten sähköistysten lisääminen vahvistinlaitteita varten mm. ruokalarakennukseen. Samalla Konserni alkoi usein pumpuin pumpata pihan lainehtivaa vettä pois häävieraiden tieltä.

656221.jpg

Koulutuskonsernin toimitusjohtaja Arvo Ilmavirta pilasi kesäleirien ja Tanhuan käytön viimeisetkin mahdollisuudet.

Selvisi myös juonen huippu:häät ovat koulutuskonsernin uuden toimitusjohtaja pojan.

 

Luonto antaa takaisin

Sade jatkui koko loppuviikon. Häissä olleet vieraat kertoivat kauhuissaan, että Tanhuan rakennuksesta toiseen piti siirtyä autoin, kuraa oli joka paikassa, korkokengät vajosivat mutaan. Sorsat uivat Tanhuan pihassa. Näin luonto antoi takaisin. Hääparille sade toi varmaan onnea, mutta isä-järjestäjälle ikimuistoisen opetuksen myttyynmenneestä perhetilaisuudesta sekä kolkuttavan omantunnon vallankäytöstään oman edun nimiin.

Tällä hetkellä Tanhua on jälleen myynnissä. Koulutuskonserni on viimein huomannut, että Tanhua on liian kaukana sen ydintoiminnoista, sinne on aina vietävä kaikki tarjoilu mukana, siellä pitäisi olla erikseen kiinteistönhoitaja ja emännöitsijä toiminnan pyörittämiseksi ja sinne meno vie kohtuuttomasti aikaa .Se ei myöskään täytä nykyajan hienohelmojen vaateita :Tanhuan käyttö on siis varsin vähäistä. Miljoonia yhteiskunnan varoja on näin tuhlattu täysin Päijänteen raikastamien tuulien mukana tyylittömiin mäntykankaan kaupunki-istutuksiin, valaistuksiin, viemäröinteihin ja kalliisiin päärakennuksen kalustetöihin, varustuksiin ja sisustuksiin.

 

Kiinteistöjä halvalla

Tanhuan Lahti antoi ilmaiseksi Koulutuskonsernille. Ylöstalo myytiin Hollolan kunnalle. Majavaniemen kaupassa ostaja sai vielä käteistä rahaakin. Kukkanen on edelleen myynnissä.

 

Asfalttikesä on taas totta

Yksityiset seurat ja yhteisöt järjestävät tänä päivänä maksukykyisille perheille satunnaisesti kesänviettomahdollisuuksia. Tämän kesän MLL- hoitaa Lahden kaupungin puolesta muutaman pientenlasten leirin - leiripaikkana lähes kaupunkiympäristö Kytölässä. Lahti -kaupungin nuorisotoimen järjestelyvastuu leireistä on kokeiluvaiheessa, nuorisotoimen käytössä olevat muutkin kesätilat ovat parhaillaan tiukassa käytön tehotarkkailussa. Koko leiritoimesta päättävä sivistyslautakunta ja erityisesti sen toimialajohtaja eivät ymmärrä tiloista ja niiden tarpeellisuudesta mitään. Konkreettisesti Lahden nuorisotointakin säätelee kaupungin Tekninen toimiala tilakarsinnoillaan. Se ei lapsiin rahoja käytä - sen sijaan Lahti -kaupunkimme tuhlaa koko kesän valtavat summat euroja asfalttien ja keskustan turhien valokatteiden rakentamisiin. Sinnekö Lahti ohjaa myös lapsensa kesänviettoon? Hävetkää Lahden päättäjät!

 

 

 

Lisätietoja Lahden lasten kesäasioista:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1992.

Lahden kulttuurilaitosten historia 4:1 v. 2005