Tytt%C3%B6%2Cjoka-normal.jpg

Työelämän kiihtyvästä alasajosta ylikansallisten suuryhtiöiden ja rahan kaikkivaltaisella tunteettomuudella on Lahdessa - Suomen työttömimmässä kaupungissa - jo tuhansia ihmisarvoa ja oikeita perheitä mitätöiviä, elämänunelmia murskaavia kohtaloita ja tragedioita. Teatteria ei asian ymmärtämiseksi ja pureskelemiseksi kaupungissamme tarvita. Tuntui, että Lahden kaupunginteatterin alkuaan Tampereen Työväen Teatterista imuroima musiikkinäytelmä kaiveli entistä kipeämmin verihaavansa juuri väärinkohdeltuihin, vilpittömiin, hyvän voittoon uskoneisiin ihmisiin: lähes kolmituntisella esityksellä ei ole toivonkipinäistäkään annettavana heille eikä meille.

Siksi nyt nähty tarinallinen kertomus Ansa Vallitusta - hyvästä, työn tuottavuuteen sitoutuvasta työntekijästä vuosikymmenen jatkuneena, yhä syvenevänä työttömyysaikana - tuntuu enää vain lähihistorialliselta takautuvalta tarinalta. Missä ajankohtaisempi kannanotto viipyy, arvoisa näytelmäkirjailija? Kun vielä Lahden näytelmäversion loppuratkaisussa toinenkin hyvä ihminen saa saksenterävän raa´an kohtelun, vaikutti hieman siltä, että koko story oli rakennettu varsin teoreettisesti kirjoituspöydällä draamateorioiden nousuin ja laskuin ratkaisten. Syvyyttä, perustavampaa yhteiskunnallista pohdintaa ja inhimillisiä tunteita teksti olisi tarvinnut monta uutis-säkillistä iskeäkseen tähän päivään. Teksti jäi liian ohueksi tuodakseen näyttämölle ihmisyhteisönsä oikeita, uskottavia ihmiskohtaloita eikä vain nyt nähtyä rykelmää erilaisia kuriositeetteja ja karikatyyrejä. Jossakin brechtiläisessä hengessä tekstin eetos pyrki liikkumaan, samoin muutama laulukin, mutta rohkeus käsitellä aidosti ja terävästi asioita puuttui.

                                                                                                         
Kun tyttö on hyvä  elää koskettavimmillaan parissa ensinäytöksen tyky-valmennuskohtauksessa: niissä ketkuli konsulttivalmentaja ja naistyövoimainen yhteisö luovat herkullisen, eläväntuoreen jälkikuvan koulutuksesta, joka viime vuosikymmenet Suomenmaan työyhteisöjä on hallinnut. Näiden kohtausten ja koko musiikkinäytelmän koreografia on onnistunutta, esittäjilleen istuvaa, toimivaa, taitavaa, nauruhermoja hykerryttävää katseltavaa, huippuna kävelysauvojen voimauttavan mukaansatempaava liikuntashow. Vastustamattominta ja valloittavinta on esityksen lavastus, sen luomat illuusiot. Näyttämökuvat ja toteutukset valoineen ovat suorastaan loistokkaita, puhuttelevia ja esityksestä päällimmäisinä mieleen jääviä.

Näytelmän monimuotoinen musiikki tuntuu korvaan virkistävän ennnenkuulemattomalta, mutta se ja samoin oiva lyyrikon sanoitustaso tuhoutuvat täysin orkesterin ja monen ryhmälaulun yhteismusisoinnissa. Sanoista ei saa mitään selvää eivätkä äänipöydän nappulat vieläkään saa käyttäjiensä sormia tottelemaan, saati eriteltyä laulua ja orkesterisäestystä niin, että niistä tulisi oikeaa, raikasta säveltäjän tarkoittamaa musiikkia ja runoilijan runoilemaa viestiä eikä pelkästään nyt koettua sotkuista äänipuuroa.

Roolitöistä Mirja Räty luo luontevan, valoisan vanhemman työntekijähahmonsa rehevyydellä ja välittömyydellä ja Eeva-Kirsti Komulainen herkistyy karrikointia pidemmälle lääkärin ja juoppodyykkarin luomuksissaan. Anna Pitkämäen Ansassa aistii sydämestä saakka lähtevän vilpittömyyden, mutta roolille kirjoitettu ja ohjattu kulmikkuus tuntuu äkkikäänteissään vielä kypsymättömältä ja epäuskottavalta. Teemu Palosaaren mamu-työntekijän perinteinen (suomalaisia edelleen naurattava) hahmo on harvinaisen tyylikkäästi kirjoitettu ja näytelty. Aimo Räsäsen yrityskonsultti välittyy virtuoosisen hurmaavana ja hauskana roolityönä: Räsäsen näyttelijäkarisma nostaa näytelmän absurdiksi todellisuudeksi yksilön ja yhteisön täysin toisiinsa nivoutuvan merkityksen. Muut roolityöt jäävät ehkä juuri tekstiensä ohuuden vuoksi vain kuvatuksiksi, piirrelmiksi ja lavasteellisiksi ihmisolemuksiksi, vailla luonnetta ja syvyyttä, vaikka ne kaikki toteutetaan ammattitaitoisesti.

 

Sirkku Peltola  KUN TYTTÖ ON HYVÄ
OHJAUS Sirkku Peltola    MUSIIKKI Iiro Rantala    LAULUJEN SANAT Heikki Salo    LAVASTUS Kari Junnikkala
PUVUT Anne Lasonpalo     VALOSUUNNITTELU  Harri Peltonen   ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa  
             KAPELLIMESTARI  Eeva Kontu     KOREOGRAFI Timo Saari
 

ROOLEISSA Tapio Aarre-Ahtio, Hiski Grönstrand, Jori Halttunen, Markku Haussila, Eeva-Kirsti Komulainen, Liisa Loponen, Tatu Mönttinen, Teemu Palosaari, Anna Pitkämäki, Aki Raiskio, Aimo Räsänen (vier.), Mirja Räty, Maiju Saarinen, Elsa Saisio, Lumikki Väinämö, Timo Välisaari.

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/86/Kun%20tytt%C3%B6%20on%20hyv%C3%A4#33

Esitysarvio ennakkoesityksestä 17.1.2014

Kynäö.png

PS Kommentointi ja kommentit avautuvat artikkelien alla olevasta puhekuplasta.