Teatterikes%C3%A4%2018%20Audition.jpg

The Audition. LizArt Productions & toxic dreams (Itävalta) Tampereen yliopiston Teatterimontussa. Käsikirjoitus ja ohjaus Yosi Wanunu, tilasuunnittelu Andreas Strauss, äänisuunnittelu Michael Strohmann. Esiintyjät Elisabeth Löffler, Cornelia Scheuer, Dominik Grünbühel, Anna Mendelssohn, Isabella-Nora Händler, Andreas Strauss, Michael Strohmann.



The Auditionissa etsitään kuuluisasta kosmologista tehtävään elokuvaan pääosanesittäjää. Kosmologi Stephen Hawkins on sairastunut ALS-tautiin. Elokuvantekijöillä on herännyt olettamus, että pääosan voisi esittää paremmin ALS-tautinen kuin terve näyttelijä.

 

Audition-näytelmä on siis koekuvaustilaisuus, paikalle on kutsuttu kaksi ALSia sairastavaa naista ja yksi terve mies. Tilaisuudessa on ammattiroolittaja (Anna Mendelssohn), joka selittää koekuvattaville, minkälaisesta kohtauksesta milloinkin on kysymys. Ja koekuvattavat näyttelevät kukin vuorollaan kohtauksen. Me yleisö katselemme ja arvostelemme.

 

Idea on meille kuolevaisille hurjan raaka asennekokeilu normaaliudesta.

 

Kahdesta alslaisesta naisesta toinen on huumorintajuinen ja hyvin reaktiokykyinen (tai ehkä näyttelee sellaista), hän liikkuu kainalotukien avulla. Toinen taas niin täysin liikuntakyvytön, että miltei kaikki liikkuvat kohtaukset on tehtävä erikoissähkövinssien avulla häntä katosta vaijerein ja vinssein avustaen, niiden ripustuskoukut olkapäihin tiiviisti istuttaen. 

 

Jotakin tässä menossa on absurdin kornia, järjenvastaista, ehkä juuri (liikuntakyvyttömän) koehenkilön hyväksikäyttöä, jota meidät yleisö on laitettu seuraamaan. Teatteriko tähän asennemuokkaukseen tarvitaan? Vielä hurjemmaksi rääkiksi koetilaisuus kasvaa sen roolittajan ollessa koko ajan äänessä, kehuessa ja tulkitessa koekuvattavien roolisuorituksia ja yksityiskohtia. Eikä normaalinäyttelijäkään ole herkkuasemassa, kun hän yrittää kuvitella, miten ALS-tautinen ilman apuvälineitä varsin surkeasti ja falskisti kiipeää portaita sekä tekee muutamia kohtauksia hienomotoriikallaan muka kömpelösti.

 

Moottorikäyttöiset vammaiskulkuneuvot sujuvat alslaisilta normaalia koehenkilöä selvästi nerokkaammin ja tottuneemmin.

 

Yleisö tirskui silloin tällöin - vaisusti. Itselläni karmi selkäpiitä myöten ajatus nähdä todella parantumattomasti sairas näin julkisuushakuisesti esittämässä itseään ja meidän toisten moista hämmästellessä ja aplodeeratessa kohteliaisuudeksi katsomossa.

 

Vammaisuudesta tai parantumattomasta sairaudesta ei koskaan puhuta riittävästi, nauraakin niille välillä pitää uskaltaa, itse als-henkilöt sen varmaan älykkäinä taitavatkin.. Mutta moraalisesti tätä esitystä en olisi toivonut näkeväni julkisena teatteriesityksenä.

 

Itävaltalaisen LizArt Productions & toxic dreamsin Tampereen vierailuesitystä on tukenut Itävallan Suurlähetystö.

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/the-audition/

 

Lis%C3%A4liite.jpg