Istumme Malskin, vuonna 2022 avattavan LADiksi kutsutun Lahden taidemuseon, isäni työpaikan, entisen Mallasjuoman panimon olutpullottamon kohdalla, sen vanhoihin punatiilikehyksiin rakennetussa modernissa kahvilassa. Vastapäätä pöytää on kasvotusten tulevan ensi-illan ohjaaja, vasemmalla puolella kaupungin valtalehden kulttuuritoimittaja ja edelleen oikealle katsoessani kvartetti ensi-illan keskeisiä näyttelijöitä, näytelmän tuottavan yhdistyksen hallituksen jäseniä ja apulaisohjaaja.

Lahden Lauantainäyttämön monikymmenvuotisen taipaleen kenties tasokkain esityskaari on meneillään. Viime vuonna esitetty Gogolin Reviisori saa nyt jatkokseen Päällystakin.

Ohjaaja Tapani Kalliomäki ja apulaisohjaaja Laura Huhtamaa ovat jo entuudestaan meille - ja varsinkin toisilleen - tutut. He ovat aviopuolisot, Lahden kaupunginteatterin pitkäaikaisia, luotettavia ja monipuolisia näyttelijöitä. Harrastuksekseen he harrastavat ammattimaisesti teatteriteosten ohjaamista.

Toissakesäisen Orimattilan Jätinpesän Canthin Työmiehen vaimo heidän yhteistyönään on ammattiteattereille esimerkkiä antanut ja jättänyt teatterifriikeille esityksestä unohtumattomuuden kokemuksen. Eikä Lauantainäyttämön viime näytäntökauden gogol-tulkinnan toteutus siitä tasoltaan paljon jäänyt.

 

Päällystakin teksti pohjaa Gogolin 1842 kirjoittamaan Akaki Akakijevitšin tarinaan pikkuvirkamiehen niukan palkkansa ja säästämisen avulla vähitellen saavuttaessa elämänsä suuren tavoitteen, ensimmäisen uuden päällystakin hankinnan ja sen kohtalokkaisiin seurauksiin.  Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän vuonna 2009 kirjoittamana sovituksena näytelmä meni pari vuotta Ryhmäteatterin loppuunmyytyinä esityksinä: sisältönä oli katsoa maailmaa ja Suomen elämää nyt aikalaisemme pikkuvirkamiehen näkökulmasta. Esityssuosion nosti korkeuksiin pääosan esittäjä Martti Suosalo.

Näytelmä lähtee liikkeelle olympiavuodesta 1952 ja mennään 60-, 70-luvuilta aina 2000-luvulle saakka. Sovituksen tekstin alkuperäisvuosikymmenet pitävät edelleen täysin paikkansa 2020-luvulla, mutta ei vielä niin, että näkisimme itsemme esityksessä realistisesti juuri. Siksi tarvittiin päivitystä, tähän päivään kirjoitettuja uusia repliikkejä ja ohjaajan näkökulmia. Suurimmat muutokset Ryhmäteatterin kantaesityksen ajalta ovat eduskunta, jonka jäsenet ovat jo kolmesti muuttuneet, someaika on tullut, myös valtaryhmät ovat painoarvoltaan ulkomaisine kansainvälisine työnantajineen yksipuolistuneet, yhteiskuntamme Eurooppa-suhdekin on täysin muuttunut. Pieni puhelinsoitto kirjoittajalle (Esa Leskinen) tuotti tulosta: aamuksi tekstiä oli täydennetty ajankohtaiseksi ja saatu myös lupa ohjaajan tehdä omia repliikkejä.

Esimerkikkinä esityksestä pilkahtaa vaikka viimeisin hallitusvaihdos: nykyistä maamme pääministeriä ei näy tekstissä, vaan tiettynä näköispatsaana, näyttämöllä Sanna Marinin ja Teuvo Hakkaraisen kaltaiset hahmot ottavat kantaa Akakin ongelmaan - nimiä mainitsematta. Akaki Akakijevitš joutuu myös etätöihin. Lauantainäyttämön tuoreessa tulkinnassa käytetään siis myös kirjoittajan uusia ja ohjaajan työstämiä repliikkejä.

 

Ohjaaja Tapani Kalliomäki  Ajankohtaiseksi tämä teksti tuli jo ennen koronaa. Se kertoo työelämän huononemisesta, kun se on markkinatalouden pompoteltavana. Nyt kertomus on tullut aikaan, jossa ihmisiltä lähtee työpaikkoja joukkoirtisanomisina jatkuvalla syötöllä. Työpaikka säilyy, jos irtisanomisen vaihtoehdoksi lupaa työskennellä viisinkertaisesti entisellä palkalla, niin kuin tässä meidänkin tarinassa. Isoille, hallitseville ihmisille nostetaan palkkaa tuosta vain parilla kymmenellä tonnilla. Näitä hahmoja on juurikin tänään iso liuta molemmilta puolilta. Tuntuu hyvältä tehdä sellaista tragikomediaa, jossa ei tarvitse kaivaa syvältä, että se peilaisi tähän päivään ja tämän päivän yhteiskuntaan.

 

Teatteriharrastamisen palkitseva todellisuus?

Me median edustajat saimme vankan, elävän, kokemuksellisen tilityksen ohjaajilta ja esiintyjiltä siitä, mitä teatteriharrastaminen käytännössä on, jos sitä johtaa tosiammattilainen ja harrastavat sitoutuneet, taitavat alan harrastajat. Lauantainäyttämöllä on kaupunkimme kokeneimmat teatteriharrastajat, kaksi teatterin ohjaaja-ammattilaista sekä vielä äänimaailman toteuttajana Tatu Virtamo suoraan Lahden kaupunginteatterista. Kaikki mukana olevat ammattilaiset uhraavat vapaa-aikansa tämän esityksen valmistamiseen.

Ohjaaja  Kun tässä näytelmässä tarvitaan paljon henkilökuntaa - kaikkiaan sovituksen repliikit sisältävät 50 puheroolia, järjestin harjoituskellarissamme virallisen, ilmoitetun pääsytutkinnon haluaville ja osa lähetti videoita aikaansaannoksistaan. Haastatellessani pyrkijöitä kerroin, että me tullaan harjoittelemaan vähintään yhtä monta kertaa ja kovaa kuin ammattiteattereissa. Pyrin repimään teistä näyttelijöistä vielä enemmän kuin mihin aikaisemmin olen kyennyt. Jos ihminen hakee sellaista teatteriharrastusta, jossa harjoitellaan ensi-iltaan ja sitten sen jälkeisiin ensi-iltajuhliin, niin tämä on väärä paikka. Kun oli nämä pääsykokeet, niin osa porukasta oli tietysti pettynyt, mutta osa karsiutui ihan luonnostaan lyötyäni harjoitusaikataulun pöydälle -  moni kyllä sanoi, ettei tämä ole ihan sellaista, mitä ajattelin.

Pyrkijöitä oli kaikkiaan nelisenkymmentä ja otin niistä sitten kaksitoista (Ryhmäteatterissa roolit tulkitsi 6 näyttelijää). Jo pelkästään koronan aiheuttaman näyttämöläheisyyden vuoksi suurempaa joukkoa ei olisi voinut pieniin harjoitustiloihin ajatella. Kenelläkään tusinasta ei taatusti ole yhtään puheenvuorotonta statistin osaa puuna tai pelkkänä harrastajateatterin kahvinkeittäjänä.

Näyttelijäkvartetti**  Harrastajan on tarkoin mietittävä, perheen ja koko elämänjärjestyksen kannalta, lähteekö tähän mukaan. Yli kolme kuukautta sunnuntai, maanantai, keskiviikko illat kiinni lähes neljän tunnin harjoituksissa, joskus lauantaitkin, niin kyllä se pistää vähän miettimään.

Ohjaaja  Valittu joukko on hyvinkin kokenutta harrastajaporukkaa kaikki. Kellekään ei tarvitse opettaa mitään perusasioita, tämä porukka ryhtyy varsin nopeasti varsinaiseen työskentelyyn. Esittäjäjoukoksi valikoitui tuttuja Lauantainäyttämöltä, Orimattilan Työmiehen vaimosta, Pisarateatterista sekä myös täysin ennalta tuntemattomia lähialueiden teatteriharrastusryhmissä pitkälle kouliintuneita. Porukka on nyt niin vahvatasoinen, että sitä voi työntää heikoille jäille, sellaisiin tehtäviin, joissa he eivät enää ole varman päällä. Valitun joukon kanssa tein jo alussa niin, että pompottelin näyttelijöitä eri rooleissa tarkoituksellisesti enkä jakanut heille vielä omia osia teoksesta, yritin hakea, ketkä vastaparit siellä sopivat hyvin yhteen eli miten me saadaan paras jääkiekkojoukkue, kun maaleja tehdään, ketä otin mukaan: en kerännyt varsinaisesti tähtiä vaan joukkueen joka pelaa hyvin yhteen.

Näyttelijäkvartetti  Onhan se katsojankin kannalta virkistävää, ettei näyttämöllä ole taas se sama henkilö joka kerta ihan samanlainen.

 

Esityksen ytimestä

Ohjaaja on sataprosenttisesti vastuussa teoksesta. Ohjaaja ja apulaisohjaaja kertovat vielä tarkemmin, miten näytelmän ohjaus sujuu. Ohjaaja tekee myös esitykseen koreografian yhdessä apulaisohjaajan kanssa.

Ohjaaja  Esimerkki. Jos harjoitutan jotakin kohtausta vaikka 25 kertaa ja kun Laura tulee sitten tuorein silmin katsomaan kohtauksen, hän voi tajuta siitä jotakin sellaista, jota en ole edes huomannut.

Apulaisohjaaja  Tunnen Tapsan ja hänen ohjausjälkensä niin hyvin, että voin jatkaa ja täydentää, tiedän mitä Tapsa hakee ja ymmärrän harjoittaa esitystä siihen suuntaan.

 

Harjoitukset on toteutettu parissakin eri paikassa, usein pienten tilojen vuoksi eri kohtauksia pieninä ryhminä treenaten ja varsinainen lopputyö on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut esityspaikalla Pikkuteatterissa, lauantait ja sunnuntait aamusta iltaan harjoituksille pyhitettyinä.

Keskustelussa käsitellään vielä laajasti näytelmän sisältöä ja tyyliä. Ohjaaja tähdentää, että sana kohtuuttomuus leimaa jokaista kohtausta. Tarinan päähenkilön Akakin luonnetta ja hänen yhteiskunnalta saamaansa kohtelua luonnehtivat niin pääroolin Olli Paakkanen* omalta kannaltaan kuin ohjaaja ja näyttelijät omilla ajatuksillaan perusteellisen tyhjentävästi.

*Hänellä on traditionaalisesta Loviisankadun Pikkuteatterista kokemusta jo Lahden kansanopiston teatteriopiskeluvuosilta 1996-97.

 

Akaki on ainoa todellinen henkilö tässä esityksessä. Kaikki muu hänen ympärillään on kaoottista tai painajaismaista. Tyylilajina näytelmä ei ole sellaista, vain farssia, vaan aika synkeää tragikomediaa, joka kääntyy loppua kohden tragediaksi - se on hienon näytelmän merkki: esitys tarjoaa karnevalismia ja syvyyssuunnan loppua kohden.

 

Vielä ihasteltiin lisävoimia - korvaamaton Jenni Nousiainen on saatu toteuttamaan rekvisiitta ja vaatetus koko esitykseen - kaikki ohjaajan toiveet hän taikoo ja toteuttaa hämmentävän täydellisesti.

 

Näyttelijäkvartetti  Kaksi peruukki- ja vaatekassia - Ikean suurta sellaista - on jokaisella mukana täynnä rekvisiittaa vaihtaakseen kulissien takana nopeasti roolihahmoaan.  Nopeita vaihtoja tässä on kaikilla henkilöillä, paitsi Akakilla, joka saa juosta ja pyöräillä koko esityksen ajan. 

 

Tilaisuuden lopuksi tekijät yhteisvoimin hehkuttavat sitä, miten inhimillistä ja palkitsevaa tänä koronan aikana kuitenkin on mahdollisuus nauttia, tehdä, tuottaa ja antaa ihmisille tällaista teatterillista riemua ja pohdittavaa maailman ankeuteen.  Lavalle meneminen tuntuu arvokkaammalta kuin koskaan. 

 

Poiskävellessäni kuulen vielä pari repliikkiä

Näyttelijäkvartetti  Kyllä tulee ohjaajaa ja treenejä ikävä, kun tää taas loppuu.

Ohjaaja  Mä oon nähnyt teitä tänä aikana enemmän kuin mun omia lapsia.

 

 

** Haastattelun Näyttelijäkvartetti  Tuulevi Annala, Kari Kitunen, Kristiina Lanki, Olli Paakkanen

Esityksen rooleissa: Olli Paakkanen, Kristiina Lanki, Kari Kitunen, Eerik Kuronen, Tuire Arola, Ulla Laakso, Niko Hietakunnas, Mikko Hannula, Tuulevi Annala, Susanne Mast, Miikku Tolonen, Minni Lilja.

 

Päällystakin ensi-ilta Lahden Loviisankadun Pikkuteatterissa sunnuntaina 22.11.2020 klo 16.00

https://www.lauantainayttamo.com/

Palaamme esityksen arviointiin.