Q-teatteri2013-normal.jpg

Hannu Kivioja ja Sanna-Kaisa Palo

Helsinkiläisen Q-teatterin Hämeenlinna-näytelmä tarjoilee, rakastaa ja ruotii suomalaisten unelmia elämästä, sen arjesta, kodin onnesta, pikkupaikkakunnan tuomasta rauhaisasta elämänautuudesta ja ihmisten välisestä lähimmäisten rikkumattomasta perheonnesta.

Juha Itkonen sijoittaa tosisuomalaisen perhedraamansa nostalgiaan, synnyinkaupunkiinsa Hämeenlinnaan, mutta pikkukaupunki voisi olla yhtä hyvin Lahti tai mikä tahansa pikkupaikkakunta Suomessamme, kas 90 % kansastamme asuu muualla kuin Helsingissä. Hämeenlinnaan, paikkakuntien oletettuun paratiisiin tupsahtaa suuren Hesari-lehden kuukausiliitteen vaikutusvaltainen, kaiken nähnyt ja kirjoittanut, vain Etelärannan, Kruunuhaan ja Töölön mittasuhteissa elänyt seurapiiritoimittaja Helsingistä tehdäkseen koko Suomelle  jymyjutun suomalaisonnelasta ja sen onnellisista ihmisistä. Näytelmän arjen ilmapiirissä luikertelevat hiuskarvoja pystyynnostavan jännittävät juonenkoukerot, joissa perheen purkamattomien salaisuuksien, patoutumien, pettymysten ja hairahdusten mies ja vaimo, äiti, isä ja tyttäret armottomasti mittaavat ja punnitsevat toisiaan. Huiman roiskeen päin kasvoja saa aikamme mediakin, sen ylimielisen lööppihakuinen röyhkeys ja valheellisuus, koko todellisuudesta vieraantunut ammattikunta.

Sanna-Kaisa Palo rakentaa toimittajalleen ihailtavan energisen ulkokuoren, ammattilaisen, jolle tekstin synnyttäminen tyhjästä käy bravuurimaisen näyttävästi ja helposti: nauramme tikahtuaksemme hänen tekstinsynnyttämiskuvauksilleen. Katalysaattorin tavoin hänen leimuavan vahva hahmonsa käynnistää koko näytelmän ihmisten henkien taistelun totuudesta ja onnellisuudesta, lopulta myös oman toimittajaetiikkansa elämänvalheeseen katkerasti törmäten. Lotta Kaihua luo nuoren Santtunsa ulkonaisesti normitetuksi, kuuliaiseksi ja tunnolliseksi kansalaiseksi, jonka sisällä muhii ja viimein räjähtää viiltävästi ja koskettavasti nuoruuden suurten pettymysten patoutunut maailma, ylinnä hylätyn lapsen kokemukset. Hannu Kiviojan liikemiehen näennäisen vilpittömyyden ja leppoisuuden takaa paljastuu pala palalta elämänsä murjonut, vankilakierteen muokkaama, perheensä hajottanut ja sen hylkäämä ihminen. Kiviojan aitous, nöyryys ja inhimillisyys tuntuvat käsinkosketeltavan sisäistetyiltä ja vievät sympatiamme hänen hienosti näyttelemänsä roolihahmon elämänsovituksen oikeutukseen. Eero Ritala ja Elena Leeve nuorena luontevana avioparina ja Pirjo Lonka elämän karikkonsa yli työllä ja touhulla purjehtineena perheen turhautuneena äitinä luovat näytelmää rakentavat monet arkiset tunnot, sisällä kyteneet ajatukset ja perhekeskustelut taitavasti ja uskottavasti.

Jussi Nikkilän tiheätunnelmainen, lähes kuunnelmanomainen ohjaus korottuu maukkaasti alleviivaavalla huumorillaan ja tarkasti mietityillä kohtaussävyillään, niukoilla tehosteratkaisuillaan omaääniseksi, kiehtovaksi teatterityöksi, jossa loistava teksti saa tajuttavan, sytyttävän, unohtumattoman ilmiasunsa ja erinomainen näyttelijätyö elämänmakuisen vaikuttavuutensa.

Juha Itkosen tekstin mukana, sen herkin ja osumatarkoin tragihumoristin havainnoin, viisaan tarkkailijan hymykarein saamme vuoroin vakavoitua tosielämällemme vuoroin nauraa makeasti onnellisuutemme tunnistettaville harhanäyille: näytelmä on syksyn suurta, vaikuttavaa draamaherkkua ja kielellistä, ajatuksellista, ilotulitteista elämänsuolaa täynnä.

 

Hämeenlinna

Käsikirjoitus Juha Itkonen | Ohjaus Jussi Nikkilä
Rooleissa Lotta Kaihua, Hannu Kivioja, Pirjo Lonka, Sanna-Kaisa Palo, Eero Ritala ja
Elena Leeve

Äänisuunnittelu ja musiikki Kasperi Laine | Lavastus Camilla Nenonen
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen | Valosuunnittelu Ada Halonen | Maskeeraus Riikka Virtanen

Arvio kirjoitettu perjantain  27.9.2013 esityksestä.

http://www.q-teatteri.fi/hameenlinna/