Wäinö Aaltosen vuonna 1930 (pronssivalos 1950) tekemä kubistinen Aleksis Kivi -veistos ei aikanaan kelvannut Helsingin rautatientorin Kansallisteatterin eteen. Hänen oli tästä teoksesta tehtävä E.A.Forssellin piirrokseen perustuva näköispatsas, jonka sitten patsastoimikunta hyväksyi toteutettavaksi ja se paljastettiin 1939. Tänään tuo upea alkuperäisteos koristaa Mäntän keskustaa, taustanaan kaunis Mäntän kirkko vielä kuukauden Mäntän kuvataideviikkojen kuvataideteoksen hunnuttamana.

Jos saisin asua Suomessa siellä, missä taide on puhtainta, kiinnostavinta, elähdyttävintä, ymmärrettävintä ja joka hetki uutta tarjoavaa, muuttaisin Mänttään. Tuskinpa tämän pienen paikkakunnan veroista montakaan on koko maailmassa. Sen vanha taide jokapuolella kaupunkia hellii ihmistä ja hänen arkeaan. Koettavissa on entisen ja nykyisen ajan maalausten ja veistosten upeus Serlachius-rahasuvun huolella valikoimana, hankkimana ja säätiöimänä: määrä ja laatu yhdistyvät niissä korkealle ja tarjoavat meille taidetta ymmärtämättömille ja vähän ymmärtävillekin henkeäpidättelevän suuria tunnelmia, näkyjä ja suuria elämän illuusioita - valtaisten taiderakennusten suurenmoisissa, niin vanhoissa kivisissä aikaa henkivissä monumentaalisissa kuin aivan tätä hetkeä henkivissä moderneissa mammuttisen avarissa, luonnonhelmojen paratiisimaista kauneutta syleilevissä näyttelytiloissaan.

Kaarina Kaikkosen uusi teos on rakennettu kirkon julkisivuun mänttäläisten ja vilppulalaisten lahjoittamista paidoista, joiden käyttäjien ja lahjoittajien lämpimän sydämen aistii.

Taide ei ole kuitenkaan pelkän vanhan vellomista, sen harmoniassa rypemistä - oikea taide on kaukana siitä. Taide vaatii syttyäkseen ja valaistakseen joka hetki uutta ja uuden luomista, meille katsojille oivallettavaksi uutta kokemista ehtymättömästi. Sen Mänttä totisesti tarjoaa. Mäntän ympärivuotiset Serlachiuksen suurenmoiset aarteet jätän tällä kertaa väliin.

Mäntän XIX kuvataideviikot  15.6.-31.8.2014

 Etualalla Leena Nion öljymaalaus Girl 2014

Mäntän kuvataideviikkojen vanhan tehdashallin Pekilon sisälle on uudestisyntynyt kenties kautta aikain tajuttavin, ymmärrettävin, modernein, hienoin, puhuttelevin ja kiinnostavin taidetila ja taidekatsaus.

Meri Peura Fata Morgana, metalli, pelti, kulta 2013

Taidehallin neljään kerrokseen Minna Joenniemen kuratoimana loistavan puhtaan valkeissa tiloissa saamme rautaisannoksen maailman ja aikamme yli seitsemänkymmenen huipputaiteilijan moderneimmasta taiteesta ennenkaikkea veistostaiteen maailmankermaa, sekä performansseja, maalauksia, kokeiluja ja uutta tekniikkaa hiotusti ja runsain mitoin laadukkaasti tarjoiltuna.

Outi Pieski Risteävät polut, lanka, puu  2014

PIa Männikkö Some People Knit, teippi, 2014

Jenni Yppärilä, V. Silvan - sarjasta kolmiulotteiset maalaukset  2014

Jouna Karsi, Puutarha III, sekatekniikka 2014

Näyttelykokemus on mieleenpainuvan runollinen, maailman menoon viiltävän kantaaottava, hauskan kokeileva, vapauttavan vallaton ja veijarimainen sekä kertakaikkisen unohtumaton kokonaisuus täynnä tuhansia yksityiskohtia, elämän iloja ja varjoja, riemua ja surua ajateltavaksemme. Vakuuttavuuden sinetöi taiteilijoiden täydellinen uppoutuminen ja vilpittömyys sanottavaansa: tällainen töiden kirjo ja ainutkertaisuuksien määrä loihtii kokijansa jälleen uusiksi, virkistyneiksi ihmisiksi.

http://www.mantankuvataideviikot.fi/