Taas on hyvä olla kotoisin Lahdesta
Lahden Sibeliustalolla kannattaa käydä ja olla ylpeä lahtelaisuudesta - se on laheksi: Muotoilu- ja taideinstituutista. Kuun loppupäiviin saakka siellä on kaksi silmiä avaavaa, hienoa näyttelyä.
Timo Ripatin muotoilema tuoli on tätä päivää: kevyt, tyylikäs, hyvä istua, värikäs verhoilu, materiaali kokoonpuristettua suomalaista vaneria.
Alakerran Metsähallin täyttää Fennia Prize 2009 -näyttely, joka esittelee suomalaista maailmalle levinnyttä huippumuotoilua: raskaan teollisuuden, kodin ja huipputeknologian tuotteille ilmiasun ovat antaneet suomalaiset muotoilijat.
Maailman huipputeknologia on ymmärtänyt muotoilun olevan käyttäjille ergonomiaa eli aikaa ja kustannuksia säästävää, kauniit muodot ja värit samoin työympäristön mielialaa kohottavaa, tuottoisuutta lisäävää inhimillisyyttä.
Tämä automaattinen varastotrukki edustaa maailman moderneinta nostotekniikkaa ja sen suunnittelijakolmikon johtohahmo Petteri Masalin on lahtelainen, täällä Pyhättömänmäellä syntynyt ja kasvanut, nyt yksi maailman teollisuusmuotoilijoiden huipuista.
Rintaa röyhistäväätaa pitkästä aikaa taas on, että useimmissa näyttelyn palkituissa muotoilutöissä on tekijänä Lahden Muotoiluinstituutista valmistunut muotoilija.
Lahden kasvattamat
Sibeliustalon yläkerran Puusepänsalissa on graafikko-opettaja Hilkka Silvekosken työtä kunnioittava hieno näyttely: grafiikkaa ja diasarjaesittely mestarin töistä.
Jo Sibeliustalon lämpiössä riemastuttaa Terhi Kaakisen kuvateos, jota saa koskettaa ja johon saavat lapset ja lapsenmieliset mennä näin läheisesti tutustumaan - rajoituksena omapaino ei saa ylittää 200 kiloa.
Näyttelyn ilmeen tuovat tähän päivään kuusi omaleimaista taiteilijaa, jotka kaikki ovat Lahden taideinstituutista tai Muotoiluinstituutista valmistuneita ammattilaisia. Näyttely on rauhoittavan väljästi ja tyylikkäästi sommiteltu kokonaisuus.
Terhi Kaakisen puuveistos puhuttelee. Taustalla osa Atte Uotilan teräs- ja puuteoksesta160 lintua.
Sen ehdotonta omaleimaisuutta edustavat hauskat, puhuttelevat puuveistokset.
Olisiko näissä näyttelyissä opittavaa Lahden museo- ja taidetoimelle: näyttelyt ovat tyylikkäitä ja omailmeisen kiehtovia sekä yleisölle maksuttomia!
Milloin me lahtelaiset saamme yhtenä päivänä viikosta muiden suomalaisten sivistyskaupunkien malliin maksuttoman sisäänpääsyn taidelaitoksiimme?
http://www.sibeliustalo.fi/default.asp?id=39
Merta edemmäs Hauholle
Hovinkartanon taidekeskus Hauholla, 60km päässä Lahdesta on kesätaiteen uusia tulokkaita.
Tämä mahtavaan - parhaillaan Museoviraston kanssa yhteistyössä restauroitavaan - Jugendlinnaan ja sen lisärakennuksiin ripustettu näyttelykokonaisuus etsii vasta muotoaan.
Tunnelmallinen Makasiinigalleria
Makasiinigallerian alakerta ja Seija Kourin töitä
ja suuri Hilmanhovi alisineen ja ylisineen
Hilmanhovin ylisillä hämmentää omaperäistä tekotapaa metallia ja vanhaa puuta yhdistelevä Teijo Pullisen suuri teos, jossa on viitteitä menneeseen esihistorialliseen aikaan.
luovat ihanteelliset suomalaisen suviset näyttelypuitteet ja itse Jugendlinnan valtaisissa tiloissa katsojan silmänilosta kisaavat talon uljas jugendvarustus kaakeliuuneineen, portaikkoineen kilpaa monitasoisen taidetarjonnan kanssa.
Jugendlinnan silmäniloa
Kaikkiaan: teosten määrä on liian suuri kerralla nautittavaksi, mukanaolevien yhdentoista taiteilijan ammatillinen taso on kovin ailahteleva.
Graafikko-kuvittaja Marjaana Beddardin työt sädehtivät valoisina, kesäisinä ja lapsenmielisinä. Pelkästään niiden näkeminen palkitsee Hovinkartanoon pistäytymisen vaivan.
Eniten koko taidekeskuksen näyttelykokonaisuus kärsii ripustamisesta: suurena häiriönä ovat teoksiin liittyvät esittelylippuset ja -lappuset, jotka suorastaan vangitsevat katseet itse teoksista. Harmillista.
ja Hämeenlinnaan
Matka jatkuu kolmisenkymmentäkilometriä ja olet jälleen maan mainiossa Hämeenlinnan taidemuseossa. Sen näyttelyissä kohtaavat maukkaasti ja tasokkaasti vanha, kultakauden suomalainen maalaustaide ja nykytaide.
Peili ja taiteilija
Heijastuksia on näyttelykokonaisuus, jossa taiteilijan näkökulma peiliin hahmotellaan kokonaisesti ja monipuolisesti. Useimmat taiteilijat ovat tulkinneet omakuvaansa, omaa minuuttaan peilin avulla. Peili on aina puhutteleva ja arvoituksellinen vastapuoli.
Kerttu Horila: Vamppi (veistos vuodelta 1997)
Valokuva: Wäinö Aaltosen museo
Esillä on maalauksia, videoteoksia, valokuvia ja veistoksia.
Gunnar Berntson: Peilin ääressä (vuodelta 1899)
Valokuva: Hannu Aaltonen
Sukellus tähän taideteeman kokonaisuuteen on toteutettu inspiroivasti, katsojan mielleyhtymiä herättävästi.
Maisemia ja tunnelmia
Hämeenlinnan Taidemuseon laaja vanhan taiteen mestariteosten valikoima ja uusin suomalainen taide saavat vanhan näyttelyrakennuksen suojissa kohdata toisensa.
Ville Vallgren: Tanssijatar (pronssiveistos vuodelta 1918)
Valokuva: Reima Määttänen
Yläkerrassa on suomalaisten taiteilijoiden opinkoulun, Pariisin, teema monipuolisesti esillä. Pariisi ilmapiirillään ja kansainvälisyydellään vaikutti ratkaisevasti merkittäviin suomalaistaiteilijoihin ja heidän luomisvoimaansa.
Venny Soldan-Brofeldt: Kolme krysanteemia
Valokuva:Reima Määttänen
Näyttelyssä on esillä myös Suomen Kulttuurirahaston Hämeenlinnan taidemuseolle lahjoittamia suomalaisharvinaisuuksia. Tietenkin vanhat Gallen-Kallelat ja Haloset ovat seinillä. Puuttuuko enää mitään?
http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/
Taiteen kesäinen läpivalaisu tuntuu vielä nyt monta päivää jälkeenpäinkin: antoi se taas elinvoimaa luomisen ikiaikaista määrää ja tehoa hämmästellä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.