Viihde on vaikea laji, sillä pelkkä hupi ei aina ole viihdettä ja itse hauskuus jokaisen katsojan mielestä omakohtaisen erilaista.

 

M%C3%B6kkinaap.jpg

 

Lahden Uuden Kesäteatterin Mökkinaapurien kutsuvierasesityksessä 9.6.16 tunsimme

esityksen yleisilmeeltään musiikillisesti tasokkaana, mutta tekstiltään kovin sisällyksettömänä hupailuna.

Kun Mökkinaapureille on tuon näkemäni esityksen jälkeen kertynyt jo tiu esityskertoja lisää ja sain kokea sen nyt uudelleen 20.7.16, palaan esitykseen muutamilta sen teatterillisilta ominaisuuksilta.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/06/mokkinaapurit-kesateatterikauden-avaus

Perusasiat tekstin ja musiikin osalta olivat pysyneet antamani arvion mukaisina - sanailevan hupailutekstin ja tunteikkaan, tasokkaan viihdemusiikin soveltuvuus toisiinsa oli kokijaminälleni jotakin fraasin lihapulla+hajuvesi -luokkaa.

Mutta nyt muutamat duettolauluosuudet, varsinkin Anni Kajos Joel Mäkinen yhteistulkinnoissaan erottuivat herkkyydellä, valmiudella ja tunnelmilla edukseen. Sen sijaan soolo-osuuksissa ainakin salin orkesterinpuoleisessa sivukatsomossa balanssit säestyksen ja laulun osalta eivät aivan olleet kuuloaisteillemme kohdallaan: toisinaan laulu tuntui suorastaan huudolta ja herkkä Korttitalo vaan (Andersson&Ulvaeus) -tulkinta jopa lievästi epäpuhtaalta.

Näytelmän Lasse Hiippa -rooli on Joel Mäkisen ajatuksissa kasvanut ja kypsynyt kokonaiseksi, eläväksi, todentuntuiseksi ja esitystä uskottavalla tempollaan, luontevuudellaan ja eläytymisellään sähköistäväksi perusrungoksi.

Lahden Uuden Kesäteatterin kesänäytelmä osoitti useiden esityskertojensa kypsymisen jälkeen, etteivät esityksen taiteilijat ainakaan vielä ole laitostuneet tai kyllästyneinä kompastuneet helppoihin maneeritulkintoihin. Esitys siis elää ja muuttuu edukseen myös vanhetessaan!

Jäjellä olevat esitykset ja lipputiedustelut:

www.laukes.fi