Pes%C3%A4kallio%202016%202.jpg

Mies, joka ei osannut sanoa ei, ja nainen, joka tietää mitä tahtoo

 

Kriitikon näkökulma

 

Jussi Kylätasku elää näytelmäkirjailijana ajatuksissani suomalaisen historian uustulkinnan, kansanluonteemme, suurten mysteerien sekä kansamme pikkuyhteisöjen tulkkina pistämättömänä klassikkona. Kylätaskun ihmiskuvat, luonnekarikatyyrit ja karheansynkkä omaääninen huumori nostavat hänen tuotantonsa vertaansa vailla olevaksi suomalaiseksi, jäljittelemättömäksi tilitykseksi yhtälailla historiankirjoituksemme merkkihenkilöistä, sodista tai arjen tositapahtumien selvittämättömistä mysteereistä, kansamme uskonnollisista tavoista, hurmoksista ja uskomuksista - kaikki mieleenjäävinä, ajatuksiamme aina uudelleen myllertävänä kerrontana ja huiman tiiviinä, ehyinä usein aikaamme pirullisen purevina draamoina. Kylätaskulla on kyky uudistua joka teoksessaan ja luoda mestarillisen sujuvasta dialogista tunnistettavat teoksensa yhdeksi suomalaisen teatteritaiteen omasisältöisimmäksi aarrearkuksi.

 

Olen saanut elää pitkän teatterirupeaman Kylätaskun teoksissa. Pelkästään hänen teatterille kirjoittamistaan 20 näytelmästä olen nähnyt 12 eri teoksen tulkinnat, ensimmäisen näytelmänsä Aja hitosti ensi-illassaan jo vuonna 1970 Jouko Turkan vauhdikkaana räävittömänä revyynä ja Kylätaskun esitetyimmän Runar ja Kyllikki -näytelmän ainakin kahdeksan eri teatteriversion muodossa vuosina 1974-2015.

Etuoikeutettuna näytelmän Ringportin linja olen kokenut Helsingin kaupunginteatterin Jouko Turkan ohjaamana veristisenä tulkintana 1975 sekä näytelmän näyttelijänä sen toisen tulemisen Kurt Nuotion Nostoväkinäyttämölle ohjaamassa versiossa 1979. Lahtelaisen Ringportin linjan harjoitusten yhteydessä sain tutustua Jussi Kylätaskuun henkilökohtaisesti, hänen selkeisiin ajatuksiinsa, hurmaavan karkeaan huumoriinsa ja terävään yhteiskuntakritiikkiinsä sekä avoimeen teatteriarvioonsa esityksestämme ensi-illan jälkeen.

 

 

Pesäkallion vahva esitys

 

Pes%C3%A4kallio%202016%201.jpg

Poliisi Seija ja Kake-kauppias

 

Mies, joka ei osannut sanoa ei - alkuaan Risto Jarvan ohjaaman elokuvan ja Kylätaskun siihen poikkeuksellisesti komediaksi 1975 kirjoittaman käsikirjoituksen monet meistä ovat nähneet vain elokuvaversiona televisiossa.

Satu Säävälä on Pesäkallion kesäteatteriesityksessä säilyttänyt teoksen käsikirjoituksen suuret kaaret juonineen sellaisinaan, helsinkiläisestä vallilalaisyhteisöstä on muuntunut yleiskäsitteellinen tyypillinen pieni suomalaiskylä omine sääntöineen ja jännitteineen, ja henkilögalleria on supistettu sopivan pieneksi katsojan helposti hallittavaksi. Säävälän ohjauksessa näyttämökokonaisuus taustametsää myöten elää ihmiselämää valtoimenaan ja teos on aidontuntuisia ihmiskuvioita, rakkautta, pikkupetoksia, aviorikosaikeita, juoruilua, viinaa murheineen, iloineen ja väärinymmärryksineen täynnä, mutta ah - roolitulkinnat lämpimän persoonallisia, meitä ja mielikuvitustamme herkullisesti ruokkivia. Kesän pieni huvi on siis hyvällä maulla pohjustettu.

Toinen, suomalaista kesäteatteriperinnettä huiman raikkaasti tuulettava teatterisulka pesäkalliolaisilla on esityksensä musiikki. Ohjaajan suurenmoinen oivallus on ollut käyttää pelkästään Tuure Kilpeläisen musiikkia ja hänen laulamiaan tekstejä esityksen toisena runkona. Näin nelikymmenvuotias esitysteksti tuuletetaan tämänpäiväiseen musiikilliseen hehkuunsa ja genressä. Tietenkin tuo musiikki on myös sovittajansa taidonnäyte ja tulkintakokonaisuuden ansiot jaetaan yhdessä tunteella paneutuneiden tulkitsijainsa kanssa. Kun laulut vielä esitetään oivalletulla rytmitajulla ja Kilpeläiselle tuttujen tempojen täysin uudenlaisilla sovituksilla, vauhtivariaatioin, eläytymisellä ja moniosaavan liveorkesterin säestyksellä, voidaan puhua täyspainoisesta, sisältörikkaasta ja hauskasta musikaalisesta kesäteatteriesityksestä.

 

Musikaaleissa pyrkii esityksen voima keskittymään jonkun keskushenkilön ympärille. Niin Pesäkalliollakin. Nyt poliisia, tarinan toista naista, tulkitseva Juuli Hyttinen luo suvereenin upean hahmon seutukunnnan järjestyksenpitäjänä ja elämänsä kääntöpuolen, toisen naisen kohtalon, tarkasti piirretyllä henkilökuvalla, mutta ennen kaikkea hänen musiikkinsa on sensuellia, ehdotonta sydämestä lähtevää lauluherkkua ja hänen äänensä harvinaista kuultavaa suomalaisteatterien estradeilla: estoton heittäytyminen ja sädehtivä koko taiteilijaolemuksen täyttävä liikkeen valovoima loistaa ja hehkuu sielumme syvyyksiin sinne lähtemättömät merkkinsä jättäen.

Teatterin koko henkilökunta, orkesteria myöten laulaa laatuisasti sooloin ja yhteisvoimin - tunnelmaa ja tunteita on näyttämön kahdentoista laulun täydeltä.

Näyttelijätöistä Kake-kauppias Kalle Sulalampi luo taitavasti monitasoista yksityiselämäänsä kuvaavan ihmistyyppinsä, Joonas Kuokkanen säälittävän sympaattisen Renlund-maalarijuopponsa, Mikko Laine neutraalin Aimo Niemi -pappihahmotelman kaikkine kylän omien sisäisten jännitteiden kohtaajana, Birgitta Taussi Millana, jonka kansalaisvaikuttamisen ja mieskiinnostuksen ehdottomuus huipentuvat kauniissa näytelmän loppuselvittelyssä, Laura Nuuttila vilkkaan ja toimeliaan, Kaken kaiken kärsivän puolison, Veera Rinkinen rehevän Renlundskan, Stella Karlström hykerryttävästi tyypitellyn neiti Nummisen, Aapo Ravantti selkeän talonmies Huhtamon ja Joonas Mäyrä vekkulin Petteri-pojan.

 

Kun näytelmän alussa koko ensemble kajauttaa Tuure Kilpeläisen sävellyksen Eino Leinon Hymyilevä Apollo -runoon, se tekee sen niin vaikuttavasti, että järkytymme ihastuksesta ja väliajalla pohdimme, ettei oikeastaan esityksestä enempää tarvitse jäädäkään mieleen. Näytelmän kokonaisuuden osatekijät näkyvät niin monessa, että jo luettelona lavastuksen ja puvustuksen väriskaala ja toimivuus, liikekielen luontevuus, akustisen puheen harvinainen ja selkeä kuuluvuus on pakko mainita tämän esityksen suurina, poikkeuksellisina ansioina.

 

Pes%C3%A4kallio%202016%204.jpg

Joonas Kuokkanen, Birgitta Taussi, Mikko Laine, Juuli Hyttinen, Laura Nuuttila, Kalle Sulalampi

 

Pesäkallion Kesäteatterin ajatus liikkuu syvällä suomalaisuudessa ja sen tunnoissa siis tänäkin kesänä. 

Pesäkallion ensembleä voi jälleen onnitella tasosta, jolla se kesäteatterinsa toteuttaa: sana ja sanominen kiirii kaukana turhista hömpsötyksistä, komeljanteista ja komedienneista luodaan uskottavia ihmishahmottelultaan ja teoksen huvin vastapainona on tragediaa ja tunnetta suuri annos, uudistuvasti musikaalisen draaman lakien mukaisesti.

Pesäkallio tuo pohdittavaksemme kuin varkain hyvän viihteen kautta, aidon komedian tapaan tosiasioita yhtälailla väljähtyneistä ihmissuhteista, pettymyksistä, naisesta, miehestä ja koko elämänonnestamme - ja nostaa tunteemme kokemisen arvoiseksi ominaisuudeksemme.

Pesäkallion Mies, joka ei osannut sanoa ei -esitys on kesän lahtelaiskesäteattereiden viihdyttävyyden vaikuttavinta antia

 

https://kesateatteri.com/tyoryhma-2016/

 

Esitysarvio 28.7.2016 klo 14.00 -esityksestä.