Lahtelaisia koululaisia Kukkasen kesäleirillä

Helsingin Sanomat teki 2012 kesäkuun sunnuntainumerossaan suuren jutun suomalaisten nuorten alle 15-vuotiaitten ennenaikaisista kuolemista: niitä oli edellisenä vuonna tilastoitu yhteensä 127. Jokainen liian varhainen kuolema on aina myös tämän päivän yhteiskunnan tappio, omaisten lohduton suru, jonka estämiseksi on tietenkin vielä paljon yritettävä tehdä.

Museoviraston kuva 1920-luvulta hämäläisperheen lapsen hautajaisista

Kun 1920-luvun kolmemiljoonaisen valtiomme alle 15-vuotiaita kuoli vuosittain noin 10000, kukaan ei ollut siitä huolissaan, ei edes silloinen media: nuorten ja lasten suuri kuolleisuus oli tuolloin normaalia.

Professori Ilkka Nummela luennoi Lahden historiaseminaarissa 2012

Tällaisin linjavedoin historialle vihkiytymätönkin kuulija vakavoitui pohtimaan kansakuntamme tilaa, sen vaiheita kuudensadan vuoden ajalta (1400-2000), kun mainion elävästi kertoileva, ennakkoluuloton taloushistoriamme tutkija Ilkka Nummela mallensi ja diagnosoi suomalaisen yhteiskunnan taloushistorian uudelleen arviointia poikkitieteellisellä näkökulmallaan Lahden kansanopiston historiaseminaarissa 14.6.2012.

Elämme tänään kovin toisenlaista aikaa kuin  vajaat sata vuotta sitten. Monia historiankirjoituksen totuuksia Nummelan luento kyseenalaisti, pöyhi perusteellisesti ilman kansallisuusvaltion perinteisiä silmälaseja, sekä kärjisti tarvittaessa vakavan kriittisesti tai niin hauskasti, että yleisö syttyi spontaanisti teräviin vasta- ja myötäkommentteihin.

Taloushistoria sinänsä on pieni historian suuntautumisvaihtoehto, professoreita on maassamme tasan kaksi, Helsingissä ja Jyväskylässä. Taloushistoriamme on pääosin businesshistoriaa, sen poliittisesti suuntautunut osa saa eniten julkisuutta, mutta koko taloushistoria on heiveröisesti kansataloustieteellisellä pohjalla ja alan tutkimusta harjoitetaan monen muun tieteen nimissä. Kokonaisvaltainen tutkimus 1400-2000 -luvun suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen rakenteista puuttuu. Nummelan mukaan Suomi pitää esittää kokonaishuushollina, joka toimii luonnon ja politiikan asettamissa rajoissa. Valtiollisen historian ja tilastotoimen ahtaat tirkistysaukot eivät enää kelpaa esittämään kokonaiskuvausta yhteiskunnastamme ja sen toimivuudesta yhteisönä. Jatkuvan kasvun olettamus on huuhaa-tietoa, samoin maanomistukseen tai talonpoikaisuuteen perustuva selittäminen, selittäminen nykyisen itäisyys-läntisyys -sijainnin perusteella on historian kannalta kyseenalaistettava ja luotava todellinen analysoitu ja todistettu käsitys Suomesta kokonaisuutena. Olettamusten tilalle tarvitaan luotettavaa, tutkittua tietoa. Monet olennaiset kysymykset, esimerkiksi 1600-luvun yhteiskunnalliset rakennemuutokset suurtilojen ja itsellisten kansanryhmän syntymisineen, elinkeinojen eriytyminen, säätyjen muodostuminen ja hajoaminen, yhteiskuntaluokkien synty ja hajoaminen sekä marginaaleihin jäävät ihmisryhmät, ovat kokonaisselvitystä vailla.

Perinteiset käsitykset historiankirjoituksesta tuulettuivat railakkaasti, esimerkiksi luulomme käsityöläisammateista saivat huutia. Nummela esitti käsityöläisammattien ykköseksi teurastajan ammatin: sen monipuoliset tehtävät, pitkälle pelkästään käsityönä tehtävä jalostus ja työllisyysnäkymät ovat monet vuosisadat olleet käsityöläisyyttä parhaimmasta päästä, edelleenkin.

Elämmekö sittenkään - maailman hygieenisimmässä, näennäisesti vauraassa Suomessamme - ihannevaltion aikaa suhteutettuna 1400-2000 -luvuilla eläneiden suomalaisten elämään, elämän mielekkyyteen, yhteisöllisyyteen ja ihmisen onnellisuuteen. Siihen taloushistoriamme kokonaisuusselvityksen on vastattava.

 

 

Historian kesäseminaari 12.-14.6.2012

Lahden kansanopiston ja Historian Ystäväin Liiton XXVIII kesäseminaari

Talous ja politiikka historiallisen kehityksen ohjaimissa