Evakkot.jpg

Lahden Kaupunginteatterin idea herättää henkiin Suomen kansan karjalaisuuden tunnot ja tunteet, virittää evakkoelämän surut ja ilot, todet ja haaveet ihmisen elinpäivien harventaman karjalaisheimon naisten ja miesten kunniaksi, heidän lastensa ja lastenlastensa lapsuusmuistojen kultaamiksi ja kaipaamiksi, lähtemättömiksi onnellisen elämän muistoiksi, on kunnioitettava   kansallisuustestamentillinen ajatus.

Lahden kaupunkiin sijoittuneet karjalaisevakot ja -perheet ovat olleet kaupunkimme sodanjälkeiselle arjelle, työlle, koulutukselle ja kulttuurille keskeinen, elinvoimaa ja elämän mielekkyyttä voimistanut, kaupungin eri väestöryhmien yhteisöllisyyden ja toimivuuden värittänyt ja lujittanut voima nostaa meidän hämäläisten kanssa kaupunki ennennäkemättömään henkiseen ja aineelliseen kukoistukseen. Näytelmän ajatus on kunnianteko myös juuri Lahdelle, sen asukkaille ja sen paikallishistorialle. Suorastaan kihelmöi mennä teatteriin tosipohjaiseen menneisyyteemme pohjautuvaa kulttuuriantia nauttimaan.

Eakkotyt%C3%B6n%20tarina1.jpg

Karjalaisuuden kunniaksi

Eikä ole mikään ihme, että Suomen karjalaiset, karjalaisseurat, yksittäiset karjalaissuvut ja ihmiset ympäri maan ovat kiirehtien varanneet teatterilipun juuri Evakkotytön tarinaan - niin monia kymmeniätuhansia suomalaisia suoraan tai välillisesti karjalaisuus ja evakkous koskettaa, että aiheen käsitteleminen, muistuttaminen ja muisteleminen maassamme on vielä kauan sekä oikeutettua että terapeuttavaa.

Lahden Kaupunginteatterin näytelmä on ilmiasussaan paremminkin esitys, iltamallinen muistelu, kuvaelma, kronikallisen löyhä palapeli pienin anekdootein kuin mikään suurenmoinen, unohtumaton teatteriesitys saati karjalaisuuden ylistysoodi tai spektaakkeli.

Esitys sopii hyvin vaikkapa suuren heimokansan juhlan tai kokouksen ohjelmaksi. Sen ydin on koottu kirjailija Eeva Kilven teoksista, tuon rajan takaisessa Hiitolassa vuonna 1928 syntyneen tytön kirjoista poimitut lapsuuden kokemukset teoksista näytelmälliseksi käsikirjoitukseksi siivilöiden ja yhdistellen. Keskeinen teoksen näkökulma on Eeva-tyttönen lapsuusaikoineen, oppikouluineen, naiseksi kasvamisineen, perheineen, sukuineen, haaveineen, iloineen, suruineen, jatkuvine ikävineen ja pelkoineen.Tapahtumien kuvaus sijoittuu sotavuosiin 1939-1945.

Taiteelliset elementit evakossa?

Näytelmäteokseksi käsikirjoitus, dramaturgia ja ohjaus eivät ole löytäneet riittävästi säikeitä draaman punaiseksi langaksi, tarinan kiinnostaviksi ja kasvaviksi jännitteiksi, draamallisiksi kohokohdiksi saati teoksen kymmenien henkilökuvien rakentamiseksi - näin tarina kulkee tasapaksuna kavalkadina lyhyestä kohtauksesta toiseen. Suuri näyttämö on asemoinniltaan ja miljööltään melkoisen mielikuvitukseton, juna-asemainteriööri tapahtumissaan kovin staattinen ja teoksen lavastusratkaisu väreiltään ja taustakankailtaan epämääräisessä värisuttuisuudessaan ja tarkoituksettomuudessaan esitykselle tappioksi. Enkä esityksen musiikillista niukkuuttakaan ymmärrä, onhan karjalaisuus sentään edelleen sielun syvyyksistä pulppuavan laulun ja ilon ehtymätön maailma.

 

Roolitöiden virkistävyyttä

 

Esityksen näkökulmaan sopii mainiosti poikkeuksellisen suuri lapsijoukko, joka selviytyy hienosti osuudestaan herkeämättömällä heittäytymisellä tehtäviinsä.

Ilman karjalaisen eläytyviä, luontevia ja taitavasti näytteleviä Eeva-tyttöä esittäviä näyttelijöitä koko esityksen henki ja kirjailijan näkemys kaatuisivat käsikirjoituksen sisällön pirstaleisuuteen. Eeva-keskusroolille on onneksi annettu riittävästi tekstiä ja sanottavaa rakentaa hieno, herkkä, inhimillinen henkilökuva ja sen Raisa Vattulainen tekee persoonallisella maulla, karjalaisella temperamentilla ja raikkaalla antaumuksella, samoin Eevaa pikkutyttönä näyttelevien rooleilla on tärkeä, onnistunut osuus henkilöiden kasvutarinassa aina puvustusta myöten. Eeva-Kirsti Komulainen luo entiselle tutulle maneerilleen perustuvan hauskan, ilmeikkään, puisevaa tekstiä elävöittävän hurmaavan mumminsa, Aki Raiskio perheen isänä taitaa karjalanmurteensa luiston ja joutuisuuden sekä heimonsa luonnonlapsisen luonteen ja sen äkkivaihtelut esitystä riemukkaasti toimintaan sähköistäen, Lumikki Väinämö toimeliaana äitinä, Maiju Saarinen rakkaudesta liekehtivänä Sirkkana ja Jarkko Miettinen tyylitellyn patrioottisena pappina tuovat lavalle sentään kelvokkaita henkilöhahmotelmia yhteisen, vaikuttavan evakkosanoman syntymiseksi.

    

Evakkotytön tarina jättää sisältöanniltaan katsojan liian tyhjäksi, kovin vakavaksi ja hiljaiseksi, karjalaisuuden välittömyyttä, eloisuutta ja valoisaa selviytymistaitoa kaipaavaksi. Antaa se sentään yhden taatusti rinnassa sydämestä saakka soivan ja paluumatkalla ääneen hyräilyyn pakottavan laulun. Ei voi muuta kuin liikuttua, nöyränä antautua ja kiittää tästäkin kulttuurikokemuksesta niin tunteisiimme vetoavasti esityksen pikkutyttö ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu” -laulunsa kauniisti heläyttää.

 

Evakkotytön tarina

Eeva Kilven romaanien pohjalta

NÄYTELMÄKSI KIRJOITTANUT Aila Lavaste  OHJAUS Ilkka Laasonen   LAVASTUS Pekka Korpiniitty
PUKUSUUNNITTELU Sari Salmela   VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp    ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa
KOREOGRAFINEN APU Sami Vartiainen   MURREASU Helena Anttonen  OHJAAJAN ASSISTENTTI Tito Tuononen


ROOLEISSA Hiski Grönstrand, Saana Hyvärinen, Minna Kangas (vier.), Kai Kokko, Eeva-Kirsti Komulainen, Jarkko Miettinen, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Mirja Räty, Maiju Saarinen, Raisa Vattulainen, Lumikki Väinämö sekä Eija Arola, Julius Honkanen, Marja Jäppinen, Roosa Vilén.
LAPSIAVUSTAJAT Ella Jäppinen, Valtteri Kallio, Mikael Leite-Ferraz, Eeva Karevaara, Nea Luukkonen, Liidi Puttonen, Annareetta Rautio, Kristian Ruotanen, Roope Tervonen, Pinja Vuorinen.

Valokuvat  Lahden Kaupunginteatterin tiedotus

Esitysarvio ensi-illasta 23.1.2016

 

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/