Viron teatteri kokeilun tiellä




Kesän tarkoituksellisia käyntejä Virossa oli teatterifestivaali Baltoscandaliin ja sen sisäiseen ilmeeseen tutustuminen Rakveren kaupungissa 4.-7.7.2012. Baltoscandal on jo pitkään ollut eräänlainen peili Viron esittävän taiteen avautumisesta kohti henkistä, pidättelemätöntä, läntistä vapautta: kokeellista teatteria, happeningiä, performansseja, installaatioita, tanssia ja uusin silmin luettua draamaa festivaali lupaa kävijöilleen. Toinen kiinnostuksen kohde oli Raplan kuuluisa kirkkomusiikkifestivaali.

Itselleni riitti Erki Kasemetsin koostama ja ohjaama installaatiomuotoinen PMV I, jonka tapahtumapaikaksi oli valittu suuri autofirman piha ja työhalli.



Sen mekaanisesti nostettujen ja heti perään laskettujen valtavien nivelelementtisten metalliovien sulkemaan, suljettuun, valottomaan tilaan ahtautui puolitoistasataapäinen yleisö, jolle näytettiin kyseenalaisen runsas sisältömäärä elämän alun erilaista ärsykeinstruktiota taukoamatta reilun kolme varttia: tehosteina erilaiset metalliset äänimaailmat, toisiinsa kuulumattomat aiheet elämästä ja tekniikasta. Tätä sotkuista ja logiikatonta visiomäärää jouduimme kurkkimaan toistemme, varsinkin itseämme pitempien kanssaseuraajiemme hartioiden yli, paljonkaan juuri näkemättä tai kokematta. Kun filminpätkien määrä oli täyttynyt heijastettiin kirkkaat valot verhottuun, hopeoituun, suureen autontapaiseen pakettiin.



Kolme installaatioon liittyvää näyttelijää haalareissaan tepasteli paketin editse edestakaisin pomisten erilaista tekstiä ja rukouksen sekä teesien kaltaisia patetioita. Viimein peite avattiin ja sen alta kuoriutui vanhamallinen autonrämä:metalliovien haitarinen seinä nousi ylös, auto yski käymään ja ajoi suoraan ulos hallista miltei yleisönsä päälle. Näin päättyi teoksen kolmesta osasta ensimmäinen.


Taustalla  näkyvät metalliesineet ja metalliromut toimivat installaatiokentällä komeasti vasaroin ja kivin varustautuneiden soittajien instrumentteina: orkesteria johtanut kapellimestari valkoisessa hupussa ja housuissa on juuri hyppäämässä johtamisromusta alas maanpinnalle.

Suuririntainen näyttelijätär joi valkeata litkua tolkuttomasti ja oksensi koko monilitraisen juomisensa suoraan yleisön jalkoihin pihan muutenkin töhryiselle, öljyiselle pinnalle ja esitykseen liittynyt paloauto palomiehineen tuli ja letkutti koko tienoon puhtaaksi. En vakuuttunut teatterin aluevaltauksesta. Teatteritaiteen tärkein, näyttelijätyö oli täysin unohtunut.



http://www.baltoscandal.ee/2012/




Raplan kirkkomusiikkifestivaali 2012



 Rapla Maarja-Magdaleena kirik

Toinen kohde oli tutustuminen Raplan kuuluisaan kirkkomusiikkifestivaaliin 7.-16.7.2012. Festivaali on elänyt jo kaksikymmentä vuotta ja sen sisältönä on ollut Viron kuuluisien kuorojen ja vakavamman musiikin yhtyeitten sekä taitavien solistien esittämää vanhempaa perinteistä kirkkomusiikkia ja virikkeeksi uusiakin kirkkomusiikin tuntoja. Saimme olla avajaiskonsertissa tuossa Raplan valtaisassa, kaksitornisessa kirkossa, jossa istumasijoja on 1100 ihmiselle.

 

Lahtelaisillekin tuttu Raplan kirkkoherra Mihkel Kukk  avaamassa moniviikkoisen festivaalin.



Siiri Sisask

Kirkkofestivaalin avajaisohjelmana Siiri Sisaskin konsertti hämmästytti jo lähtökohdistaan - avajaiskonsertti oli lähes iskelmä- ja laulelmakonsertti, kaukana kirkkomusiikin perinteistä.




Konserttiyleisö on kultivoidun tyylikästä, loppuaplodit se antaa raikuvasti ja seisten.

Näin laajennetaan tietenkin tervehdyttävästi perinteistä kirkkomusiikkia kevyempään, kansantajuisempaan suuntaan ja sen kuulijakuntaa uusille pyrkimyksille, sillä muu konserttiohjelma oli tietenkin Bachia, Lizstiä, Schumannia, Sibeliusta, Taneli Kuusistoakin – uruin, kuoroin ja solistein eli vanhaa, perinteistä kirkkomusiikkia ja vain suolaksi uudempaa eestiläistä sävellystuotantoa.

Siiri Sisask, runoilija ja muusikko oli siis suoranainen yllätys kirkkomusiikiksi nimetyssä tapahtumassa. Voisi sanoa, että hän on eräänlainen iskelmälaulajan, jazzlaulajan ja  trubaduurin yhdistelmä sekä balladinomaisten laulelmien omaperäinen tulkki. Sisask lauloi omia sävellyksiään, tunnettujen runoilijoiden ja myös omia sanoituksiaan. Tämä taiteilijatar, joka on myös kansanedustaja, on sympaattinen, herkkätuntoinen tulkitsija ja yleisönsä vaivatta lumoava. Hänen musiikkinsa on leimallisesti omaa, mutta hyvin pian sävelkuluillaan ja tempoillaankin kovin samanväristä ja siksi ehkä myös kuulijan puuduttavaa. Kauneimmat tunnot hän loihti Peeter Volkonski -tulkinnoillaan: Kuoleman nimi oli äärimmäisen pieteettinen ja kaunis sävellys, Mikä maa tämä on isänmaallista hartautta tulvillaan, kaunis koru suorastaan. Tämä avajaiskonsertti herätti havahtumaan monenlaisiin ajatuksiin, uudenlaisiin tulkintoihin, sillä koskettavuudessaan se todisti löytäneensä paikan yhteiskunnan koko ihmiskirjon sydämissä. 



 
Näin rajulla koe-otannalla Viron  teatterin ja kirkkomusiikin tila tuntui suomalaistaiteen kokemuksella vielä selvästi ja maltittoman kiihkeästi etsivän tietään. Perinteinen, hyväksytty hylätään, uuden kokeilu on tärkeintä ja rohkeus valttia.




http://www.apartment24.ee/fi/xx-raplan-kirkkomusiikkifestivaali/

http://www.raplamaa.ee/et/kalender/35-view-5058.html