Myllysaaren%20suvivalssib2015.jpg

Myllysaaren kesäisellä Suvivalssilla on leppoisat askelet. Tero Poralin 1950-luvun alkuun sepittämä tarina ja ohjaus talollisperheen sodanjälkeisestä tapahtumapäivästä palkollisineen on pikkuhauska ajankuvaus, jossa komea  nuori insinöörimies saapuu johtamaan jään viemän sillan rakennusta saaren taloon ja saa tietämättään koko yhteisön naiset täysin sekaisin ihastuksesta ja tästä komeasta hurmurista. Pelkkien väärinymmärrysten ja suurten tunteiden myrskyt myllertävät rakkauden suuria ensikokemuksia näyttämöllä Suomi-Filmin tapaan mustavalkein raatavin työn iloin ja elämän suurin suruin happy endiksi lopuksi muuttuen.

Käsikirjoittajaohjaajan ansiona on tarjoilla meille tukku hauskoja kielikuvia ja yllätyksellisiä juonikäänteitä, melko sujuvaa puhetekstiä ja ennenkaikkea pelkistettyjä, huvittavia suomalaisfilmimäisiä tyyppiluomuksia lähes näyttämön täydeltä.

Tietenkin tarinan vetonaulana säihkyvät Tauno ja Ansa - insinöörihurmuri ja piikakaunotar - joiden lempi näkyy ja väreilee katsomoon saakka: Anssi Hyvösen empaattinen hurmuri ja Satu Lemolan taitavan luonteikas, energinen ja rakastettavan naisellinen piika eivät voi olla katsomoa lämmittämättä tunteillaan kattoon saakka, aitojen pääskysten lennellessä pesälleen tarinan amoreina teatteritaivaan katossa. Anni-Maija Koskinen näyttelee talontytär Lempinsä osaavasti ja maukkaasti, sielunsa ja ajatuksensa herkän hienosti ylösalaisin kääntäen, Katariina Lantto luo toisesta talontyttärestä, Hellästä suloisen naiivin, toimeliaan, huimasti miehenkipeän, tunteissaan miltei absurdin koomisesti mieheen liimautuvan naisolion, Jori Lahtinen tekstinmukaisen, uskottavan maanläheisen patalaiskan renkivätyksen. Pyry Smolanderin isännänvänkyrä on kovin paksuin, kulmikkain ääriviivoin piirrettyä teatterityypittelyä, vaan hänen kaksoisroolistaan Joosepista rävähtää näytelmän onnistunein ja osumatarkin farssiluomus suomalaisesta kylähullusta. Kaisla Kilpilampi näyttelee työmies-roolinsa sujuvasti ja Roosa Vilénin roolitöistä kuoriutuu aivan suurenmoisen valloittava ja luontevasti näyttelevä nimismiehen Laina-tytär kera tarinan onnellisen lopun.

Mutta. Alkuosa on aivan liian lyhyt luomaan edes farssinpalasia syttyviksi. Myös koko näytelmän kestoon voisi laittaa katsojan hyvän olon ajatuspurtavaa farssin määritteillä ainakin puoli tuntia lisää. Ja musiikkia suomifilmin tapaan lisää, lisää! Sillä lahjakkaiden esittäjien musiikkivoimat saivat nyt vain yhden ainokaisen kerran todistaa, mitä ja minkätasoista musiikkia nämä taiteilijat osaavat - tyttötertsetin kajautellessa pienet soinnutukselliset naukumaiset sisältövahvistukset tarinan lennokkaimmassa kohtauksesssa aivan sydämiämme hurmioittavalla musikaalisuudella ja sävyllä.

Suvivalssi2015a.jpg

Vaikkei Myllysaaressa teatteritaiteellisesti korkealle hamuttu eikä liioin edes pikkutuhmasti lakanoiden väliin meitä luvattu ja vain siivolle pussailulle saimme luvan, niin korvaukseksi koimme suomifilmin näyttäviä komeita halauksia aidoin, rohkein puserrusottein meille kaikille malliksi ja esimerkiksi. Tyylikkään epookisti koko esitys toteutettiin kiehtovan mustavalkoisesti lavastusta, puvustusta ja kukitusta myöten.

 

Myllysaaren kesäteatteri

Suvivalssi

Teksti ja ohjaus Tero Porali    Lavastus Emilia Porali   Puvustus  Aino Kallioinen  Rooleissa Anssi Hyvönen, Satu Lemola, Katariina Lantto, Anni-Maija Koskinen, Pyry Smolander, Jori Lahtinen, Kaisla Kilpilampi, Roosa Vilén.

http://myllysaarenkesateatteri.omasivu.fi/