keskiviikko, 14. heinäkuu 2021

Tuplakupla hyvin maustettu naurattamissoppa

Nastolan Pisarateatterin toissavuotisesta kesäteatterista muistuu vieläkin harvinainen omakirjoitteinen Seiväsmatkat-esitys, ennen muuta sen kaikki ikäpolvet kattava elämänvoima. Yli kolmenkymmenen teatteritekijän eri ikäpolviin, alakouluikäisistä eläkeläisiin saakka yltävä taiteilijakunta, josta väreili yhteisöllisyyttä, inhimillistä lämpöä, yksilöllistä innostusta ja luontevuutta orkestereineen kaikkineen harvinaisen upean uniikin spektaakkelin muodossa.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2019/07/pisarateatterin-keihasmatkalla

 

Tuplakuplab.jpg

 

Tänä kesänä - karanteenien ja kieltojen vielä keväällä ja alkukesästä jatkuessa - epävarmuus Suomen kaikista yleisötapahtumista on ollut esteenä monen hienon ja vaativan kesäteatteriproduktion valmistamisessa. Vähintään on pyritty tekemään edes jotakin pienimmällä mahdollisella henkilökunnalla - kesäviihdettä hiljalleen avautuvaan suomalaiseen kesäkulttuuriin. Nastolassa toteutettiin vähemmän yhteisöllisyyttä, luovaa kunnianhimoa ja henkilöitä vaativa kesäteatteriesitys näyttelemällä perinteinen valmis vanha farssi. Miten se onnistui?

Viisisataapaikkaisen Taarastin taidekeskuksen nousevan katetun katsomon, toimivan tekniikan sekä kelvokkaan esiintymislavan muodossa saamme jälleen kurkistaa yhteen häikäisevimmistä eteläsuomalaisista kesäteatterikehdoista - aluehallintoviraston määrittelemän rajatun yleisön täyttäessä luvatut katsomopaikat. Amadeu Vivesin laajaksi interiööriksi lavastama näyttämö on harvinaisen kaunis, moniviittauksellinen eurooppalaisen hyvintoimeentulevan liikenaisen asuntoluomus ja tulevalle esitykselle mainiosti toimiva dekoraatio.

 

Myönnän etukäteisodotuksissani pelänneeni Pisarateatterin taidon riittämistä tämän vaativimman teatterilajin toteuttamiseksi. Erehdyin, sillä pelkoni poistui jo parissa ensi kohtauksessa Petri Liskin uhrautuvan, taitavan, idearikkaan ja tuloksellisen ohjaustyön jälkien paljastuessa. Pelkäämäni vanhat, kömpelöt, jäykistyneet, stereotyypitellyt näyttelijäkyvyt olivat kadonneet lavalta ja estradin täytti viiden joustavan, kameljonttisen muuntautumiskykyisen, notkeaälyisen kypsän komediennen ja hoksaavan komeljantin näyttämötaiturin valloittava nippu. Esitys oli alusta alkaen yllättäen turvallisen varmaa, vanhanajan huvinäytelmän sujuvaa menoa ja imua täynnä.

 

Kun koronavuosien viime kesän tarjonnan Pisarateatterin Taarastin kesänäyttämö jätti väliin, sen vastapainoksi oli eilen nähty vanha englantilaisfarssi kuin vaietun, kielletyn hedelmän, kaiken salatun hauskan, puolituhman vapaaksi päästetty, oikeutettu täysriemastus, irtiotto kärsitystä korona-ajasta. Ja heti sanottuna: hyvin ohjattu, erinomaisesti näytelty kokonaisuus, jollaista katsoessa on pakko välillä naurahdella tarinan nerokkaalle juonikkuudelle ja myös poikkeuksellisesti taiteilijakunnan näyttelijävirtuoosisen maittavan onnistuneelle farssitulokselle - harvoin niin voi tehdä edes ammattiteatterien farssien pakkonaurettavuudessa.

 

Teatteri-filmimiesten Chapman-Freeman kirjoittama farssi (Key For Two) Tuplakupla neljänkymmenen vuoden takaa on hyvää, taitavaa farssia, jossa useamman tason tapahtumat nostavat hauskuuden moneen, jokaiselta katsojalta sopivaa hoksaavaisuutta vaativaan potenssiin.

Eihän tämän teoksen perusaihe uskottomuudesta kovin vierasta ihmiskunnalle ole. Tekstimuotona, aitona farssina ja esityksenä aihe voi olla terapeuttisestikin tarpeellinen, klassinen ja taatusti näiden brittinaurattajien harvinaista maailmanluokan sivistyneistön viihdeherkkutäydellisyyttä - hauskimpia, toiminnallisimpia koko farssilajin näytelmäkirjallisuudessa.

Tarina on ajaton ja sen tilannekomiikka on suurta, tarkkaa sekunnin sadasosan nopein kääntein, monella eri tasolla tapahtuvaa, kouliintunutta näyttelijätaitoa vaativaa iskuissaan ja vastaiskuissaan tullakseen yleisön seurattavaksi ja esityksen jatkuessa uusien ja muuntuvien kohtausten malttamattomaksi odotettavuudeksi.

Farssin oletettu pikkutuhmuus, kaksimielisyys on tässäkin teoksessa perusmaku, mutta tyylikkäästi, kaukana tökeryydestä ja brutaalisuudesta - vanhatapaista aikuisille tarkoitettua tilannekomiikkaa, väärinkäsityksen ja väärinymmärtämisen tuhansia solmuja ja niiden selvittelyä sekä nyt kaiken toiminnan hurjavauhtista, mutta hallittua näyttelijäkoheltamista niin täydellisen eläytyneesti, taitavan tarkasti ohjatusti, ettei enää vauhdikkaampaa sietokyvyllämme ole mahdollisuuksia nauttia.

 

Tuplakupla%201.jpg

Tuplakupla pyörii pääosansa Mervi Valtasen tulkitseman Helenan hurmaavassa, renesanssisen rehevässä hahmossa täysin mukaansa tempaavin kierroksin, pieninkin detaljein, jopa askeltarkkuuksin viihdyttämällä eri päivinä kahta naimisissa olevaa, varakasta miestä, Jormaa ja Jussia, jotka eivät tiedä toisistaan mitään, Helenan nyhtäessä rahat näiltä herroilta elämiseensä. Valtasella on suvereeninen kyky vangita meidät katsojat pikkusormensa ympärille ajatuspyörteisiinsä niin rakastettavan sensuellisti. Hänen temperamenttinsa on koko suuren lavan täyteistä, sen monen huoneen, näytelmän kuuden muun henkilön ajatukset pyörryttävää demonisuutta ja hänen energiansa, spontaaniutensa on suuren lavan pikkunurkatkin täyttävää kekseliäisyyden voimaa täynnä, aina niin houkuttelevaa liikenaisorganisointia, nerokkuutta ja juonittelua pursuva impulsiivinen persoonallisuus meidän kenen tahansa oitis häneen uskoa ja rakastua.

 

Tuplakupla%202.jpg

Berit Mäkisen tulkitsema Anne on kuin samaa sukua, nainen täynnä heittäytyvää uskallusta koko miestenpyörityksen karnevaaliin Helenan kumppaniksi. Mäkisen vapautuneesta, vallattoman eläytyvästä ja monitasoisesta ilmaisusta rakentuu nautittavan ihastuttava roolityö, joka nostaa tarinan naisten yhteisvoiman ja miestennarrauksen huimiin, nautinnollisiin, komediallisiin tehoihin.  

 

Ruuplakupla%204.jpg

Arto Myllärisen Jussissa on alkuvoimaista ajatuksen ja kehon ketteryyttä, tyypittelyn luontaista taitoa ja hän rakentaakin esityksen toisesta pyöritettävästä miehestä ketterän, veitikkamaisen, sopivan yllätyksellisen ja arvaamattoman hahmon. Myllärinen on harvinainen näyttelijälahjakkuus, jonka nopea reagointi, mielialamuutokset ja tempon vaihtelut luovat esitykseen ennakoimatonta yllätyksellisyyttä suurin tehoin.

 

Tuplakupla%206.jpg

Marko Varjonen tuntuu luoneen täysin entisen nahkansa näyttelijänä. Hänen keskusroolinsa, tulkinnan lähes koko ajan läsnä olevana mieshahmo Jormana on ehyt, valmis koomikon roolityö. Varjosen replikoinnissa on farssissa vaadittavia suuria tunteita laidasta laitaan, äärireaktioita, hoksottimia ja ajoitusta tilanteiden vaihtumisiin, reaktioherkkyyttä nokkeluuteen saakka. Yllätyksellisen nautittava roolityö.

 

Jori Lahtisen Roope, joka hänkin entisen aviotuttavuuden nimissä sattumalta eksyy Helenan asunnolle, antaa esitykselle mainion mausteen epäonnistuneesta mieskohtalosta, juopporetkusta, ainoasta tarinan oppineesti sivistyneestä ihmisestä, renttujen rentuksi hienosti luonnostellussa roolityössään.

Virpi Hiltusen savoaksenttinen Jorman vaimo Maire sekä Karoliina Bergmanin  Jussin  kaulinpäsmäri vaimo Maija täydentävät äärimmilleen kiehuneen farssikeiton jo täysin yli äyräiden.

 

Tottakai hauskuus pistää tuossa kaksituntisessa ylenmäärässään katsojan hoksottimet lähes uupumispisteeseen näin salamavälähteisen nopeassa tilannekomiikassa, mutta Pisarateatterin farssi juoneltaan ja esitysmuodollaan toimi jatkuvasti uusin, aina yllättävin kääntein kiinnostavan mielikuvituksellisesti, ennalta-arvaamattoman hauskasti tekstin ja ohjaajan tuhansissa kirvoittavissa pikkudetaljeissaan. Nastolan Pisarateatterin näyttelijätaidon mittarina esitys on ehdoton, korkealle uudelle portaalle noussut, vapautunut, hallittu ja valloittavin näyttelijäpersoonin huumaavasti maustettu yhteisnäyttelemisen naurattamissoppa, jollaista on herkullista maistella turhaan syvempiä elämänmurheita tai edes tukalaa kesähellettä ajattelematta.

 

Nastolan Pisarateatteri

Tuplakupla

Käsikirjoitus John Chapman ja Dave Freeman, suomennos Ilkka Korhonen, sovitus Jouko Keskinen. Ohjaus Petri Liski, lavastus Amadeu Vives, tuottaja Timo Väisänen, puvustus Hannele Väisänen, äänentoisto Rainer Pekkinen, kuiskaaja/tarpeisto Peppi Koivunen.

ESITYKSET TAIDEKESKUS TAARASTISSA, TAARASTINTIE 6 NASTOLA

​Esitystiedot ja aikataulut:

https://pisarateatteri.fi/

 

Esitysarvio  kirjoitettu 13.7.21 ensi-illasta.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

 

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...
  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com