perjantai, 19. lokakuu 2018

Viron vahva ja valloittava nainen

Kadriorg.jpg

 

Pitkä rauhainen kävelytuokio Kadriorgin linnanpuistossa jo keltalehtisten puiden auringonsäteisessä lokakuussa 2018 ei voisi enää inspiroivampaa, todellisempaa, konkreettisempaa olla. Kolmesataa vuotta sitten tämä komeus puutarhoineen oli ensi kertaa valmiina nähtävänä.

 

Runsas pari vuotta sitten Viron sävel- ja teatteritaiteen - oopperan - nykynimet koreografi Toomas Edur ja säveltäjä Tauno Aints miettivät, mitä he voisivat löytää balettilahjaksi Viron vasta nuoren 100-vuotiaan valtion tulevaksi syntymäpäiväksi. Neuvostoliiton & Venäjän, Saksan, Ruotsin ja Tanskan vallan ajanjaksot ovat maan lähiajat taiteellisin, kirjallisin henkisin tuotannoin,  sävelteoksin, draamoin, elokuvin jo moneen kertaan aineistoillaan tulkinneet - entä aika ennen niitä?

 

Estoniua%20teatteri.jpg

 

Estonia rakennuksena, teatterina, konserttihallina ja balettina on vain muutaman vuoden Viron valtiota iäkkäämpi. Taidelaitoksen perinteet, klassiset baletti- ja oopperateokset, oma suuri sinfoniaorkesteri, suuret musiikinhistorian oopperasäveltäjät ja oopperat, oopperataiteilijat, perinteinen teatterin oma armoton ja prässäävä balettikoulu ja 1900-luvun alun Estoniarakennuksen merkittävä historiallinen havina Eestin kansan maailmansotien keskeisenä tapahtumapaikkana nostavat juhlateoksen vaatimukset realismin maantasasta ylös korkeuksiin, miltei pilvien tavoittamattomuuteen.

 

Eurooppakin kolmensadan vuoden takaa oli perin toisenlainen kuin tänään - Suuren pohjansodan melskeissä, Ruotsin suurvallan vallitessa nykyistä Viroa sekä Liivinmaata (nykyistä Tarttoa), Venäjän keisarikunnan valtikan yltäessä Tallinnan kuvernementtiin ja monen silloisen suurvallan kuten Turkin myllätessä sotakoneistollaan Euroopan karttaa uudeksi.

 

Mutta juuri esittävä taide pystyy ihmeisiin, kertomaan Euroopan vanhan maailman valtiaiden hallitsijamittelöiden sekasorron puristuksissa eläneistä ihmisistä, inhimillisyydestä, tosikertomuksellisen tarinan, josta löytyy oikeastaan myös virolaisen päättäväisyysmentaliteetin ja Viron kansan perusajatus.

 

 

Katariina%201%20b.jpg

Keisari Pietari I Suuri ja Katariina I

 

Katariina I - oopperateoksena

 

Voi vain kuvitella, miten sattumallinen nerokas ajatusleimahdus Toomas Edurilta ja Tauno Aintsilta syntyi loihtia kolmesataavuotiaan Kadriorg-palatsin syntyhistoriaan liittyvien henkilöiden inhimillisen elämän todellisuus ja historiapersoonat henkiin. Eivät he ehkä osanneet kuvitellakaan tuon tulevan tarinan yllättävän heidät todenperäisyyden ihmeellä.

 

Kolmesataa vuotta sitten uskontolajeihinsa jumittuneet kirkkokunnat, moraali, perinteet, perimysjärjestys, luokkajako asettivat rajat ja tuomitsivat kaiken niistä poikkeavan.

Meille katsojille Katariina I -teoksen genre on kuitenkin kuin tätä päivää ja tuo kolmensadan vuoden takainen poikkeava yksilötarina, onnenkantamoisten ja sattumusten maailma niin lööpitettyä nykyaikaa, että Estoniabaletin tyylipuhdas aikuissatu tuntuu lepuuttavan tutulta, kuin harmonialta vallitsevan bisnespurismin, rasismin, rahakroisosten rauhattomassa, hektisessä ajassamme.

 

On myönnettävä, että teoksen ensinäytös, salaperäistä henkimaailmaisen, enteilevän linnunlauluisen alun jälkeen, vaikuttaa kovin selkiintymättömältä, juoni liian yksityiskohtaiselta, ohjaus hapuilevalta ja näyttämöllinen ilmaisu jäsentymättömältä - liikekielen dialogimainen tarkkuuskin melko sattumanvaraiselta. Tanssit ja näytöksen tarinakuvitus kansantansseista polveutuvin rytmiaihein, vaatimattomin huumoriyrityksin eivät oikein kanna kansannäytelmän banaaliudesta ja yksinkertaisuudesta pidemmälle rampista katsomoon.

 

Tarinan alku orvosta Liivinmaalla syntyneestä Marta-tytöstä luterilaisen papin kasvattilapseksi ja palveluskuntaan, pyykkäristä sotilaan puolisoksi, sotaherrojen tavoittelemaksi naiseksi, ylimystön ja valtiomiesten ihastelemaksi lemmikiksi, todentuu teoksessa kovin pikkutarkasti, vaikkakin ensimmäisellä puoliajalla aitoon elämänhehkuun se ei tunnu syttyvän pinnallista kuvaelmatasoa syvemmälle.

 

Katariina%201.jpg

 

Kun esityksen sisältöön alkaa löytyä toisen näytöksen täydeltä ihmiskontakteja, erotiikan voimaa, päähenkilön luonteen synnynnäistä viehättävyyttä, kansanjoukkoja ja heidän käskyttäjiään, aikakauden todellisia vallanvaihdon manöövereitä, juomajuhlia, kruunajaisia - Martakin kääntyy ortodoksiksi ja saa nimekseen Katariina - teos syttyy hehkuuun ja elämään päähenkilönsä ympärillä. Keisarikunnan hovi narreineen heijastaa tarinan tutuksi (ja hauskaksi) minkä tahansa satutarinan sisällöstä ja hovielämästä. Myös henkilökemia, ihmisluonteet, arvoasetelmat ja yhteisöllisyys alkavat elää uskottavuuttaan sekä tietenkin rakkautta, romantiikkaa ja sensuaalisuutta, nautittavaa sadunhohtoista hovietikettiä, naisen vetovoimaisuuden ylivoimaisuutta, maskuliinisuuden yhteisjännitteistä tapahtumarikasta draamaa.

 

Tarina todellisuudessaan paljastaa Katariina I:n poikkeuksellisen vetoavan persoonallisuuden, jolle onnistuu jokainen kontakti toiseen ihmiseen tämän arvoasteesta riippumatta. Ei vähiten diplomatia, jossa Katariinaa tarvitaan usein keisarimiehensä rinnalla, kuten turkkilaisten motitettua koko Pietari I:n johtaman armeijayksikön: Katariina läsnäolollaan laukaisee tilanteen naisen logiikalla ja myönteisyydellä.

Myös baletillinen, näyttämöllinen ilmaisu tarkentuu ja terävöityy nautinnolliseksi. Hienoja osakokonaisuuksia toteutuu toimivin joukkokohtauksin, kruunajaisin sekä solistitanssijoiden taidokkain liikekoreografioin.Teos korottuu moneen huippuunsa mielikuvituksellisen upeina visuaalisina näyttämökuvina: puhuttelevan symbolinen on merikohtaus, jossa tsaari syöksyy jäähyhmäiseen mereen pelastamaan hukkuvaa matruusiaan. Koskettavimmat esityksen hetket koemme (tsaari)parin läheisyyttä välittävissä kohtauksissa, joiden tunnelmallinen tenho ja tanssillinen aitous on herkkää, ikimuistettavaa.

 

Omiin tunteisiini teos saa juuri Tauno Aintsin rauhoittavan sävelkielen kautta maailman sekavuuteenkin jäsennystä sävelten luodessa aihevärityksellään henkilökuviin persoonallisuutta ja karikatyyreja, legaatoilla ja laajoilla jousisoitinnuksilla maailmaan valoisuutta, pianosooloilla amorosoisia tunnelmia, upeilla taustarytmityksillä sekä henkilöhahmoteemoilla, jopa pienen pienillä viulutrikeilläkin sadoittain detaljeja ja tuntemuksia teosta seurata ja ymmärtää. Suuria melodioita, ikivihreiksi jääviä sävelkuoseja ei tarvita, sillä Katariina I:n koko kaunis sävelmaailma vie mukanaan kuin kokonainen sadun verho lumoavine sävelkuvineen.

 

Katariina I -baletti tarjoaa korvalle, silmälle ja ajatuksille sävelten rauhoittavaa mielenmaisemaa koko esityksen laajan sylin täydeltä - Tauno Aintsin musiikkiin Estonia-teatterin uutuusbaletissa Katariina I  ihastuu, hurmaantuu, rakastuu.

 

 

EESTIN KANSALLISBALETTI   Katariina I

Koreografia ja ohjaus Toomas Edur   Sävellys Tauno Aints  Libretto Irina Müllerson ja Toomas Edur
Musiikin johto Jüri Alperten  Lavastus Liina Keevalik  Valot Rasmus Rembel  Videotekniikka Alyona Movko  Korrepitiittorit Toomas Edur, Elita Erkina, Viktor Fedortsenko, Daniel Kirspuu, Katrin Kivimägi
  Esityksen johtaja  Anton Osui  Rooleissa mm. Katariina  Marita Weinrank  Pietari I Kealan McLaughlin Mensikov Jevgeni Grib  Boriss Seremetjev  Oliver Jahelka  Narri lago Bresciani

http://www.opera.ee/lavastus/katariina-i

 

Arvio kirjoitettu Eestin kansallisbaletin 12.10.18 esityksestä.

 

kyn%C3%A41.jpg

Kadriorg.jpg

Juuri tätä lumoavaa palatsirakennusta Keisari Pietari I alkoi rakennuttaa lahjaksi puolisolleen tulevalle Katariina I:lle ja perheelleen kesäasunnoksi yli kolmesataa vuotta sitten. Enempää keisari kuin hänen puolisonsa eivät koskaan nähneet tätä komeutta valmiina, vaan kuolivat muutama vuosi ennen sen valmistumista.

 

PS Lue myös:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/musiikkiteatteria-euroopan-huipulta

 

Lis%C3%A4liite.jpg

 

keskiviikko, 17. lokakuu 2018

Asunnottomien yö 2018 Kasisalilla

Asunnottomien%20y%C3%B6%202018.jpg

tiistai, 16. lokakuu 2018

Kaupunginjohtajan ensiaskelissa

Pekka%20Timonen.jpg

 

Uuden kaupunginjohtajamme Pekka Timosen ensiotteet Lahden Taidelauantaina tuntuivat aluksi kovin välittömiltä, puhe mukavan luontevalta häntä kätellessämme, keskustellessamme ja silmiin katsoessamme - ero katsekontaktia vältelleeseen edeltäjäänsä oli myönteinen kokemus. Muutaman viikon ensikokemuksen jälkeen Timosen otteet herättävät enää vain pelkkää kummastusta.

 

Opettavaisinta koko lahtelaiselle kunnallisbyrokratialle on kuitenkin se, että Pekka Timonen jo pelkän parin ensimmäisen kuukauden työnsä jälkeen tarjoili meille asiantuntijana koko kaupunkimme tulevan vuoden budjetin tuloineen ja menoineen omana aikaansaannoksenaan.

 

Tästä seuraa automaattisesti ketjuvyöry. Kun aivan uusi, kaupunkiamme täysin tuntematon mies pystyy ymmärtämään sen tarpeet, ennustamaan tulevaisuuden ja tekemään keskeisen työnsä parissa kuukaudessa sekä laittamaan sen vielä kirjoihin ja kansiin - paljastuu koko kaupungin virkakoneiston ihmistyövoima saamattomaksi, tuottamattomaksi, täysin tarpeettomaksi. Timonen on vuosia aavistamamme todellisuuden nyt vahvistanut nopeudellaan ja ylivoimaisella etevämmyydellään.

 

 

Strategiasta ja statuskuumeesta

 

Timonen on aloittanut harmiksemme budjetin laatimisen loksahtamalla edeltäjiensä jumittuneisiin uriin, toistamalla kaupunkimme talousarviossa vuosille 2019-21 (pakollista) strategian tärkeyttä kuin sisällyksetöntä mantraa. Samoin hän on edeltäjältään perinyt maineen haalimisen uhon, kun Lahti jo kolmannen kerran hakee kuumeisella kiireellä Euroopan ympäristöpääkaupunki -statusta:  naurettavan lapsekasta, pinnallista, noloa ja pakkomielteistä, Lahden luonnon nykyisyystilan todellisuuden virhearviointia.

 

 

Meille lahtelaisille on jo monta vuotta ennen Timosta valjennut, että tuo strategiapaperi on tarkoituksellisesti niin ympäripyöreästi laadittu meidän veronmaksajien pettämisasiakirja, että sen sateenvarjon alla voidaan toteuttaa kaikki mitä ikinä keksitään, mitä virkamiestemme päähän tai valtuutettujen aivoituksiin pälkähtelee.

 

Olisi luullut, että ainakaan tähän asiakirjaan, jonka merkitykseen kaupunkilaiset heitä ja heidän mielipiteitään vähättelevänä ovat perin kyllästyneet, Timonen ei olisi verevänä, ideoivana johtajana missään asiassa ensitöikseen vedonnut.

 

Kaupungin viranhoitajien jatkuva uusien maksujen keksiminen, veroäyriemme kiihtyvä ohjautuminen ohi alkuperäisen tarkoituksen johtaa asukkaiden palvelujen karsimiseen (strategiakielenkäytössä asioiden uudistamiseen ja tehostamiseen). Päätöksiin vaikuttaminen on kulkeutunut kaupunginvaltuuston perustamien kohta seitsemänkymmenen tytäryhtiön salattuihin pimentoihin ja se on ollut jo monen valtuustokauden ajan strategian todellinen vuosittainen päämäärä.

 

Kun jaksaa selata tuon kaupungin 100-sivuisen talousarvion, masentuu pelkästään kymmensivuisen (22-33) strategiaosan luettuaan: sanahelinää, byrokratiafraaseja ja hokemia ilman aitoja, rehellisiä käytännön toimia meille muka tutkittuina viisauksina taas tarjoillaan.

 

 

 

Kahdesta kärkihankkeesta

 

Merkittävänä Pekka Timosen ajattelun kapeuden näen hänen käsityksissään kaupunkimme viidestä strategian kärkihankkeesta.

Otan niistä tähän pari esimerkkiä.

 

Lahti opiskelijakaupunkina -nimetyssä kärkihankkeessa Timonen rajaa opiskelijan pelkkään korkeamman ja korkeimman tason opiskeluun (missä ammattikoulut, lukiot, [oppivelvollisuuskoulu]?). Parhaimmillaankin tätä kärkihanketta selostaessaan hän toistaa jo vanhan, koetun ja vakiintuneen toiminnan vain uudelleen termitetty(innovaatio-allianssimalli, koulutusorganisaatioiden välinen kumppanuus) sanahöpinänä.

 

Satsauksesta Lasten ja nuorten hyvinvointiin Timonen on unohtanut lahtelaiset lapset, vanhemmat ja perheet.

Timosen mielestä jälkeläistemme tulevaisuutta kehitetään tilainvestoinneilla, 450 miljoonalla eurolla, tuhlaamalla ne pelkkiin kuoriin, kasvatus- ja koulutilojen korjaamiseen sekä rakentelemiseen (ja ohitiehen).

 

Perheet, jotka tämän kaupungin täyttävät ja tulevaisuudessakin asuttavat, odottavat jälkikasvulleen toisenlaista, aidosti sisällöllisesti, konkreettisesti uudistavaa, lukumääräisesti moninkertaisesti lisättyä, sivistynyttä kasvatusta ja opintietä = ohjaavan ja auttavan henkilökunnan suurta lisäystä ja muutosta nyt vallitsevaan kaaokselliseen tilanteeseen. Tästä tilasta Timonen ei selvästikään ole perillä.

 

Parahin kaupunginjohtajamme Pekka Timonen, missä on budjetissasi kaupungin tämän kärkihankkeen onnistumisen olennaisin edellytys - kaupungin todistettavasti korruptoituneen, oppilaiden ja vanhempien oikeuksia polkevan sivistyshallinnon karsiminen ja uudenlaisen, rehellisen hallintoilmapiirin luominen Lahteen?

 

Lis%C3%A4liite.jpg

maanantai, 15. lokakuu 2018

Viron kieltä ja kulttuuria

Tallinnan%20kdriogin%20puistoissa.jpg

Tallinnassa, Kadriorgin puistossa lokakuussa 2018

 

Vironkieltä opiskeleva kaksikymmenhenkinen lahtelaisryhmä teki viime viikonvaihteessa jälleen invaasion Viroon, nyt pääkaupunki Tallinnaan. Nämä matkat ovat mitä kulttuurisimpia.

 

 

 

Tuglas-museo.jpg

 

Tuglas%202.jpg

 

Tuglasmuseo%201.jpg

 

Kolmen päivän saldona ensimmäisenä päivänä käynti kirjallisuustutkimusta tekevässä kirjallisuuskeskuksessa – Underi -Tuglase -museossa Nõmmella.

 

 

 

Nimet%C3%B6nkATARRIINA%201.jpg

 

Päivän kruunuksi pääsin harvinaisen taiteen kokijaksi: Viron kansallisbaletin hienon teoksen Katariina I Toomas Edurin tarinan Tauno Aintsin säveltämän kaksinäytöksisen baletin katsojaksi.

 

 

 

 

 

Maarham%C3%A4en%20linna.jpg

 

AJaloo-museo%202.jpg

 

Toisen päivän ohjelma rakentui opastetusta kierroksesta hiljattain uudistetussa, tekniikaltaan modernissa Ajaloomuuseumissa eli Maarjamäen linnassa, ”Minu Vaba riik” -näyttelyssä ja lounaasta museon ravintolassa.

 

 

 

Ev.lut%202Tallinna.jpg

 

Ev.lut%20tallinna.jpg

 

Päivän sisältö tiivistyi tutustumisesta Viron ev.lut.kirkon palvelukeskuksen perheterapeuttiseen toimintaan, henkilökuntaan ja tiloihin keskellä Tallinnaa.

 

 

 

 

Symboliikkan%C3%A4yttyely%20a.jpg

Adomas Varnas  Pessimist ja optimist 1911

 

Balttian%20maiden%20symb%202.jpg

Burkards Dzenis  Kunstniku abikaasa 1922

 

Viimeisenä päivänä vierailu Kumun taidemuseon näyttelyissä, erityisesti Baltian maiden symboliikasta,

 

Tallinnan%20M%C3%A4gi-teos.jpg

Konrad Mägi  Veneetsia 1922-23

 

sekä parissa taidemuseon yksityisen taiteilijan näyttelyssä..

 

Tietenkin useita erilaisia omia kohteita näyttelyihin, kuluvana vuonna vasta paljastetulle suurelle Kommunismin uhrien muistomerkille, illanistujaisiin, museoihin, puistoihin ja kävelynähtävyyksiin ehdittiin toteuttaa, samoin harjoittaa raitiovaunulla ajelua tutustumiskohteisiin ja niiden löytämiseksi.

 

Tässä ensin pelkkinä kuvina muutama kokemusvälähdys tästä rautaisannoksesta virolaiskulttuuria - jossa myös paikalliset ihmiset ja heidän kanssaan käydyt keskustelut, mielipiteenvaihdot ja ruokailut sekä seurustelut olivat olennainen, tärkeä elämyksellinen osa.

Palaamme mahdollisesti myöhemmin tämän kulttuurimatkan antiin.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

torstai, 11. lokakuu 2018

Red Nose Companyn BABYLON

Vanhustenviikon (7.-14.10.18) täysosuma oli Red Nose Companyn ”Keisarin uudet vaatteet” -esitykset yleisölle, joka koostui vanhuksista ja lapsista. Paremmin, sydämellisemmin ei teatteri enää voisi tarkoitustaan -mielialamme nostattamista ja suurien tunteittemme houkuttelua piiloistaan - enää toteuttaa.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/10/veijareita

 

Babylon.jpg

 

Minna Puolannon klovneriateos on sitä vastoin yhteiskuntakriittinen esitys, tosin melko lailla samoilla teatteri-ilmaisun keinoilla. Hänen ja Hanna Sepän luoma klovneria, teos vallasta, naisen asemasta lähihistorian suurten tapahtumien läpi nähtynä on kahden naisklovnin harvinaisuutta - aikuisille. Esityksen kärki on purevaa, muoto huvittavaa ja tulos ajatteluttavaa. Tutut klovnifalsettiset äänialueet rajaavat todellisuuden tässäkin esityksessä epätodellisuuden rajoille saakka ja vaikuttavat suoraan ajatuksiimme - vieraannuttaen meidät realismista, silti käynnistäen vallankäytön mekanismien mielettömyydet ajatuksissamme.

 

Jotakin liian henkilökohtaista Minna Puolannon tekstissä on niille katsojille, jotka todella itse tai läheispiirinsä kanssa ovat vakavassa sairausahdistuksessa, kuten akuuteissa sytostaatti- tai muissa pakollisissa elämänkurimusjaksoissa - niillä ei olisi pitänyt teatteriklovnienkaan leikkiä.

 

Alkuperäinen esitys oli viisivarttinen tiivis teos, nyt nähty ilmeisesti saanut esityskertojen mukana lisärönsyjä niin, että loppua kohden se läheni pituudeltaan kahta tuntia ja tuntui jo jännitteettömältä. Hauskan idean - monen eri näytelmän loppukohtausvaihtoehdon - tarjoilu ei enää asiana saati huumorinakaan toiminut. Ohjaajan käsi auttaisi esityksen takaisin ryhtiinsä.

 

Minna Puolannon ronski heittäytyminen ja oivaltava näyttämöhallinta ihastutti spontaanihenkisellä toimivuudellaan. Hanna Sepän inhimillisyys, hahmon ulkonainen pienuus ja sisäinen suuruus nousi esityksen suurenmoiseksi anniksi, puhuttelevaksi, hienosyisen sielukkaaksi sydämen klovneriaksi.

 

BABYLON

Käsikirjoitus ja esitysdramaturgia Minna Puolanto, Marielle Eklund-Vasama ja muu työryhmä
Ohjaus Marielle Eklund-Vasama
Näyttämöllä Minna Puolanto ja Hanna Seppä
Valo- ja äänisuunnittelu Juha Tuisku
Pukusuunnittelu Virve Balk
Valokuvat Mark Sergeev
Tuotanto Red Nose Company/Minna Puolanto, Niina Bergius, Tinni Torikka ja Santtu Vilhunen 

 

Arvio esityksestä Kanneltalossa 9.10.2018

 

http://www.rednose.fi/ohjelma/babylon-vallankahvassa/

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com