keskiviikko, 29. maaliskuu 2017

Vaihda päättäjät

nest%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n.jpg

Lahden kaupunginvaltuustoon on 406 ehdokasta.

Lahden kaupunginvaltuustoon on näinä päivinä pyrkimässä pelkkiä fiksuja ja filmaattisia lahtelaisia ja nastolalaisia. Näitä harvinaisia yksilöitä, jotka tuntuvat olevan kaikkien alojen asiantuntijoita, kaikki asiat puolestamme ja pyynnöstämme erinomaisesti kuntoon ja oikeudenmukaisesti järjestäviä kansalaisia, tuntuu näin vaalien alla riittävän lehti- ja vaali-ilmoituksista päätellen.

 

Voimme huoletta vaikkapa silmät kiinni vaalikopissa tökätä sormella umpimähkään vaaliluettelon nimikartalle ja saamme taatusti näin 406 ehdokkaasta yhden erinomaisen superyksilön asioitamme hoitamaan tulevaan uuteen valtuustoon. Niin päteviltä he kaikki tuntuvat.

 

Nyt on kuitenkin realismia se, että vain alle 15% ehdokaspyrkijöistä pääsee Lahden kaupunginvaltuuston 59-jäseniseen nelivuotiseen kumileimasimeen. Pari ajatuksenpoikasta kotivaaleistamme lienee siis paikallaan.

 

LAhen vaakuna.jpg

 

Pieni matemaattinen laskutoimitus tuo hämmästyttävät muutokset yhdistettyyn Nastola+Lahti -kaupunginvaltuustoon.

 

1. Kun parhaillaan vallassa olevaan Lahden valtuustoon kuuluu 102 kaupunginvaltuutettua (59 Lahdesta ja 43 Nastolasta), niin näissä vaaleissa uusi Lahden kaupunginvaltuusto palaa lainmukaiseen 59 valtuutetun valtuustokokoon.

 

2. Lahden kunnallisvaalien 2017 äänioikeutettujen määrä on (tänään alkavassa ennakkoäänestyksessä ja 9.4.17 varsinaisena vaalipäivänä päättyvissä vaaleissa) seuraava:

 

Lahden kaupungin äänioikeutetut

 

Suomen                                  kansalaiset

44510    

49625   

94135

Muut EU:n kansalaiset

661

524

1185

Islannin ja Norjan      kansalaiset

9

11

   20

Muut ulkomaiden kansalaiset

 984

1186

2170

 

46164

51346

975101

                                                 M             N          Y

 

3. Lahden äänioikeutettuihin on nyt ensi kertaa liitetty siihen yhdistyneen Nastolan äänioikeutetut, joita on Nastolan 7 äänestysalueella yhteensä 11459. Ilman nastolalaisia lahtelaisten Lahden 28 äänestysalueen äänioikeutettujen yhteismäärä olisi 86051.

 

4. Kuinka moni uuden valittavan Lahden valtuuston 59 valtuutetusta tulee olemaan nastolalaisia ja kuinka moni lahtelaisia? Sen päättävät äänestäjät ja äänestämättä jättävät.

 

5. Jos äänioikeutettujen suhteellisuuden mukaan lasketaan nastolalaisten osuus Lahden kaupunginvaltuuston paikoista, heille kuuluisi 7 paikkaa tulevassa valtuustossa. Varsinaisille lahtelaisille kuuluisi 52 paikkaa tulevassa, 1.6..2017 aloittavassa Lahden kaupunginvaltuustossa.

 

Lukijani voi tehdä omat johtopäätöksensä tästä vaalimatematiikasta, joka perustuu suhteellisuuskäsitteeseen äänestysoikeutettujen määrästä: lahtelaisten 28 äänestysalueen 86051 äänioikeutettua ja nastolalaisten seitsemän äänestysalueen 11459 äänioikeutettua.

 

Valtuuston%20%20kokous.jpg

Lahden kaupunginvaltuusto kokouksessaan 20.3.2017 Sibeliustalossa

 

Demokratian irvikuva

Nykyisessä valtuustossamme, joka demokratian irvikuvaksi paisutettuna käsittää kesäkuun 2017 alkuun saakka peräti 102 kansalaista, fiksuudesta ei ole ollut tietoakaan. Seurasin tietokoneen ruudussa, miten valitsemamme valtuutetut puhuivat Lahden kaupunginvaltuuston kokouksessa 20.3.17 pääasiassa ummet lammet pelkkää fraseologiaa, pelkkää omakehuista tarinaa omista aikaansaannoksistaan.

 

Nämä jaarittelijat eivät erottuneet puoluekantoina, inhimillisyyttä heissä ei ollut hitustakaan. Jopa entinen tuttu, henkevä taiteilija oli puhujapöntössä muuttunut ensimmäisen valtuustokautensa aikana täysin kapulakielisen liturgiksi fraaseineen. Pilaako politiikka mukavat ihmiset?

Ajattelevana opettajattarena pitämäni valtuutettu lipsautti moraalittomasti Paavolan kampusalueen kuntokartoitusta pohtiessaan, että ainakin jo erilaisiin allergioihin ja homeoireisiin sairastuneet voidaan laittaa kiinteistöön rakennettaviin uusiin, oireettomiin tiloihin!

Tai samaa aihetta käsiteltäessä suuri itsekäs möläyttäjä, tohtorieläkeläinen, kasvatustieteilijä, tiesi toisin, kuin mitä me asianosaiset Tilakeskuksen kanssa toimineet ja mitä hometutkimukset ja niiden korjaukset olivat kiinteistö toisensa perään osoittaneet, että Tilakeskus on paras asiantuntija mitä Suomessa on saatavana.Tässäpä lahtelainen vientivaltti, oivalsin minäkin: tilakeskus myytäköön kalliilla hinnalla kaikkialle!

 

Onneksi toisinajattelevia löytyi hieman lohdutukseksemme.

Kalle Aaltonen oli ainoa, joka uskalsi sanoa asioista suoraan niiden oikeilla nimillä, kiertelemättä, ketään kumartamatta Lahden kaupungin asioiden todellisen aineellisen ja henkisen tilan suomalaisin käsittein ruotien ja eritellen.

 

Ehdottomaksi toiseksi totuudenpuhujaksi nostin Pasi Heinosen, nastolalaisen valtuutetun, joka tahtoi, että kaikki tarvittava tieto Paavolan koulukampuksen nykytilasta on selvitettävä ennen päätöksentekoa. Nyt hänen mielestään tehdään päätös, jonka seurauksia ei tiedetä. Tällainen nastolalaisen ehdottama päätöksenteko ei ole lahtelaisuutta, täällä ensin hutkitaan (Matkakeskus, Taidelinjojen alasajo, Muotsikan tuhoaminen, älytön kaavoitus metsien tuhoamisineen, kehätie pakkopäätöksineen, huoleton kaupungin kiinteistöjen myynti, kritiikitön kaupunginjohtajan sairaaan, kalliin ja Lahdelle tuhoisan uudistusmanian hyväksyminen ym.) ja vasta sitten tutkitaan, mitä tuli tehdyksi ja millä seurauksin. Vähät välitetään siitä, että päätöksillä ihmisten terveys on saatu vaarannetuksi sekä asuinympäristö ja harvinaisen ainutlaatuinen Lahden luonto järvineen ja harjuineen tuhotuksi.

Yksikään 102 nykyisestä kaupunginvaltuutetustamme ei puolustanut Lahden maailmankuulua Muotoiluinstituuttia, sen hienoja. korvaamattoman monipuolisia opetustiloja. tuloksia eikä oppilaitoskokonaisuutta, joka tällä Paavolan kampusajatuksella täysin tuhotaan.

 

Hintavakin valtuustokokouksesta kasvoi, kahdeksantuntisine kokouspalkkioineen, virkamiesten ja teknisen avustajakunnan yötöineen, tarjoiluineen. Kalleimmin palkattuna valtuutettuna pidin naisvaltuutettua, joka oli tuonut hereillä pysyäkseen valtuutetun työvälineikseen kutimet ja jaksoi koko kokouksen ajan kutoa.

 

Lahden kaupunginvaltuuston kokouksen anti jäi kovin kevyeksi, ennalta sinetöidyksi, leimasimen töherrykseksi, kahden suurimman puolueen  lehmänkauppaäänestyksiksi.

Eivätkä valtuutetut selvästikään huomaa, miten yksinkertaisesti ajatteleviksi, itsekkäiksi ja päätöksissään meistä äänistäjistä vähääkään välittäviksi laumatyperyksiksi he ovat muuttuneet henkilöinä, toimissaan ja kokousmaneerisessa itseriittoisuudessaan. Näin onnetonta ja virheellisiä suuria päätöksiä tehnyttä valtuustoa ei pitkässä muistissani löydy toista. Surkeassa jamassa on lahtelainen aito kansanvalta! 

 

Lähiviikkojen vuodatuksissani palaan vaaleihin, ennustan vaalien lahtelaisen lopputuloksen ja tuon vielä muutamia lisäesimerkkejä nykyvaltuuston 20.3.17 kokouksen turhuuspuheenvuoroista ja niiden puhujista - demokratian todellisista täyskorruptoituneista irvikuvaihmisistä.

 

Kyn%C3%A4%20alas.jpg

Äänestämään!

Kuntavaalien ennakkoäänestys Suomessa on 29.3.- 4.4.2017

Ennakkoäänestyspaikat sekä varsinaiset äänestyspaikat Lahdesta ja Nastolasta ja niiden aukioloajat löydät täältä:

https://www.lahti.fi/paatoksenteko/vaalit/kuntavaalit/ennakko%C3%A4%C3%A4nestyspaikat

lauantai, 25. maaliskuu 2017

Tasavertainen maailma

Ty%C3%B6miehen%20vaimo1.jpg

Ty%C3%B6miehen%20vaimo.jpg

Taiteen voima ihmisen tasa-arvon viestittäjänä ja synnyttäjänä on vielä kovin nuori. Suomen teatteri- ja filmitaiteessa on vallinnut pitkään selvä hierarkia sukupuolten välisessä tasa-arvossa: vain ulkomuodoltaan kauniit naiset ja heistä vuosien aikana kehittyneet diivainstituutioiden kaltaiset taiteilijailmiöt ovat menestyneet teatteritaiteen loisteina. Miesten on ollut ja on vieläkin selvä ylivalta näiden taidemuotojen ohjelmistoissa ja teatterien ja filmituotantojen johtoportaissa. Naiset ovat vasta viimeisen parinkymmenen vuoden ajan alkaneet kelvata tasa-arvoisina teatterien johtoon, ohjaajiksi ja filmien tekijöiksi.

Ensimmäinen suoraan yhteiskunnan muutoksiin teatterin keinoin pyrkinyt suomalainen nainen oli Minna Canth. Hänen näytelmänsä ovat latautuneet Canthin oman elinajan, 1800-luvun lopun äänioikeus- ja naisasialiikkeen, työväen- ja raittiusaatteen sanomaan niin perusteellisesti, että Minna Canthin ääni on puhtainta, aatteellisinta, selkeintä ja vaikuttavinta tasa-arvodramatiikkaa tänäänkin: ei maailma, ei edes kehuttu suomalainen tasa-arvoyhteiskunta 2010-luvulla ole vasta kuin teoriassa tasa-arvoinen. Canth oli aikansa tasa-arvo-airut monin muodoin, ei pelkästään teatteritaiteen keinoin - liikenaisena, yhteiskunnallisena äänitorvena ja yhdistysaktivistina, säätyavioliiton kyseenalaistajana, yksinhuoltajana, rohkeana uusien ajatusten viestittäjänä lehdistöön ja yhteiskuntaan.

Lahden kansanopiston teatterilinjan ensimmäisen vuosikurssin viime syksyn demonstraatiot Minna Canthin Työmiehen vaimo -näytelmästä antoivat voimallaan ja paneutumisintensiteetillään odotuksia ja lupauksia laventaa tasa-arvo-asiaa teatterin keinoin laajemmin, kenties aina tähän päivään saakka.

 


Y%C3%B6nylimainos.jpg

 Esityksen valokuvat Anni Taponen                           

Eilen illalla saimme nähdä ja kokea harvinaisen teatterikollaasin, joka antoi muutaman kirkastähtisen ajatustaivaan tuikkeen pohtia tasa-arvomme tätä päivää ja sen ilmentymiä, omien ja maailman, lähinnä Euroopan historian merkittävimpien tasa-arvopyrkimysten historiallisten dokumenttien siivilöiminä.

Esitys tuo ajatustemme nikkaroitavaksi dokumentteja, mm. aikakirjoihin jääneistä Englannin suffragetti-naisasialiikkeen keulahahmoista 1900-luvun alussa sekä ensimmäiset sukupuolta korjanneet rohkeat eurooppalaiset saman vuosisadan alkukymmeniltä. Lohdutonta kansanopiston teemakokonaisuudessa on katsojan oivaltaa, että tänään maailman ja Euroopan ja suomalaisen yhteiskunnankin nitistessä ja pirstaloituessa taloudellisissa ja hallinnollisissa liitoksissaan, eriarvoistumisensa uusissa tendensseissä, painimme edelleen yksilön oikeuksien ja tasavertaisuuden ratkaisemattomissa ongelmissa.

Y%C3%B6n%20yli%20kantavat%20b.jpg

Teatteritapauksena Yön yli kantavat äänet kohoaa omaan, innostuttavan uniikkiin luokkaansa kevään lahtelaisessa teatteritarjonnassa.

Yksin teatteritila asussaan kiehtoo suunnittelunsa ja toteutuksensa yllätyksellisyydellä, estetiikkansa hurmaavuudella. Sisäänkäyntiovista alkaen, monimetrisen korkealle salin kattoon saakka vuosisataisten painotuotteitten teholla vuorattu lehtilööppinen lavastus kattaa joka sentin. Näky shokeeraa lepattelevassa aistikkuudessaan, onnistuneessa tehokkaassa visuaalisuudessaan, tunnelmallisuudessaan katsojan syliinsä ja vaikutukseensa sulkiessaan. Kun vielä kipuat uudistetun koko tilaan ympyräksi levitetyn kerroksellisen katsomon tuoleihin, et voi muuta kuin nauttia paikallasi - miten tämä voi olla mahdollista!

Y%C3%B6n_yli_kantavat_%C3%A4%C3%A4net_03

Tehokkaana vieraannuttamiskeinona sekä aatesanoman erinomaisena tuoreuttajana teksti tulkitaan miltei simultaanisella roolituksella, jossa yht'aikaa monia tekstin keskushenkilöitä, Minna Canthia, hänen Johan-puolisoaan, Ulrika-tytärtään tai naisasialiikkeen eurooppalaisia käynnistäjähenkilöitä, esittävät useat näyttelijät. Teatteriensemble suorastaan täyttää persoonallisilla hahmotuksillaan koko pyöreän estradin: näin sanottava laajenee moneksi eri painotukseksi, ruumiillistuu katsojalle henkilökohtaisesti tulkituksi ja kohoaa paatoksellaan ilmaisutehoksi, joka ei jätä kuulijaansa ja katsojaansa kaaosmaisuudessaankaan kylmäksi. Tämä kansanopiston ilmaisulle tuttu muoto soveltuu vaikka koko suomalaiseen teatterikenttään, käytettäväksi nais- ja miesroolien jatkuvassa riittämättömyystyötaistelussa, ilmaisun rikastamiseksi sekä näennäiseläytymisen bluffin karsimiseksi. Pelkkä teatteri-ilmaisutapa eri sukupuolien, eri henkilöiden samat repliikit antaa jo vastauksen siihen, että maailma on sittenkin tarkoitettu tasa-arvoisesti meille kaikille.

Teatterikoulutuksena ja katsojanautintona näin tehokas joukkoilmaisu ei laita ketään erityisasemaan, kaikille on tasa-arvoisesti tilaa ja sisäistä voimaa sanoa sanottavansa, eläytyä ja elää voimakkaasti, yhteisrintamallisesti, ja meidän katsojien tuota moninaisuutta ja sen paljoutta kykymme mukaan ahmia tai edes siivu sieltä tai täältä kokonaisuudesta haukata.

Jäin vielä pysyvästi koukkuun teoksen liikekielestä, sen kerronnasta ja sen ihmismielen lentoon kiirittävästä jalan ja ajatuksen keveydestä, liikkeiden ilmaisuvoimasta, toisen ihmisen läheisyydestä. Suuren joukon tanssillisissa tuokioissa näkyi yhtä hyvin harjoitettu joukkoiskuinen väkevä sisäinen voima ja tiukka, millimetrin tarkka koreografinen kuri taistella tasa-arvon puolesta tai vastapainona yhteisyyden tuoma ihmisilo, sisäisen riemun rytminen syke vaikkapa polkan hullaannuttavan vauhdikkaan kiperässä karkelohyppäilyssä. Huumaannuin tanssillisen loppumusiikin jokaisen esiintyjän yksilöllisten liikkeiden kehonvoimaan, sillä jokainen esiintyjä puhuttelee taitonsa tai taitamattomuutensa, mutta taatusti täydellisen yksilöllisen heittäytymisensä täydellä voimalla meidät katsojat.

Teatterikollaasin tuntoja väritti tehoavat tunteikkaat sellosävelet, onnistuneet valaisutehokeinot, muutamat sävähdyttävät laulu- ja kuoro-osuudet, jotka avasivat ja syvensivät meille tarinasta Minna Canthin elämäntaistelua ihmisenä, naisena, taiteilijana, tuntevana, onnettomana ja onnistuneena.

Hieman tietenkin pohdin teoksen dramaturgista hetkittäistä väljyyttä, pitkää jumittumista suffragetti-ilmiöön, puheilmaisun huutomaista kilpaa taustamusiikin tehon kanssa, tulkinnan huumorin niukkuutta, strobovalojen turhuutta – vaan yhtä kaikki pikkuseikkoja näkemyksiämme avartavassa, ilmaisussaan jäljittelemättömässä, rohkeassa ja uraauurtavassa teatterikokonaisuudessa.


 

Ohjaus  Timo Raita
Esityskäsikirjoitus ja apulaisohjaus  Mikko Salminen
Koreografia ja tanssin opetus  Meri-Tuuli Risberg
Musiikin opetus  Ari Niskanen ja Inge-Maarit Rautiainen

Rooleissa: Veikko Aalste, Elias Almenoksa, Henna Heikkilä, Otto Henriksson, Mona Huczkowski, Kasperi Hulkkonen, Jussi Järvilehto, Johanna Kankkunen, Mikael Karkkonen, Sonja Lairikko, Petra Lumme, Iida-Sofia Luusua, Henrietta Macri, Inka Maijala, Senja Rajalin, Judith Regwan, Miika Suonperä, Josefiina Uuranmäki, Jussi Virtanen

https://www.teatterikoulutus.fi/

Lis%C3%A4liite.jpg

torstai, 23. maaliskuu 2017

Sirkuksen magiaa

alpauksensirkus2017.jpgKuva Mikko Pirinen

Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä Koulutuskeskus Salpauksen sirkusopiskelijat vakuuttivat ja todistivat lopputyöllään todeksi suomalaisen sirkustaiteen tason kansainvälisenä taiteena loisteliaan hienosti ohjatulla ja esitetyllä kokonaisuudella. Tämänkeväisen sirkusnäytöksen tarinallinen vahva säie kertoi painovoimasta, sen  syrjäyttämismahdollisuuksista ja ominaisuuksista meissä ja ympäristössä. Sirkusnäytös tarjosi meille antinsa viidenvartin taustamusiikki- ja valoshowkuorrutuksella, pienet ja suuret katsojansa kymmeniin spontaaneihin väliaplodeihin ihastuksesta sytyttäen.

 

Hauskaksi ideoitu kehystarina tulvi hurjia trapetsitemppuja, pelottavanrohkean korkealle lentäviä monikierteisiä vipulautahyppyjä, vertikaaliköysien taitavaa riipunta-akrobatiaa, hurmaavan vaivatonta cyr-renkaan hallintaa, monenlaista taikuutta, nauruun purskahduttavaa ja hämmentävän taitavaa jongleerausta, ihailtavaa lihasvoima-akrobatiaa, diapolon uskomattoman rakettivauhtista jonglööraus-käsittelyihmettä, vanne- ja keinutrapetsin ihmeellisyyksiä, tiukan nuoran kävelyjännitettä ja monen taiteilijan uskomattoman uljasta kahden ja yhden käden käsinseisontaa kehon vaaka- sekä pystytasossa.

 

Uusi aluevaltaus oli vaikuttava lentävä tolppa, jonka todellisuutta piti oikein tarkoin tiirailla: pyörien ja keinuen lentävässä monimetrisessä tolpassa korkealla salin katossa kiipeili ja temppuili lähes mielin määrin artisti (Minna Pulsa) riemukseen, me kauhistuneina katsellen, pelon ylittämisen rajoilla välillä silmämme näkymälle sulkien.

Henkeä pidättelevää, äärimmäisen vaarallista jännitystä helpotti ratkaisevasti tällä kertaa aivan riemastuttava pellekaksikko (Aarni Pahajoki & Eetu Ranta), jonka esitykset erityisesti vipulauta-nukketarinallaan kohosivat suoraan kansainvälisten sirkusareenoiden parhaiden, ehyimpien, herkullisimpien, huumoritäyteisimpien klovniakrobaattien kastiin.

 

Koko taiteilijaryhmän ilmaisussa välittyi ammattitaito näennäisen keveyden ja helppouden muodossa, kaiken kattavan ja armahtavan ilmeiden ja mimiikan kujeilevana yleisklovneriana. Monet ohjelmaosat osoittivat näin ryhmämuotoisten ja erityisesti pariartistinumeroiden ennennäkemättömän voiman, saumattomuuden ja tehon: vuosien yhteistyönä Salpauksen sirkustaide on jalostunut jo monilta temppukokonaisuuksiltaan suomalaissirkusten eturivien tasoon.

 

Lahtelaisen ja suomalaisen kulttuuritarjonnan harvinaisuus, aidon sirkuksen magia - jännitys ja nauru - purkautui jälleen raikuviin kiitollisiin loppuaplodeerauksiin. Onneksi lahtelaisshow on kuluvan kevään aikana tässä ohjelmakokonaisuudessa vielä uudelleen mahdollista kokea aina toukokuun alkuviikoille asti. Uudelleen me haluamme sen ehdottomasti nähdä ja virkistyä taas jännityksestä, hauskuudesta ja ihastuksesta.

 

Lavalla Koulutuskeskus Salpauksen keväällä 2017 valmistuvat sirkusartistioppilaat:

Aarni Pahajoki, Elina Raasakka, Eetu Ranta, Jaakko Repola, Ireen Peegel, Mihaela Karkia, Amanda Attwood, Anssi Kolehmainen, Minna Pulsa, Orfeo Llewellyn, Linnea Purontaus, Ronja Särkiniemi, Veronica Dolhain, Henna Ikonen.

 

Painovoimaa%20paossa.jpg

 

Lis%C3%A4liite.jpg

 

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Äidin rakkaus?

idin%20rakkausa.jpg

Vinksahtanut poika-äitisuhde on suomalaisyhteiskunnan pysähtynyttä menneisyyttä, alistuneen ja hallitsevan voiman sukupolvien lujittamaa ainaista taistelua.

 

Marko Järvikallaksen Äidin rakkaus -näytelmä on kolmen hienon näyttelijän luoma valtava tunnelataus ja järjen läpivalaisu äidinrakkaudesta. Kansallisteatterin pienen Omapohja-näyttämön paljastavan pelkistettyihin kotikehyksiin on läheisriippuvuutemme taidolla ahdettu tunnistettavaksemme ja pureskeltavaksemme.

 

Näytelmässä äidinrakkauden glooria putoaa maanrakoon aikuistuvan lapsen raikkaassa, sensitiivisen julmassa tykityksessä. Äidin äärimmäinen narsistisuus ja riippuvuussuhteen tuhoisuus yhdessä mustasukkaisuuden kanssa luovat poikkeuksellisen paljastavat elämän jännitysnäytelmän verenhimoiset, ahdistavat kasvot ja herättävät pohdittavaksemme vanhemmuuden valheelliset traditiot yhteiskuntamme kulisseissa.

 

Todellisuudessa olemme tänäänkin vanhojen kehtolaulutraditioiden ja iltasatujen julmuuksien, Grimmin satujen äiti- ja isäpuolien kaltaisia aidon vanhemmuuden tuhoavia, lapsensa hylkääviä ja itseriittoisen itsekkäitä, henkeen ja vereen saakka itsekkyydessämme piehtaroivia hyvinvointiyhteiskuntamme egoistisia petoja.

 

Vapauttavaa on näytelmän kautta oivaltaa, että kaikki nuo salatut, koteloidut, useimmin väärin avatut ajatusrakennelmamme ovat täynnä meissä jokaisessa yksilössä, perheessä, suvussa sivilisaatiomme perimää ja sen todellisuuden valheverhojen piiloja.

 

Näytelmän älykäs, tiivis, kärjekäs, suorapuheisen raikas teksti ja näyttelijöiden katsekontaktien koko tilan täyttävä harvinainen lasermainen tehokkuus vie väkisin mukaansa.

 

Markus Järvenpää piirtää äidinpojasta Juliuksesta raikkaan nuoruuden verbalismissa ja käänteissä ilottelevan loistotyypin, sähköistää sen aidosti räiskyviksi kohtauksiksi yht'aikaa tiedostamattoman äiti-riippuvuutensa tuskanpurkauksiksi. Järvenpään ilmaisu on herkullisen elävää, luontevaa - hänen kuvauksensa tyttöystävästään uskottavuudessaan tekstin ja koko esityksen suurenmoista lumohuippua. Juuri tällaista, ulkonaisesti loistavan hauskaa ja onnistunutta, sisältä rajusti kamppailevaa nuorta, äidit ja isät eivät huomaa, ennenkuin on liian myöhäistä.

 

Kristiina Haltun äidistä väreilee koko katsomon täydeltä omistushalua, äitiyden narsismia ja pahoinvointia. Tässä äidissä kaikki on joko tai - ehdotonta. Tälle valtiasmaiselle äitihahmolle on miehet toisensa jälkeen tuomittu häviämään. Haltun tuskassa on satuttavaa herkkyyttä. Hänen aito hätänsä, ahdistuneisuutensa viimeisen miehen, oman poikansa, irtiottoyritysten torpedoimisessa tuntuu realismissaan yleispätevältä ja näytelmän keskeiseltä. Tässä valtias-alistussuhteessa voi tapahtua mitä tahansa - väkivaltaakin...

 

idn%20rakkaus%20b.jpg

Elämäänsä uutta alkua tavoitteleva egosentrinen äiti vaatii verivalan uudelta seurustelukumppaniltaan.

 

Eero Aho luo taitavasti miehen varjon kliseineen, myöntyväisyyksineen, selkärangattomuuksineen. Hänen avioerotaustainen suhteensa näytelmän naiseen on tuhoontuomittu häiriintyneen äiti-poikasuhteen vallitessa. Aho näyttelee komplisoidun jännittävästi, ulkonaisen pehmeästi, mutta sisältä tunnereaktioiltaan pikkunyanssisen tarkasti, uskottavan elävästi. Ahon tulkitseman mieshahmon sympaattisuus luo tarvittavan draamallisen kontrastin äidin ja pojan ilmiliekkiselle riippuvuudelle.

 

Marko Järvikallaksen Äidin rakkaus -näytelmän riipaisevassa, selkäpiitä kaivertavassa, harvinaisessa kolmiodraamassa sanoma ei enää ole teatteria. Semmoistahan elämämme tasan on. Näytelmän ajattelu tyrkkii meitä jokaista ensin mutkan takaa vinosti ulkoa tarkkailemaan ja viimein meidät tahtomattamme suoraan sisältä havahtumaan, tilittymään ja puhdistumaan.

 

 

Marko Järvikallas ÄIDIN RAKKAUS

ROOLEISSA Eero Aho, Kristiina Halttu, Markus Järvenpää

OHJAUS Liisa Mustonen
LAVASTUS JA PUKUSUUNNITTELU Paula Koivunen
VALOSUUNNITTELU Ilkka Niskanen
ÄÄNISUUNNITTELU Maura Korhonen
VIDEOSUUNNITTELU Pyry Hyttinen

Esityskuvat  Tuomo Manninen

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/aidin-rakkaus/

maanantai, 20. maaliskuu 2017

Odotettu Sirkusvierailu

Sirkuskev%C3%A4t.jpg

Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämölle saapuu perinteinen kevään sirkusvierailu, Koulutuskeskus Salpauksen sirkustaiteilijakoulutuksen kolmannen vuosikurssin opiskelijat johdattavat meidät painovoiman, liikelakien ja suhteellisuusteorian syvyyksiin, huumoria unohtamatta.

Painovoimaa paossa on koko perheen viihdyttävä sirkusmatka fysiikan maailmaan, matka kohti tuttua mutta niin tuntematonta. Voit yllättyä, kuinka paljon fysiikka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme ja kuinka hauskaa se voi olla! 

Luonnonlait vaikuttavat meihin kaikkiin, ne ovat läsnä kaikessa mitä teemme ja haastavat meitä. Ne antavat meille myös mahdollisuuden kiitää kovaa ja jarruttaa, heittää ja ottaa kiinni, tasapainotella, pyöriä kuin hyrrä. Miten eri sirkuslajit oikeastaan toimivat? Mitä painovoima tarkoittaa? Miten energia kiertää ja miten se liittyy sirkukseen? 

Sirkus on ihmeellinen, sirkus on rajaton, lähes rajaton!


Esitys on noin tunnin mittainen. Ohjaus ja koreografiat Salpauksen Sirkusartistikoulutuksen opettajien.

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/180/painovoimaa_paossa

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com