perjantai, 20. huhtikuu 2018

Aurinkoteatterin hurja ja hurmaava Atlantis

Aurinkoteatterijuliste.jpg

Maailman teatteritaiteen muotoa ja sisältöä ravistuttavia ja rikastuttavia onnistuneita poikkeuksia saa kokea aniharvoin. Suomessa teatteri-instituution keskeiset osapuolet, ensimmäisenä yleisö perinteisine odotuksineen, toisena alan pinttymyksiin juuttunut teatterikoulutus, kolmantena teatteritaiteen asema yhteiskunnassa - talouspohjan takaaminen muuntamalla se yleisömagneettiseksi, televisiomaiseksi pintaviihteeksi - ovat esteitä teatteritaiteen aidolle, sivistyneelle uudistamiselle. Yhteiskunnallisesti ajatteluttavalle, ideoivalle, kansantajuiselle, viisashuumorilliselle teatteri-ilmaisulle ei löydy suomalaismaaperää syntyä, kasvaa ja kukoistaa.

 

Siksi Aurinkoteatteri ja sen rohkean omailmeinen, jatkuvasti eri tuotantotöissään sisällöllisesti ja tyylillisesti uusiutuva, tinkimätön ilmaisu on nopeasti tuotava niin suomalaisyleisön kuin teatteritaiteen ammattilaisten tietoisuuteen ja vietävä kansainvälisille teatteriestradeille.

 

Aurinlkoteatteri3.jpg

Atlantiksen väkeä:Nora Raikamo, Leea Klemola, Sanna Hietala, Miko Kivinen, Paul Holländer, Karin Pacius, Antti LJ Pääkkönen                                                                                                            

Suomessa Aurinkoteatterin tuottamaa teatteria on nähty vierailuina Tampereen Kansainvälisessä Teatterikesässä (Maa-Tuska 2016, Saalistajat 2017) raikkaina suomalaisteatteri-ilmaisun ja yhteiskunnallisen sanomallisina poikkeuksina. Nyt Aurinkoteatteri on noteerattu ensi kertaa yleisön nautittavaksi toisen suomalaisen taiteellisen teatterin, Suomen Kansallisteatterin ja Aurinkoteatterin yhteisproduktiona Atlantis.

 

Ei mikään estä vaikkapa kymmenvuotisista lapsista dementoituneisiin eläkeläisiin, duunareista huipputiedemiehiin, tosikoista huumorintajuisiin saada aivan sykähdyttävän upeita kokemuksia, tuntemuksia ja oivalluksia tästä väkevästä, energisestä, mielikuvituksellisen värikkäästä, menneiden ihmiskäsitysten, hurjien mytologiatarinoiden täysin modernisti aikaamme sopivasta sukupuolettomasti munasta syntyvästä kääpiölajista, ihanien sooria-mooria -satujen maailmankaikkeudesta, monien sokraattisten, aristoteellisten varhaismaailmanfilosofisten laavan, veden ja kaasujen antropologioiden syntyvaiheiden jalostamasta, toiveiden ja täyttymysten valtaisasta, renesanssisen yltäkylläisestä kääpiöiden lämpimän sydämellisestä ja yhtaikaa kauhuhauskasta miljoonavuotisesta valtakunnasta sen kääpiökansasta, vulgääriä ja ronskia fantasiaa pursuvassa spektaakkelissa.

 

Koko hurja, irrationaalisen hauska ja väkevän eläytyneesti, horjumattomasti näytelty, visoitu, musisoitu ja liikekielellä sopivasti kömpelöity kuvitelma rakentuu kääpiöiden maailmaksi. Aurinkoteatterin keskeinen ajattelu on viime vuodet ollut Juha Mustanojan - poikkeuksellisen teatterifilosofin, ajattelijan, tekstinluojan ja sen näyttämöllisen toteuttaja-ohjaajan - luomus.

Itse tarina toteutettiin varsin vahvalla yhteisnäyttelemisellä, jossa kerrankin myös yksilöiden ominaisuudet, erilaisten filosofioiden, tieteiden ja alkemioiden edustajina tulivat kuin konkretisoituina hahmoina katsojien tarkasteltaviksi. Moisesta äärimmäisen tarkkaviivaisesta hahmohabitusarsenaalista harvoin teatterissa saa nauttia. Yhteismenon takeeksi boleroinen musiikki, straussiset valssit ja monista filmeistä lainatut sävelaiheet sekä koko teatterin lavastevisionäärinen loisto ja toimivuus toteutuvat aivan poikkeuksellisen upeasti. Jokainen saa esityksestä elävän, runsaan oman siivun mielikuvitukseensa muhimaan, fantasiaansa kasvamaan.

 

Mitä itse mielsin esityksestä ajatteluuni iskostettavaksi

Aurinkoteatteri nivoi tarinansa alkuaineiden suoman maailman miljoonien vuosien takaiseen syntyhistoriaan, sen elinkunnan muutoksiin, magiaan, pujottautui siitä sitten uskomuksiin ja uskontoon ja toteutti Atlantiksensa mielikuvituksellisena kääpiöiden gnoomien, maahisten, antipodien ja heidän peikko-komentajiensa valtakuntana.

Atlantisyhteisön päätehtävän suorittamisesta - vuoren louhimisesta labyrinteiksi löytääkseen aarteita ja ne piilottaakseen - maan uumenista, syvimmistä loukoista ja onkaloista kuuluu yhä tänäänkin vaimea etäinen jyske jatkuvana hakkuutyön todisteena,  jopa nyt vielä kolmituntisen esittelyvälähdksen ajan, asian todenperäsisyydestä varmistuaksemme,  Atlantiksen kääpiöväen elämää seuratessamme. Uskokaa tai ei.

Vuosimiljoonien painolastina aukeaa meille tuon kääpiöväen loppumaton riittävyys – se on sukupuoleton, tämän ajan työnahne moderni väki, joka syntyy munista, joita maan uumenet ovat täynnä. Kääpiöolento jatkuu sukupolvesta toiseen sujuvasti, vanhan kääpiön siirtäessä kaiken tietonsa ja taitonsa munasta syntyvälle kääpiölle, itse välittömästi pois kuihtuen.

Kääpiöiden perimmäinen tarkoitus ja yhteisöllisyyden rikkumattomuus universumissa selviää esityksen kuvatessa kaivuuhakkuussa löytyviä metalleja, niiden jalostamista ja jatkuvaa hakkuuta viimeisenä saavutuksenaan löytää suolavuoren uumenien takaa maailman tulikuuman ytimen polttavin sula kulta.

Kääpiökansan elävien pikkukuvavideoarmeijoiden miljoonamääräinen visionäky on sanoinkuvaamattoman tehokasta uutta fantasiateatteria ja yksin kärpäsenomainen parvimainen pyristelyliikunta ja äännähtely yksi kääpiökansan hurmaavimmista hykertelevistä ominaisuuksista, johon ihastuu hetkessä.mukaan pulisemaan, pörisemään.

 

Yhteismarssin toteutus, sen marssillinen täsmällisyys, äärimmäinen virheettömyys rummutuksineen, marssivariaatioineen, toistuvine formuloituine rumpukuvioineen, sävymuunnelmineen, volyymivaihteluineen todisti haltioittavalla visuaalisella ja rytmisellä volyymilla ja tarkkuudella hyvin toimivan, onnistuneen yhteiskunnan yhteisen edun ulkonaisen olemuksen .

Mutta niinkuin miljoonia vuosia sitten historian käänteissä, myös pikkukääpiöille löytyy kaitsija, se on peikko suurmanaaja, joka havaitsee marssissa pienenpienen virheen. Hätääntynyt, tunnollinen kääpiökansa alkaa virhettään korjata, puhkeaa kaaos, jonka seurauksena syntyy vahingossa uusi elementti tähän maailmanlaajuiseen kääpiöiden maanalaiseen valtakuntaan: syntyy tiede, josta ei tunnetusti hyvää seuraa. Koulutus, tieto ja tiede kun ovat hengenvaarallinen yhdistelmä tavallisen rahvaan käsissä, niin lopun jätänkin katsojan mielikuvituksen avattavaksi..

 

Aurinloteatteri%204.jpg

Atlantiksen kääpiöt ovat onnistuneet löytämään kullan ja sen mukana....

 

"Atlantis on traaginen tragedia tieteen ja koulutuksen kaupallistamisesta ja elitisoimisesta. Se käsittelee yhteiskunnallisia rakenteita, vuosituhansia ajanlaskumme alkua ja pohtii minkä vuoksi koulutus, tiedonsaanti ja tieteellinen työskentely eivät ole vieläkään tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Eliitti haluaa pitää tiedon ja tietämisen oikeuden itsellään, hallitakseen kansaa ja tietämättömiä."

 

Aurinkoteatteri & Kansallisteatteri


Atlantis
 

Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Mustanoja. dramaturgia Outi Lahtinen, lavastus Anne Karttunen, puvut Noora Salmi, valot Pietu Pietiäinen, musiikki Juuso Voltti, äänet Maura Korhonen, elokuvaus Jyri Hakala, tehosteet Mats Hästbacka, naamiointisuunnittelu Kaija Heijari, demoninaamarit Heini Maaranen, rekvisiitta Anu Sallinen, esitysvalokuvat Sakari Kiuru

Rooleissa:

Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L J Pääkkönen, Vilma Putro, Nora Raikamo

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/atlantis/

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/08/aurinkoteatterin-saalistajat

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/08/maa-tuska

 

Lis%C3%A4liite.jpg

maanantai, 16. huhtikuu 2018

Huomisen taiteilijanerot

Kaarisilta%202018c.jpg

Jenna Elo  Atomipuu, akryyli kankaalle 2018

Nykyinen Suur-Lahti -kaupunki on saanut Nastolan mukana myös taiteellisesti korkeatasoista ja harvinaista antia liitoskylkiäisenä.

Villähteen Erstan kartanoon kymmeniä vuosia sitten perustettu Kaarisilta-toimintakeskus kehitysvammaisille oppivelvollisuutensa suorittaneille kansalaisille päivätoimintoineen, läheisine asumisyksikköineen on vakiinnuttanut yhden toimintansa lähtökohdista - taiteen - jo ammatilliseksi, hyvätasoiseksi luovuuden jalostamisen tyyssijaksi.

Kaarisilta-taideyksiköstä on jo monta vuotta valmistunut taiteen artesaaneja, jotka lähinnä kuvallisen ilmaisun kautta osaavat ja luovat ainutlaatuisen kiehtovaa, yksilöllisesti voimakasilmaisullista taidetta. Näitä taideluomuksia on nähtävänä vuodet ympäriinsä vaihtuvin ilmein keskellä Helsinkiä, lasisen HS-Sanomatalon pienessä Kaarisilta-galleriassa. Sinne kannattaa aina hetkeksi poiketa – 100 metriä Helsingin Rautatieasemalta kävellä ja nauttia kiireen pysähtymiseksi hetki kenties maailman persoonallisimmasta taiteesta ja sen antamasta voimalatauksesta.

Kaarisilta%202018.jpg

Mikael Valjakka  Haamurätti, akryyli kankaalle 2017

Lahdessa on usein keväisin juuri Galleria Uusikipinässä näytteillä valmistuvien kaarisiltalaisten taiteilija-artisaanien töiden näyttely.

Tällä kertaa näyttely jättää ihastuksesta sanattomaksi. Se esittelee todella persoonallisia taiteilijoita, valottaa heidän ääretöntä mielikuvitusmaailmaansa meille tavallisille kadunkulkijoille ja pysähdyttää taiteen kaikkivoivalla mielihyvällä ja elämänriemulla meidät voimistaen.

Taiteellisesti näyttely on suorastaan esimerkillisen tyylikkäästi ripustettu. Ajanmukaisine ilmaisuspektreineen - videoineen, installaatioineen, äänimaailmoineen ja tietenkin ainutlaatuisine maalauksineeen - näyttelystä muotoutuu laaja ja ehyt kokonaisuus.

 

Kaarisilta%202018%20d.jpg

Neea Haapala  Dawn of The ghoul, 2017, tekstiili

Kaarisilta%202018b.jpg

Tuskinpa Neea Haapalan kaltaista mielikuvitusta pulppuavaa taiteilijaa ja hänen japanilais-sarjakuvaan ja mytologiaan kuviteltua ghoughimaailmaansa hahmoineen olette ennen kokeneet. Haapalan varsinaisissa töissä on pitkälle pureutunutta neronleimallisuutta, silti hallittua täysin kypsää tekniikan ja kokonaiskomposition valmiutta. .

 

Näyttelyn kymmenen Kaarisillasta kuva-artesaaniksi valmistuvaa taiteilijaa: Jenna Elo, Neea Haapala, Casimir Kaarre, Lassi Muurinen, Oona Peltola, Mark Piekkala, Tuukka Rasku, Pinja Sydänmaa, Seita Tenttula, Mikael Valjakka

Lisää näyttelystä ja sen taiteilijoista::

http://galleriauusikipina.net/nyt/

 

Kaarisillan%20n%C3%A4yttelykuva.jpg

 

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 13. huhtikuu 2018

Musikaalisella nuoruudella nousee päivä, laskee päivä

Viulunsoittaja%202.jpg

 

Lahden kaupunginteatterin toisen kerroksen laaja yleisölämpiö kuhisee elinvoimaa. Kaukana nykynuorten arjesta ihanaan nostalgiseen menneisyyteen haaveilevan pastellisen arkisesti, nukkavierustikin puettu joukko hyörii, touhuaa ja kuiskahtelee. Ilmassa raikaa jännittyneen ilon kiljahduksia, pari vaskitorven puhallusta, viulunkielten näppäilyjä, kontrabasson matalaa mörähdystä, jousten rahinaa, ja silmä tavoittaa lähes kahdenkymmenen soittajan monipuolisin instrumentein varustetun orkesterin kapellimestareineen tilan taustalla. Ihan silmien edessä muutaman pikkuryhmän askelluskokeilut tanssikuviokoreografioin ja hyräilyin luutarekvisiittoineen – siinä pieni ensinäkymäotos lähes sadan taiteilijan taiteilijajoukosta, joka yhtäkkiä hiljenee.

 

Alkaa sekä lahtelaisittain että valtakunnallisesti harvinainen mediatilaisuus. Musikaaleistaan maankuulu Tiirismaan Musiikkilukio on saanut kunnian astua ensi kertaa suoraan Lahden kaupunginteatterin teatteritarjontaan ja valmistaa teatterin pienelle Eero-näyttämölle maailman suosituimman, lämminhenkisen, sielukkaan ja jo monilta lauluiltaan ikivihertyneen Stein-Bock-Harmick-Elstelän Viulunsoittaja katolla -musikaalin.

 

Tarina maitokuski Tevjestä, Ukrainan juutalaisyhteisön perheenisästä ja hänen perheensä iloista, suruista ja tyttärien perinteisiin nojaavista naimakaupoista sekä pienestä Anatevkan kyläyhteisöstä omine perinteineen ja lakeineen on suomalaisnäyttämöillä ympäri maan nähty jo yli puolivuosisataa. Aina, tänäänkin sen perustarina koskettaa traagisella pienten kansojen ikitotuudella ja sukupolvien törmäys klassisuudellaan, huumorillaan.

 

Eilen nähdyt pari musiikkikohtausta tiirismaalaisten Viulunsoittajasta ovat jotakin toisenlaista viulunsoittajaa kuin Lahden kaupunginteatterin vielä Ammattikoulun tiloissa nähdyn, hurmaavan Ola Johanssonin näyttelijätaidon ikimuistettava Tevje-sielukkuus tai juuri viime keväänä tällä samalla teatterin näyttämöllä vieraillut yhteisöllisesti ehyt ja poikkeuksellisen realistiselta vaikuttanut hieno Mallusjoen kylän tulkitsema Viulunsoittaja.

 

Tiirismaan Viulunsoittajassa musiikki on nyt niin vilpitöntä, nuoruuden värittämän puhdasta, musikaalisesti särötöntä, pilaantumattoman kaunista, että jo tuossa lämpiötunnelmassa tuntui - taitavan ja suuren teatteriorkesterin säestäessä,  koko ensemblen laulaessa Nousee päivä laskee päivä -laulua - että sointuisampi, tuoreempi ja uskottavampi elämän nuoruuden ylistys enää ei voi olla.

 

Lahden kaupunginteatterin vastaantulo suomalla tämän valtavan elämänhehkuisen nuoruuden ja musikaalisuuden voiman täyttää kevään ohjelmaansa on taatusti merkittävä satsaus säilyttää musiikkiteatterin vaikuttavuus itämään ja kukkimaan moniksi vuosiksi eteenpäin Lahden teatterielämässä.

 

Tiedot tekijöistä, esittäjistä ja esityspäivistä::

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/205/viulunsoittaja_katolla

 

Lis%C3%A4liite.jpg

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Taiteen lujittamaa ystävyyttä

Skannaus_20180409.jpg

Kalapaatit

 

Alex Grafix Galleriassa Urmas Orgusaaren näyttelyssä saa kokea harvinaisia, vahvatunnelmaisia, selkeän pelkistettyjä, väriharmonisen aistikkaita maisemamaalauksia ja tuokiomaisen inspiraatiomaisia kukka-asetelmia, mutta ennen muuta taitavan varmaa ja herkkää siveltimen ja taiteilijan luontohehkuista sanomaa. Erehtymättömän luontevaa sommittelua, vanhan hyvän ajan taiteen atmosfääriä työt siirtävät katsojan ajatuksiin lumoavasti. Orgusaaren guassityöt ovat rauhoittavia maalauksia meren ja luonnonläheisen Pranglin saaren rannoilta.

 

Tallinnalainen Urmas Orgusaar on lahtelaisille tuttu jo lähes kolmenkymmenen vuoden takaa Lahden Lasten Kuvataidekoulun ja Tallinna Kunstikoolin monivuotisesta yhteistyöstä. Vuosina 1991 ja 1992. Tallinna Kunstikoolin opettajien ensimmäiset yhteisnäyttelyt järjestettiin Lahdessa, Marianportissa. Sen jälkeen tallinnalaisten ja lahtelaisten taideoppilaitosten opettajat oppilaineen ovat vierailleet erilaisin taidetapaamisin ja vastavierailuin, taidenäyttelyavajaisten ja molempien taideoppilaitosten järjestämien lasten ja nuorten kesäisten kuvataideleirien merkeissä.

 

Pitkäaikaisella tuttavuudellamme on juuret myös Urmas Orgusaaren näyttelyn kuva-aiheisiin Pranglin saareen, tuohon mantereelta parin meripeninkulman takaiseen saarikeitaaseen Suomenlahdella, lähellä Venäjän merirajaa. Siellä olemme saaneet vierailla ja saaren pieneen yhteisöön kouluineen, kulttuurirakennuksineen, kauppoineen sekä satamaan ja metsäkannaksen takaiseen saaren hautausmaahan kirkkoineen tutustua - taiteilijan perhekunnan kanssa pikkumökissä yöpyen ja luontevasta vieraanvaraisuudesta nauttien.

Orgusaaren%20n%C3%A4yttelyn%20avajaiset%

"Ai tsih ai tsah, ai tsah ai velled, me metsavennad oleme...".

Näytterlyn avajaisissa 5.4.18 riemu nousi kattoon, kun lahtelainen TraXid-yhtye (Juha Johansson & Pekka Saarinen) musisoi virolaisille rakasta Metsäveljien laulelmaa ja taiteilija itse hyppäsi estradille mukaan eestinkielisen laulun tulkintatunnelmaan.

 

Urmas Orgusaar pitää nyt ensimmäisen oman näyttelyn Suomessa ja tarkoituksellisesti Lahdessa. Näyttely on avoinna kolme viikkoa. Me Urmas Orgusaaren lahtelaisystävät haluamme kunnioittaa tätä monipuolista, edelleen voimakkaasti luovaa taitelijapersoonaa - Eesti 100 -itsenäisyyssaavutusten juhlavuotta - naapuruutta ja yhteistyötä.

 

.Urmas Orgusaar -guassimaalauksia  6.4.- 26.4.2018 

  ti klo 10–18,   ke klo 10–18,   to klo 10–18,  pe klo 10–18,    la klo 10–15

 

Alex Grafix Galleria

Mariankatu 15 Lahti

Vapaa pääsy!

 

Lis%C3%A4liite.jpg

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Lahden perusopetus tuuliajolla 2.

https://peda.net/lahti/koulut/lotila/m/ml:file/download/fc9c6f31e5b8fbd009b97b206877b2cbd9b95bf0/Esitteen%20kuva2.jpg

Lotilan musiikkiliuokkien laulajia (konserttiesitekuva).

Lahden kaupungin ykkösasioita on 2000-luvulle saakka ollut saada olla mukana eturivissä lasten yksilöllisiä kykyjä korostamassa rakennettaessa Suomessa oppivelvollisuuskoulua sekä muutettaessa sitä ajan vaatimusten ja yhteiskuntakehityksen mukaiseksi.

Ensimmäiset peruskoulukokeilut eteläisessä Suomessa aloitettiin 1960-luvun alussa (Launeen koulu) Lahdessa ja luokkamuotoinen erityisopetus sai Lahdessa alkunsa jo 1940-luvun lopussa (Ainopuiston koulu). Suomalainen musiikkiluokkakoulutus alkoi Lahdessa 1960-luvulla (Lotilan koulu).

Valtakunnassa 2000-luvun taitteen jälkeen alettiin kaikessa henkisessä yhteiskunnan kustantamassa palvelussa pyrkiä suuruuden maksimointiin. Suuret koulut saivat Lahdessakin otolliset asianajajansa. Perustettiin ns. kouluverkkotoimikunta, joka oli koottu muutamasta peruskoulun rehtorista, sihteerinä toimi silloisen Lahden koulutuspalvelukeskuksen suunnittelu- ja kehittämispäällikkö ja kouluverkkotoimikuntaa johti asiaan innostunut Launeen koulun rehtori.

 

Mihin se Lahdessa johti?

 

Kaupunkiin perustettiin keinotekoisia oppilaaksiotto-alueita aluerehtoreineen, alueet piirrettiin kartalle ja näin kaupunki saatiin näyttämään hienolta organisaatiokeksinnöltä ainakin maallikkopäättäjien ja kouluverkkotyöryhmän itsensä mielestä. Näin kaupungissa toteutettiin helposti kymmenien pienten koulujen lakkauttaminen ja muutaman koulun paisuminen muodottomaksi, levottomaksi ja hallitsemattomaksi massatuottajaksi, ainoana päämääränä oppivelvollisuuden suorittaminen mahdollisimman halvalla. Uutta oli lahtelaiskoulut vallannut yleinen levottomuus ja tappelut oppilaiden kesken sekä huoltajien ja koulun välillä aina käräjille saakka.

 

Nämä kouluverkossa omaa napaansa katsoneet rehtorit olivat silloisten Salpausselän yläasteen Markku Karjalainen, Tiirismaan yläasteen Tuula Virtanen, Launeen koulun Esko Taipale, Kivimaan koulujen Klaus Kähkönen täydennettynä Liipola-Kaikuharjun erityiskoulun rehtori Maritta Turusella sekä poikkeuksena Myllypohjan ala-asteen rehtori Auvo Niemisellä. Vaihtelevasti vuoroin kouluverkkotyöryhmän sihteerinä, vuoroin sen puheenjohtajana toimi suunnittelu- ja kehittämispäällikkö Marja Spoof.

 

Launeenv%C3%A4ist%C3%B6tilat.jpg

 

Kun katsotaan vaikkapa Launeen koulun todellista fyysistä ja yhteisöllistä tilaa tänään, voi vain todeta, että viisitoista viimeistä kouluvuotta tämä aikanaan 1960-luvun koko maan peruskoulukokeilujen ykköskoulu on joutunut toteuttamaan suurimman osan oppivelvollisuusopetuksesta oppilaiden ja opettajien terveydelle vaarallisissa tiloissa -parhaimmillaan vuokraparakeissa työskennellen. Kun näinä päivinä Launeen koulu on viimein saanut lahtelaisessa päätöksenteossa armon ja luvan rakentua vanhoille puretuille sijoilleen, tuntuu tulevaisuus entistä lohduttomammalta. Koulu rakennetaan kahdessa vuodessa tuhannen oppilaan mammuttikouluksi, maan alle rakennettavan valtatietunnelin myllätessä ja täristessä ja saastuttaessa yötä päivää, ja koulun maiseman muodostavat sen ympärillä valtavat liikekeskukset ja tieverkostojen liikenne. Tämäkö on Lahden tulevaisuusihanne modernin koulun sijaintipaikaksi.

 

Tällä hetkellä Lahden kaupunki on koulutuksellisesti monessa asiassa kohtalokkaasti pudonnut kehityksen kyydistä. Kaupunki on viimeisen viidentoista vuoden aikana lakkauttanut yli kaksikymmentä koulua ja niiden yhteisölliset kouluilmapiirit – vanhempia, oppilaita ja opettajia kuuntelematta, heidän toiveistaan ja ajatuksistaan välittämättä. Kaupungin oman hierarkian sanelemalla yksinoikeudella täällä sivistyksestä vastaava ylin virkamies on aina oikeassa oleva auktoriteetti ja alaisten lojaalisuus häntä kohtaan on nykyajan nöyrää sanelukäskytykseen alistumista. Keskeinen syy huonoon yhteishenkeen ja koulutilanteeseen on aidosti työntekijöistä lähtevien koulu-uudistusten unohtaminen.

Lahtea on komentanut  ja sen opettamisvoimia johtanut perusopetusta tuntemattomien johtajien (kaupunginjohtaja + sivistysjohtaja + lasten ja nuorten kasvun vastuualuejohtaja) ylläpitämä Lahden voimakkaasti kasvanut  virkamiesbyrokratia. Tultaessa 2000-luvun alusta tähän päivään pelkästään uusien väliportaan hallintovirkojen määrä on yli kaksinkertaistunut, päälliköillä, johtajilla ja hallintosihteereillä. Kuitenkaan Lahden asukasluku ei samassa suhteessa ole merkittävästi lisääntynyt.
 

Lahden peruskoulutuksen organisaatiossa on viisiportainen hallintomalli: Sivistysjohtaja, lasten ja nuorten kasvun vastuualuejohtaja, väliportaana suunnittelu- ja kehittämispäällikkö sekä määräaikainen seitsemänhenkinen aluetasojohto, jossa kolme aluepäällikköä ja neljä sihteeriä, palvelupäällikkö ja sitten vasta viimeisenä jäljellä olevat peruskoulutuksen työntekijät,  27 rehtoria ja varsinaiset opetustyöläiset, lähes 850 opettajaa sekä 240 koulunkäyntiavustajaa.

Näin valtiovarainministeriön ja opetushallituksen yhteisesti myöntämät sivistystoimen määrärahat ja valtionavustukset liukuvat vähin erin budjettien paikallisessa lahtelaiskäsittelyssä kuin huomaamatta aina vain pienemmiksi  ja suuntautuvat varsinaisen opetuksen ohi, näiden palveluksi nimettyjen turhien väliportaiden syödessä lisähenkilökuntakiinnityksillään koulutukseen myönnetyt lisämäärärahat.

Oppilaskohtainen%20opetus.jpg

 


TILASTOKOE.jpg

Lahti sijoittaa myös varsinaisiin opetusjärjestelyihin vuosi vuodelta pienemmän oppilaskohtaisen euromäärän.
 

Oheinen tilastokaksikko on pieni lukusarja, mutta todistaa vakuuttavasti, miksi Lahti kituu väestökasvun paikallaan pysyvässä väkiluvussa ja miksi yhä useammat vanhemmat lapsensa oppivelvollisuuskoulun aikana joutuvat taistelemaan lastensa oppivelvollisuuden toteutumisen ja oikeuksien puolesta, kun niitä tällä hetkelläkin poljetaan jatkuvasti pienenevillä määrärahoilla ja ilman riittäviä opettajavoimia - verukkeena kaupungin muka niukka budjetti. Lahdessa lasten arvostus on rahanahneen sydämetöntä.

Kun vastassa on ylipaisunut byrokratia, ei ole ihme, ettei kovinkaan moni vanhempi enää jaksa tuota taistelua käydä. Eikä ole ihme, että varsinainen kaupunkimme koulujen kehittäminen polkee täysin paikallaan.

 

kyn%C3%A4.jpg

Esimerkki 

Lahden kouluelämässä on oikeastaan seitsenportainen hallintomalli. Epävirallisin niistä on Oppilaaksiottoalue- järjestelmä aluejohtajineen, projektipäällikköineen ja sihteereineen. Lahden järjestelmä on voimassa vuoden 2020 loppuun saakka. Pelkät sen kuukausittaiset palkkamenot lisäkuluineen ovat 34000 euroa eli vuodessa noin 0,4 miljoonaa. Käsitykseni mukaan järjestelmä on tarpeeton ja sen tehtävät voi hoitaa murto-osalla tässä esitetyistä kustannuksista ja henkilömäärästä.

 

Jatkuvat ympäripyöreän sisällöttömät tiedotteet oppilaan tuki -asiasta kaupungin nettisivuilla, jopa sivistyslautakunnan puheenjohtajan nimellä allekirjoitetut naivit vastineet valtalehdessämme paljastavat vastuullisten päättäjien tietämättömyyden. Lupaukset ministeriön lisärahoista ovat asian tahallista vetkuttelua ja hautaamista maton alle. Aluejohtajien kyky hoitaa uudenlainen erityisopetus kaatuu heidän täyteen asiantuntemattomuuteensa, ja vastuualuejohtajan jatkuva, kyllästyttävä höpötys ei auta Lahden lasten hätään, vanhempien huoleen, koulujen työrauhakaaokseen, jotka vaativat korjauksen nyt eikä huomenna.

 

Olen myös havainnut oppilas- ja palkkatilastoista, että kaupunkimme eri puolilla asuvat kuntalaiset ja opetustyön tekijät alkavat olla opetusjärjestelyissä, kohtalokkaasti eri asemassa.

Koulukohtainen opetustilakelpoisuus, varustus, tuntimäärä, opettajien edut ja velvollisuudet samasta työstä tuntuvat järjestyneen kovin eritasoisiksi kaupungin eri puolilla.

 

Kevään pikkulinnut ovat jo pari vuotta laulaneet, että pienet facebook-piirit ovat tulleet byrokratiaamme jäädäkseen ja kaivertaakseen omat tuttavakäytävänsä lisätehtäviä, lisäpalkkauksia sekä mahdollisia Lahden tulevia virkaylennyksiä varten.

Home, joka on näiltä lahtelaisbyrokraateilta jäänyt vakavasti pohtimatta ja hoitamatta Oikeuskanslerin Tilakeskukselle antamista huomautuksista huolimatta, on iskenyt miltei jokaisen oppivelvollisuutta käyvän lapsen ja nuoren kouluaikaan. (OKV/1588/1/2013, OKV/637/1/2015).

 

Koko maan ykkösenä Lahti yrittää byrokraattiensa avulla näyttää jo kaikkialla muualla maassa tuhoon tuomitun (Helsinki, Tampere, Turku ym) inkluusiomenetelmän sujuvan kaupungissamme hyvin, kaikista toisenlaisista lahtelaisten vanhempien, asiantuntijoiden sekä lahtelaisopettajien enemmistön huomioista ja kokemuksista välittämättä.

Nyt  Lahdessa ollaan selvässä luottamuspulassa kaupungin peruskoulusta vastaavan johdon, lastensa koulunkäynnistä vastuussa olevien vanhempien ja yksityisen opettajan tehtävien näkökulmasta oppivelvollisuuden tasa-arvoisessa toteuttamisessa jokaiselle ainutkertaiselle, yksilöllisesti lahjakkaalle lapselle ja nuorelle.

 

Artikkelikuva.jpg

Parahin lukijani, annan Sinulle tehtävän. Jos jaksat, kuuntele Lahden kaupungin sivistysalan lasten ja nuorten kasvun vastuualuejohtaja Lassi Kilposen vastaukset Ylen ohjelmassa 16.1.2018.

Haastattelijana on yksi kaupunkimme kokeneimpia radiotoimittajia, Marjo Pirilä. Hän yrittää saada Kilposta vastaamaan rehellisesti kysymyksiin, joihin koko Lahti, tuhannet vanhemmat ja koulujen henkilökunta, haluaa saada viimeinkin suoran vastauksen. Kysymys on erityisopetuksesta ja erityistä tukea tarvitsevien lasten sekä  enemmistön oikeuksista opiskella häiriöttä ja tuloksellisesti lahtelaisissa oppivelvollisuuskouluissa.

 

Ylen kuva

 

Ohjelma kuuluu allaolevasta linkistä

https://areena.yle.fi/1-4333790

 

LUE LISÄÄ

 https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/10/lahden-kouluelama-mutapainissa:

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/11/lahden-kouluelama-mutapainissa-2

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/12/lahden-kouluelama-mutapainissa-3

 

Lis%C3%A4liite.jpg

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com