sunnuntai, 24. lokakuu 2021

Hiilinielun salaperäisessä kiehtovuudessa

Galleria Uusi Kipinä oli saanut eilen vieraakseen piristävän taidekokeilun. Kahden lahtelaisen taiteilijan, moniottelutaiteilija Nestori Hellgrenin ja balettikoreografitanssija Leena Keizerin, kymmenminuuttisen tuokion päämäärä ja toteutus vakuutttivat.

 

Hiilinielu 1.jpg

 

Käsite hiilinielu on jo lööpeissä ja medioissa lähes inflaation oma kuluneisuudessaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä, onko se maailman pelastumisen kannalta myönteinen vaiko kielteinen käsite.

Ihmisen ja luonnon kannalta se tarkoittaa ihmisen toimia säilyttää vihreä luonto, metsät ja kasvusto rehevänä ja toimivana: vihreä kasvusto vähentää maapallon ilmastoa tuhoavaa hiilidioksidia sitomalla sen itseensä ja maaperään. Valtamerten syvät pohjat ovat tuhansien vuosien koskematon, pysyvä hiilivarasto.

 

Nestori Hellgrenin lähes arkkitehtonisen lavastemainen kokonaisteos lähentelee konkreettista esimerkkimateriaalien ilmaisua metsän ja maan eri kerrostumien näkyvistä ja näkymättömistä materiaaleista. Se on hiilisen tummalavasteinen, kitamainen elämisen kehys, jossa katsoja voi kokea maan eri kerrokset, niiden hiiliytymisvaiheet ja vahvat tunnelmat - vain tuoksut puuttuvat.

 

Kuin tämän konkreettismuseaalisen hiilinielun kokijana Leena Keizer tanssii talon läpi johtavaa käytävää lapsentajuisesti, ennakkoluulottomasti sitä kosketellen, pintojen erilaisia karheuksia tapaillen, välille niille levähtämään autuudellisen rentona rojahtaen, kymmeniin nielun eri ulottuvuuksiin ja yksityiskohtiin kurkotellen ja niitä hämmentyneen ihastuneena ihmetellen.

 

Muuta ei teokseen tarvitakaan, hiilinielusta kehkeytyy ajatusilmastollinen kokonaisvaltainen elämys, jossa vahva rekvisiitallinen atmosfääri ja tanssitaiturin ennakkoluuloton lapsenomaisen vilpitön kokemisen into tavoittavat hiilinieluajatuksen realismin, sen luontomystisen salaperäisyyden kiehtovuuden. Hiilinielu-käsitettä jää esityksen nähtyään ja itse nieluteoksen läpi käveltyään oman sisimpänsä uusiin asioihin päällimmäiseksi liittämään.

 

http://galleriauusikipina.fi/nayttelyt/

 

Lis%C3%A4liite.jpg

lauantai, 23. lokakuu 2021

Päällystakki koronan narikasta

P%C3%A4%C3%A4llystakki%20kuva.jpg

Lahden Lauantainäyttämö jatkaa vuosi sitten marraskuussa 2020 vain parin esityskerran jälkeen koronan keskeyttämää, ylistävät arvostelut saanutta Nikolai Gogolin novellin Päällysviitta pohjalta Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittaman näytelmän Päällystakki esittämistä. Uusintaensi-ilta on sunnuntaina lokakuun 31. päivänä 2021. Näytelmän on ohjannut Tapani Kalliomäki, apulaisohjaajanaan Laura Huhtamaa.

Päällystakki on sovitettu Suomessa tapahtuvaksi. Päähenkilön Akaki Akakijevitsin tarina alkaa vuoden 1952 Helsingin olympiakesästä ja jatkuu nykyaikaan saakka. Akaki Akakijevits on sympaattinen, työpaikalla väheksytty tavallinen pankkivirkailija. Hän keskittyy pelkästään työntekoon ja kulkee vuosikymmenet samassa kauhtuneessa ja aikaa myöten puhkikuluneessa päällystakissa. Lopulta Akaki Akakijevits päättelee, että avain hänen henkilökohtaiseen onneensa on uusi päällystakki. Kohtalokas päätös johtaa hänet hämmästyttävälle seikkailulle halki suomalaisen työelämän sen kaikkine muutoksineen. Päällystakki kertoo komiikan keinoin traagisen puheenvuoron ihmisen osattomuudesta ja sammumattomasta tarpeesta etsiä onnea ja rakkautta.

 

P%C3%A4%C3%A4listakki%20kuvat.jpg

 

Esityksen poikkeuksellisen hieno, räväkkä, ajatteluttava ja loistelias tulkinta on yksi lahtelaisen teatteritaiteen täydellisistä teatteriesityksistä kautta vuosikymmenten.

Lahen uutisien esitysarvio vuosi sitten:

"Voin vain tunnustaa, että nauroin itseni tässä pienen ihmisen kohtalotragedian, sketsisen farssin, yhteiskuntaamme ilkkuvan tanssillisen revyyn ilotulituksellisessa, komediallisessa, äärettömän vauhdikkaassa esityksessä miltei hysteerisen tunnottomaksi. Sen naurun lunnaina koin onneksi myös esityksen suvannot ja melodraamallisten, tunnelmallisten, pitkienkin pysähdysten herkät hetket sekä taitavasti koko esitystä tarkkailevan esittäjillään toteutetun intensiivisen kerronnan auttavan itseäni ajattelemaan ihmisen osaa tänään tässä maailmassa."

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2020/11/valmis-paallystakki

ROOLEISSA Olli Paakkanen, Kristiina Lanki, Kari Kitunen, Eerik Kuronen, Tuire Arola, Ulla Laakso, Niko Hietakunnas, Tuulevi Annala, Susanne Mast, Miikku Tolonen, Minni Lilja

Päällystakkia esitetään Pikkuteatterissa ajalla 31.10.-5.12.2021 ja keväällä 2022 ajalla 20.2.-13.3.2022. Esityksissä noudatetaan alueen ajankohtaisia koronamääräyksiä.

 

 PÄÄLLYSTAKKI ESITYSAIKATAULU

Su 31.10.2021 kello 16.00                                                               Pe 5.11.2021 kello 19.00

Ma 8.11.2021 kello 19.00                                                               Su 14.11.2021 kello 16.00

Pe 19.11.2021 kello 19.00                                                               Su 21.11.2021 kello 16.00

Ma 22.11.2021 kello 19.00                                                             Su 28.11.2021 kello 16.00

Pe 3.12.2021 kello 19.00                                                                 La 4.12.2021 kello 16.00

Su 5.12.2021 kello 16.00

KEVÄT 2022                                                         

Su 20.2.2022 kello 16.00                                                                 La 26.2.2022 kello 19.00

Ma 28.2.2022 kello 19.00                                                               La 5.3.2022 kello 14.00

Su 6.3.2022 kello 16.00                                                                   Pe 11.3.2022 kello 19.00

La 12.3.2022 kello 14.00                                                                 Su 13.3.2022 kello 16.00

 

https://www.lauantainayttamo.com/yhteystiedot/

 

Lis%C3%A4liite.jpg

keskiviikko, 20. lokakuu 2021

Pyhäntaan aito lähikoulu säilyy

Kivijärvi s.png

Pyhäntaan kyläyhteisön Kivijärven koulu, sitä käyttävien lasten ja perheiden huoli koulunsa lakkauttamisesta on saanut syystä harvinaista mediajulkisuutta erilaisin lehtikirjoituksin ja paikallistelevisiokatsauksin. Luettuani Sivistyslautakunnan Lahden Lasten ja nuorten kasvun vastuualueen palveluverkkosuunnitelma -päätösasiakirjan (byrokratian sanahirviöiden huippu) laskin sen liitteistä Kivijärven koulun säilyttämisestä kirjattuja erilaisia kannanottoja yli kolmesataa.

Lahtelaisittain ihanteellisen syrjäisen kyläkoulun lakkauttamispäätöstä Sivistyslautakunta ei vielä tehnyt edellisessä pari viikkoa sitten 5.10.21 istuneessa kokouksessaan, vaan jätti asian pöydälle.  Asiaan tuli sen jälkeen vielä puoltavia kommentteja asiakirjoihin liitettäväksi.

Jos otetaan huomioon, että aikanaan Kivijärven koulu ennen Nastolan liittämistä Lahteen oli Nastolaa, ymmärrämme, että se etäällä Nastolan kuntakeskuksesta, sen kaukaisessa todellisessa periferiassa silloinkin oli kovin vähäisen huomion kohteena kunnallispolitiikassa.

 

Todellisuudessa koulu ei kunnoltaan ole - vaikka se on alkuaan rakennettu jo 1920 - Lahden kouluvertailussa läheskään heikoimpia. Välttämättömässä korjausjärjestyksessä se on vasta kymmenes Lahden kouluista. Koulun peruskorjaustarve on ajoitettu vuosille 2025-2030.

”Eikö Lahti Pyhäntaan alueen isäntäkaupunkina ymmärrä tällaisen harvinaisen, kerrankin Lahden luonnostaan vihreän alueen koulun mahdollisuutta välittää Kivijärven koulun harvinaisuudella sitä paljon puhuttua Euroopan vihreää pääkaupunkistatusta ilman minkäänlaista korkeasivistyksellistä ja herraskyldyyrisäätiöitettyä ulospäinnäkyvyyden falskiutta, nyt aidosti ja kenenkään, edes lautakunnan jäsenten tai virkamiesten valehtelematta,” kirjoitin  Maailman Opettajien päivänä. Lähetin kirjoitukseni myös Lahden Sivistyslautakunnan jäsenille.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2021/10/maailman-opettajien-paivana-1

 

Kun jokin kaupungissamme on täysin kunnossa, kuten nyt lähikoulu, sen paikka, saavutettavuus, koulumatkojen turvallisuus, oppilasmäärän pysyvyys ja käyttäjien tyytyväisyys, jopa perinteet sen tukena, niin miksi tällaista harvinaista lasten, nuorten ja asukkaiden hyvää kaupungissamme pitää väkisin vieroksua ja vaihtaa modernimpaan huonoon. En ymmärrä.

Hieman asiaa ymmärsikin Sivistyslautakunta tiistaisessa 19.10.21 kokouksessaan - tosin nolosti tasa-äänestyksellä 5-5. Tuleviin vaaleihin tällainen ajattelu lahtelaisittain - yhteisestä hyvästä säästäminen - johtaa meidät äänestäjät lautakunnan jäsenten käyttäytymisen tarkkaan seurantaan. Vastuu kaupungin asukkaiden mielipiteiden huomioon ottamisesta on ennen kumppanuuspöytiäkin ollut ja on nyt asian ratkaisevilla päättäjillä. Opettaja-puheenjohtaja ratkaisi äänestyksen koulun käytön jatkamiseksi vielä muutamaksi vuodeksi.

 

Kivijärven koulu ö.jpg

 

Hyvin kävi nyt tässä asiassa, mutta Lassi Kilposen laatiman kouluverkkopaperin voisi Lahden hallinto jättää täysin huomioitta. Sen saatesanan mukaan palveluverkon noudattaminen on ohjeellista. Sivistyslautakunnan pitää teettää asiantuntevilla kasvatus- ja opetusasiantuntijoilla nopeasti uusi, tavalliselle lahtelaisellekin lukukelpoinen koulupalveluverkkosuunnitelma, erityisesti varhaiskasvatusta ja sen merkitystä korostava uusi suunnitelma - sellainen, jonka koulun lopettamista äänestäneet viisi Sivistyslautakunnan jäsentä ymmärtävät yhteiseksi hyväksi, ilman politiikkaa.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

maanantai, 18. lokakuu 2021

Lahden Lyseon upeat muistelut

Lyseon%20juttu%201.jpg

Satavuotias Lahden lyseo on tehnyt harvinaisen kulttuuriteon, komean kirjan, joka tuhansien yksityiskohtien, koulukokemusten ja niiden tuntemusten ajatuksiin iskostunein ja syöpynein muistoin lähes 800 sivun paksuisena kiiltelee käsissäni.

Mitä, missä, kuka, milloin -kysymyksin ja Lahden lyseossa sadan vuoden aikana -vastauksin teos on raikas ja harvinaisen uljas, ainutlaatuinen suomalaiskouluelämän arjen tietopaketti.

 

Tajusimme tuon opuksen saatuamme viime keväänä Lyseon syntymäpäivän aikoihin, ettei sitä voi päivässä, kahdessa nielaista, siihen on tartuttava selaajana, kertaajana, ihmettelijänä yhä uudelleen ja sen moniin yksityiskohtiin tunnistajana, aikalaisenakin mukaan heittäytyen. Sillä sen sivujen sisään on talletettu lahtelaisuutta kenties enemmän kuin missään koulujen historiateoksissa konsanaan. Se on koulunkävijöidensä tilitystä ja suuria tunteita, hauskoja yksityiskohtia lukuisine kokemuksineen täynnä. Se on myös tämän itsenäisen Suomen ensimmäisen suomenkielisen poikalukion elämäkerta sadalta vuodelta. Lyseo on lahtelaisittain myös perinteikäs koulu, sillä jo neljännen sukupolven väkeä parhaillaan on Lahden lyseon kirjoissa ja kansissa sieltä valmistuakseen. Oppikouluihin tultiin myös lähikunnista kuten lukioihin nykyisin.

 

Kirja alkaa juhlallisesti  itsensä presidentti Sauli Niinistön kanslian sinetillä, kuvalla ja puheenvuorolla sekä allekirjoituksella. Virallisesti siis Lahden lyseo on itsenäisen Suomen ensimmäinen presidentin (Kaarlo Ståhbergin allekirjoitus) asetuksella sinetöity, uudenlaisen suomenkielisen koulumaailman avaava poikien lyseo, jonka perässä syntyivät sitten kymmenet muut koulut maahamme.

Kenties 1900-luvun alun kaupunkimme maine nuorena, uutena kaupunkina soi Lahden lyseolle oikeutuksen syntyä. Mutta yhtä varmaa on, että sekä suomen kielen esiinmarssi että poikien sivistäminen olivat korkeassa uuskurssissa Lahden lyseon syntymävuonna. Tytöille tarkoitettuja oppikouluja, ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä oli kyllä, mutta että suomenkielinen ja vain poikia varten ajateltu - se oli aikakauden modernia sivistysajattelua.

 

Urheiluhullu koulu

En kyllä ihan tiennyt, kuin vasta nyt kirjan luettuani, että koulu on niin urheiluhullu ja ollut sitä aikanaankin, saati nyt kun sillä on urheilulukion valtiollinen erityisoikeus ja luonnontiedon matemaattisuuteen tähtäävä erityisstatus linjoinaan.

 

Niilo Halonen b.png

Niilo Halonen 1965

Hämmentyneenä luen jalkapallosta Lahden lyseon historian lähes satasivuisen artikkelien kokonaisuuden, meille lahtelaisille lähimenneisyyden ja suomalaisen hiihtourheilun suomalaisittain ainutlaatuiset koulun omat, naapurikoulujen väliset ja valtakunnalliset hiihtourheilukaupunki Lahden mittelöt ja suuret kansainväliset Salpausselän mäenlaskijakuuluisuudet Lahden lyseon kasvateista.  Eikä menneen ajan pesäpallonkaan tähtipelaajia, maan kuuluja Lyseon Lujan mailaveikkojen koitoksia ja joskus prosenttisen kosteita pelimatkoja sivuuteta. Lyseon kisoista kerrotaan 150 sivun laaja ja moni-ilmeinen, värikäs tilitys.

 

Lyseon jalkapalloa 1945.jpg

 

Miten nuo urheilun harrastuksekseen mieltäneet hiihdossa, voimistelussa, mäenlaskussa ja erikoisesti toverillisesti merkittävissä joukkuepeleissä saattavatkaan muistaa voitot ja tappiot numeroineen, sekunnit ja niiden sadasosat, pituusmitat ja ties mitkä luvut, tuomarit, palkinnot, mitalit ja pokaalit sekä yleisönsä ja kilpailujen tunnelmat niin elävän tarkasti kilpakumppaneineen kymmenien vuosienkin päästä. Se on se urheilun taika, matemaattinen mitattavuus sentein ja sekunnein, elämykset, kaveruus ja kaverijoukot lujittuneine, unohtumattomine yhteiskokemuksineen.

 

Teoksessa on tiedettäkin ihan riittämiin. Lyseon entisen oppilaan perinteen- ja kulttuuritutkimuksen professori Pertti Anttosen laaja johdatus suomalaiseen muisteluperinteeseen, lahtelaisen rakennusperinnön suurenmoisen tietäjän dosentti Riitta Niskasen perusteellinen artikkeli Lahden lyseon rakentamisesta ja sen rakennustaiteellisesta merkityksestä, Lahden lyseon nykyisen rehtorin, tohtori Tero Matkaniemen useampikin artikkeli lyseolaisuudesta, urheilulukion merkityksestä ja lukion asemasta maamme koulujärjestelmässä tänä päivänä. Tai kirjan lopuksi liikuntatieteiden tutkimuksen yliopistodosentti Arto Nevalan katsaus Lahden lyseosta taustana koko suomalaisen oppikoulun aikakaudet, koulu-uudistukset ja -muutokset, joissa Lahden lyseo on päässyt ja joutunut tekemään merkittäviä suuria muutoksia oppikoulun ja lukion opetuksen suomalaiseen sisältöön.

 

Yksi poikkileikkaus sadasta vuodesta teoksessa on koulun rehtorikavalkadi, perustajarehtori Hannes  Sirolasta nykyiseen Tero Matkaniemeen. Yllättävää on, että aika on sittenkin nopeakulkuista ja ihmisikä jo usein liiankin pitkä muistamaan. Lyseon kahdeksasta rehtorista tunsin sentään viisi, vaikka rehtorikatsaus on sadan vuoden ajalta. Monet Lyseon rehtorit ovat saaneet näyttää myös yhteiskunnallisissa vapaaehtoistehtävissään kaupunginvaltuustossa, lautakunnissa ja erilaisten yhdistysten keskeisinä jäseninä esimerkillisesti sosiaalista aktiivisuutta ja yhteiskunnallista vastuunkantamista. Urheilulukiosta puhuttaessa on muistettava, että sekä Hannes Sirola että Tero Matkaniemi ovat itse Suomen edustustason urheilijoita (voimistelija ja uimari).

Totta on, että sadan vuoden rehtorius on täydellisesti  muuttanut rehtorin tehtävät. Ensimmäisten rehtoreiden yksi päätehtävistä oli selvittää hiililaivojen aikataulut ja ankkuroinnit satamiin sekä toimia nopeasti tilaamalla kuljetus (hevoset ja kuorma-autot) lastattavaksi hiilikuormilla Lahden lyseoon lähetettäväksi. Tai - kuten muistikuvia jostakin tulee mieleen - tilata myös halkoja riittävästi, koulunpihat kookkaiksi pinoiksi keskuslämmityspannun tulen pitämiseksi ja silloisten pitkien talvien suuren koulukiinteistön lämmön takaamiseksi.

Erilaiset koulu-uudistukset, oppivelvollisuus kansakouluineen, oppikoulu keskikouluineen ja lukioineen, peruskoulun tulo, ylä-asteen ja lukion erottaminen toisistaan (entisen oppikoulun lopettaminen) ja rinnakkaiskoulujärjestelmään siirtyminen (lukiot ja ammattikoulut) ja laajentaminen koko maahan. Kouluruokailun aikaansaaminen, sen maksullisuus, maksuttomuus, koulukirjojen maksullisuus ja siitä vapautuminen, lukukausimaksut ja niistä vapautumiset ovat vuosien saatossa olleet järjestelyinä rehtorin työtaakkaa. Lukujärjestykset, opettajien hankinta, oppilasvalinta, opetus, kasvatus ja järjestys ovat  jääneet alkuperäisistä rehtorintehtävistä myös tähän aikaan.

 

 

Kirja on aihekokonaisuuksiksi luokiteltu, mutta vailla ajallista kronologiaa, kuin laajasta pinosta mukaan otettuja, joskus jopa kirjallisia pikkuaarteita. Toinen lähellä tätä kuluvaa lähivuosikymmentä ja toisessa taas pitkä kokemussarja viimeisen sota-aikamme koulukokemuksista. Teos tuntuu siksi yllätyksellisen raikkaalta - mitähän nyt taas seuraavaksi?

Oppilas- ja opettajatasolla monet merkittävät persoonat teoksen sivuille eivät ole tasavertaisella palstatilalla ennättäneet tai mahtuneet muisteltaviksi taikka koulusta kertomaan, silti joukko on varsin laaja kirjoltaan - moniosaajia, yhteiskunnan toimivimpaa päällikkötasoa sekä tuottavaa työtä maahamme rakentanut oppilasaines. Originelleja opettajia mahtuu sataan vuoteen todellinen leegio hurmaavine tapoineen ja lempinimineen. Tuttuja nimiä, kohtaamiani persoonallisuuksia vilisevät nuo sivut ja urheilua kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa lajeissa sekä muodoissa minun, naapurikoulun oppilaan kannalta ihan kadehdittavasti.

 

Poimin lopuksi oman lukemiseni pari löydöstä kirjan sivuilta:

Yksi  on Lyseossa 1958-69 opiskelleen Kaj Natrin kirjoitus jalkapallopeliin uppoutumisesta nuorena ja viimein jalkapallon tultua hallitsevaksi koko elämäntapana. Aluksi pelaajana Lyseon Lujan joukkueessa, sitten seurajunioripelaajana Lahden Reippaassa ja lopulta kansainvälisenä jalkapallotuomarina maailmalla ja eri maanosissa. Yksi pieni detalji on kirjan mielenkiintoisimpia. Kaj kertoo jalkapallo-otteluiden tuomaritehtävästä ja säännöistä, miten vuosi vuodelta hän on tuomaripelissä vaatinut aina vain tarkempaa ja oikeudenmukaisempaa tuomarointia. Niistä yksi on se, kun jalkapallomaali (maalin kehykset tehtiin sellaisiksi, että ne ymmärtävät ja rekisteröivät mikrosirun liikkeen) ja jalkapallot varustettiin mikrosirulla. Näin saatiin aukoton todiste ja protestiton varmuus sekä käytäntö siitä, oliko jalkapallo kulkenut näiden kehysten sisäreunan ylittäen maaliin. Tekniikka oli tullut avuksi tuomaroinnin aukottomuuteen.

 

Toinen on Lyseossa käyty nyrkkeilyottelu, se viestii opettaja-oppilassuhteen tärkeydestä, jossa osapuolet halusivat ratkaista opettajan ja oppilaan välisen jatkuvan nokkapokan lopullisesti puolijulkisella kahdenvälisellä nyrkkeilyottelulla. Itsellenikin tuttu kasvatustieteen samoilla kursseilla tapaamani kielten lehtori Pertti Halme uskaltautui oppituntien jälkeen tällaiseen Lyseon voimistelusalissa pidettyyn kehätaisteluun. Tulos oli tasapeli.

 

Kolmas on rangaistuskirjaan merkittyjen rangaistusten toimeenpaneminen. Ne taitavalla pedagogiikalla useimmiten suoritettiin jälki-istuntona ja se taas koulun vahtimestarin organisoimana työpanoksena koulun kiinteistössä: siivouksin, lumenluonnein, haravoinnein, pölynpyyhkimisin, kokoelmien järjestämisin ja kulloinkin sopivien, tarpeellisten toimien suorittamisin.

 

Sekalaista kirjallista tuotetta on yli sadan muistelijan kirjoittamana teos niin täynnä, että koulumuistojen varastot on päästetty valloilleen, entiset oppilaat kertomaan ja entiset opettajat kehuista punastelemaan ja haudoissa kääntymään. Kaikki elämänaiheet ovat saaneet koulun oppilaista spesifiset tulkitsijat. Mitä moninaisimmille mahdollisille aloille sijoittuneet koulusta valmistuneet toimijat sekä muistelijat kattavat kirjan värikästunnelmalliset sivut - myös kaikkinainen taide, musiikki, kuvaamataito ja kirjallisuus yllättää positiivisesti laajuudellaan.

Väliin jokin teoksen juttu on paksuksi turvonnut yksityiskohtiensa loputtomiin.Toisinaan kirjoituksista on tullut täydellisiä timantteja pikkunovelleja. Nuo pitkät henkilökertomukset ja kertomistaidot todistavat, miten Lyseosta on valmistunut ihan mihin tahansa jatko-opintoihin, tutkintoihin ja työelämään sivistynyttä suomalaiskansaa. Lahtelaisilla vanhemmilta on ihaltavasti riittänyt luottamus lähettää nuoria Lahden lyseon jalostettavaksi - tuloksena kaikilla mahdollisilla aloilla, kaikilta sadanvuoden vuosilta Lyseon kasvatteja yhteiskunnan kelpo jäseninä, taitajina ja tietäjinä ja tietenkin perheen isinä ja äiteinä.

 

Rauli Nordbergin b.jpg

Rauli Nordbergin kuvakollaasi Lyseon kouluvuosistaan 1960-68

Kouluelämän tarpeellisia lisukkeita

Jokaisen sukupolven legendaariset kaikkiin lahtelaiskouluihin kantautuneet Lahden lyseon rohkean hurjat tempaukset ja penkkarikolttoset saavat kertojansa: eihän koulu enää voi vauhdikkaampaa, mielikuvituksellisempaa ja toimivampaa olla oppitunteineen ja kolmenkymmenen harrastuskerhonsa erikoistumisineen johdattaessaan oppilaansa pohjakouluna työelämään ja akateemisen sivistyksen kovin säntillisiin, sitkeyttä, lahjakkuutta ja päättäväisyyttä vaativiin opintoihin.

 

Monetkymmenet kirjan ansiokkaat, laajat yhteenvetoartikkelit ovat laatineet Tero Matkaniemi, Heikki Kolunen ja Reijo Nikkinen. Kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää tuon trion merkityksen ja työn laajuuden - ilman heitä kirjaa ei varmasti näin laaja-alaisena, hakemistokaltaisena, yksityiskohtaisena, hauskana, samaistavana ja viihdyttävänä olisi taatusti syntynyt.

 

 

 

405199.jpg

Tämän Lyseon kirja-arvion kirjoittaja odotti vuonna 1952  tämän Lahden lyseon oven edessä kesäkuisena aamuna varhain oven avautumista. Oven takana odottivat oppikoulun pääsykokeet: joissa valittiin Kannaksen ja Lyseon oppikouluihin ensimmäisen luokan oppilaat. Nämä koulut olivat Lahden ainoat valtion oppikoulut ja niihin pyrkijöiden määrä oli valtava, sillä valtion kouluissa olivat lukukasimaksut huomattavasti pienemmät kuin yksityiskouluissa (Yhteiskoulu ja Yksityinen tyttölyseo). Saman päivän iltana piti avata ovi uudestaan ja mennä kuulemaan tulokset: onni potkaisi Kannakseen pääsyn.

Olisin tietenkin halunnut vielä tarkemmin kuulla Lyseon poikien vuosien 1960-75 tempauksista, kuten Lyseon abivuosien kuulusta moottorisahatapauksesta, jossa moottorisahalla halkaistiin koko Lyseon tyylikäs ulko-ovi. Samoin lisää Lyseon konvista, niistä vuosisadan ikimuistettavimpia, sellaisia, joihin oli saatu pääkaupunkinuorison ja osakuntien taitavimpia huviseremointikykyjä ja kutsuttu helsinkiläisten ja meidän muidenkin lahtelaisten oppikoulujen väkeä lunastamaan pääsyliput. Ohjelmat olivat siis taatusti maan huippuluokkaa. Yksi sellainen oli suunsoittaja kolmikon Matti Kuusla-Aarre Elo-Jukka Virtanen vetämä loppuunmyyty konva, jossa oli niin harmitonta hauskaa, että vieläkin jutut ja kuvaelmat hytkyttävät vatsanpeitteitä.

 

Kynä ö.png

Lahden kuntapolitiikka suuruuskompleksin sokeudessa

Lyseon menestys on paljolti siinä, ettei sen hallintoa ole ennen paljonkaan saanut kuntapolitiikka tölväillä eikä nyt kaupungissa harjoitettu asiantuntematon poliittinen valta. Alkuaan täysin valtion koulu on saanut voimansa omasta statuksestaan, suhteellisen edullisista valtion määräämistä lukukausimaksuistaan ja myöhemmin koulun toimivuuteen nojautuvista jo pysyviksi muuttuneista perinteistään ja tehoistaan. Koulua ei ole asetettu kyseenalaiseksi kertaakaan lahtelaisissa koulutaisteluissa, vain nimi on ollut pallottelun kohteena. Peruskoulukäytäntöön tultaessa sille annettiin nimeksi tyttöjen ensikertaa päästessä Lyseon oppilaiksi (1973) Kariniemen yhteislyseo. Lyseo ( väiin isolla toisinaan taas pienellä alkukirjaimella), jota perinteisesti käytettiin poikakoulujen nimenä, on tänäänkin kunniassa - Lahden lyseo.

 

Valtakuntamme poliittisten tuulten tuomina on useammankin kerran maassamme vallinnut tendenssi, jossa on todettu lukioita olevan liikaa. Siksi myös Lahdessa niitä vähennettiin roimasti yhdeksästä lukiosta neljä (Mukkula, Kiveriö, Salpaus, Salinkallio) ne kokonaan lopettaen ja yhdistäen keskustan lukioihin. Syntyperäisestä lahtelaisesta tuntuu, että Lahti, kaikessa Suomen ja maailman suurin, on myös pedagogisessa tyhmyydessä Suomen suurin: kun vuoden sisällä kaupunkimme meriitiksi hoetaan Gaudia - Suomen suurin lukio (Tiirismaan lukio ja Kannaksen lukio yhdistäen), jää jäljelle enää kaksi kaupungin lukiota (Gaudia ja Lahden lyseo) sekä yksityinen Lahden yhteiskoulun lukio ja Steinerkoulun lukio.

 

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2021/05/lyseon-rohkea-raikuli-vuosisata

Lis%C3%A4liite.jpg

 

sunnuntai, 17. lokakuu 2021

Oma koti hurjan kallis

Asunottomien%20y%C3%B6%202017%20z.jpg

Tänään vietettiin Lahdessa vuoden (korona)tauon jälkeen jälleen asunnottomien yötä, nyt 20. kertaa. Tämä YK:n julistama maailmanlaajuinen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen vuosittainen päivä 17.10. järjestettiin tällä kertaa laatuisissa tiloissa - Wanhan Walimon lämpimissä puitteissa. Kaikkiaan illassa vieraili 350 asiasta kiinnostunutta - osa asianosaisiakin. Illan kahviantimet, makkaratarjoilut ja lahjoituskeräyksellä täytetyn Ruokakassin jako sekä paljon ehjiä, lämpimiä puhtaita vaatteita sovitettavaksi ja mukaan otettavaksi olivat monituntisen tapahtuman perinteistä antia. Useat vapaaehtoiset ja järjestöt sekä seurakunnat osallistuivat tilaisuuden järjestelyihin.

Reino Suomilammi.png

Tapahtuman pääjärjestelyn hoiti Lahden Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, jonka toimihenkilö Jukka Suomilammi kertoi Lahden virallisen asunnottomien lukumäärän olevan 97 - tosiasiassa luku on tietenkin suurempi ja vaihtelee ARA:n tilastojen heitellessä kuukausittain - miesten osuus asunnottomista on 75 %. Asunnottomat ovat yhä nuorempia, monet jo pitkäaikaisasunnottomia. Vuoden 2019 tilastoissa maassamme oli tuhat asunnotonta.

Eduskunnasta tervehdyksen tilaisuuteen toi kansanedustaja, asikkalalainen Hilkka Kemppi. Tilaisuuden juonsi Tapani Ripatti ja ohjelmassa oli kaupunginvaltuutettu Pasi Tuomailan puheenvuoro yksinäisyydestä ja päihteistä. Hänet myös palkittiin sosiaalisesta työstään lämpimällä Vuoden teko -kynttilällä.

Loppuillasta keskusteltiin ja katsottiin lopuksi elokuva - illan päättyessä klo 22.00.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

 

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com