sunnuntai, 20. lokakuu 2019

Teatteri Vantaan ihme on koettava

04_Shirley_Valentine_Kuva%20Paula%20Virt

 

Teatterielämys on useimmiten onnenkauppaa ja sattumaa, harvoin mitenkään täysin taattu teatterikäynnin tulos. Hyvä viihde ja tyylikäs komedianäytteleminen osuu kohdallemme sitäkin harvemmin tässä hömppäviihteen ja pinnallisten kaksimielisyyksien, stand-up -huvin viihdekehyksisessä maailmassa.

 

Teatteri Vantaa on niitä harvinaisia piskuisia ammattiteattereita, jonne voi mennä varman päälle ajatonta, hyvää ja raikasta viihdettä sekä näyttelijätaiteen tartuttavaa elämänriemua ja elämänuskoa kokemaan. Siellä nimittäin - intiimin tunnelmallisessa Silkkisalissa - näyttelee yksi harvoista suomalaisista komediataiteilijoista, suurenmoinen Anne Nielsen.

 

 

Liekö sattumaa vai harkittua, että tarkalleen samana vuonna, kun Anne Nielsenin perustama Teatteri Vantaa koki ensimmäisen ensi-iltansa v.1986,  sai Britteinsaarilla maailman ensi-iltansa Willy Russellin yhden naisen komedia Shirley Valentine. Saati se, että juuri tällä viikolla tämä näytelmä yli kolmekymmentä vuotta kaikkialla maailman komedianäyttämöillä menestyksekkäästi pyörittyään on saanut samanpituisen ajan Teatteri Vantaata vetäneen Anne Nielsenin tarjoilemaan meille Shirley Valentinen loistavana, purevana, sydämellisenä, repäisevän vauhdikkaana, hurmaavana komediana.

 

 

 

Shirley Valentine on komedia pitkään perheen arjen hyllyllä pölyttyneestä äidistä ja naisesta, joka päättää lasten jo kaikottua maailmalle hypätä tuntemattomiin, houkutteleviin unelmiensa ja haaveidensa toteutumattomiin aaltoihin löytääkseen uudestaan kateissa olleen elämänilonsa.

Shirley saa mahdollisuuden murtautua ulos ahtaasta kodistaan, kun hänen paras ystävänsä kustantaa hänet yhteiselle lomamatkalle Kreikkaan. Tästä alkaa seikkailu, joka saa Shirleyn silmät avautumaan ja näkemään kaiken sen hyvän, mitä elämä tarjoaa – naurua, toivoa ja lopulta myös rakkautta.

Willy Russellin menestysnäytelmä on sopivin ohjauksellisin ajanmukaistetuin sovituksin ajaton komedia naisesta, joka alkaa nähdä maailman ja itsensä ja oikeutensa uudessa valossa.”


 

 

Vakavasti ottaen hauskuus ja laatuhuumori vaatii aina todellisen vastakohtansa, mistä teksti ponnistaa. Miltei kaikkia maailman sammahtaneita parisuhteita pöllyttävä, sinkkuuttakin ja ainakin miehiä hätkähdyttävä yhden naisen rohkea elämänmuutos herättelee lannistetut, uinuneet ja unelmoivat elämänvoiman haaveet ajatuksiimme eloon ja tuoreeseen iskuun ihmisen uuden elämänvoiman - rakkauden, unelmien ja elämänmuutoksen toteuttamisen oikeutuksesta.

 

Tänään Anne Nielsen on näyttelijänä taas kerran lumoavimmillaan, antaa kaikkensa - sielun lämmön, viisaan huumorin, kohtalonyhteyden, räiskyvän temperamentin, liikekielensä ikuisen nuoruuden ja äänensä sekä hyräilynsä kauniin musikaalisuuden - Shirleyn vastustamattoman luontevana, temperamenttisen naiseuden kohtaloineen herkullisen kypsänä roolityönä tarjoillen.

 

 

Tämä valovoimainen, synnynnäinen komedienne on yksi suomalaisen teatteriviihteen vaatimaton, yhä kirkkaasti välkkyvä tähti, jota ei voi olla rakastamatta, hänen taiteestaan nauttimatta, hänen mukanaan asioihin eläytymättä.

 

Esitys näyttää Mira Kivilän ohjauksessa, miten komedia toimii todellisen komediennen taipuessa tekstin suuriin linjoihin tai sen jokaiseen tekstin ajatukseen, sen välähdysmäisen lyhyi ajatusmutkiakaan sivuuttamatta. Puhumattakaan tarinan jännitteen kerrontataidosta - värittämään tilannekomiikkana kohtaukset tai karrikoimaan tuttaviensa tai ihmisten puheet niin tarkkaiskuisesti, millimetrisen sävydetaljisesti (vaikkapa kuopijolaisesti), että monologi muuttuu täydelliseksi, upeaksi ja lämminhuumoriseksi, tragikoomisen puhuttelevaksi draamaksi.

 

Lavastuksen niukka rekvisiitta toimii esineistön muuttuessa silmänräpäyksellisesti ties kuinka moneksi tapahtumia kuvittavaksi kapistukseksi. Vaihtuva nopeasti lehahteleva visuaalinen kuvakerronta puvustuksineen toteutuu elävästi, sopivasti rytmittäen esitystä, sen yksilöitä luonnehtivin hauskan asenteellisin henkilökuvin syventäen tai tarinan interiöörejä maisemiksi vaihtaen. Tunnelmaa tiivistävät äänilavasteina Karaindroun valssit, Theodorakisen rytmit ja Mozartin Taikahuilun amoriset sävelet.

 

Olisiko jotain vielä huomautettavaa, lisättävää, kerrattavaa?

Tämä suomalaisilla näyttämöilläkin vuosikymmenet pyörinyt monologi voi ennen koettuna tuntua muistissamme tänään jonkin vanhan tutun, aikansa eläneen komedian märehtimiseltä, jonka näkemiseen ei enää kannata vaivaa nähdä.

Vaan kun sen tarjoilee meille Anne Nielsen?

 

Anne%20Nielsenin%20kuva.jpg

 

Nielsenin revyymäisen rikas, taidokas, väkevästi tunteva, todentuntuinen, mielialoiltaan elämän ääripäihin hetkessä ailahteleva, älykäs, eläväistäkin eläväisempi, notkealiikkeisen repäisevä nainen täynnä särmää, mielialaa, itkua ja naurua, ylistystä ja vähättelyä, myös valtavan määrän sydämellisyyttä sekä täydellisen hullaannuttavaa temperamenttia, jota tulvii näytelmän täydeltä ja iskee täysin läiskein jokikiseen katsomonpenkissä istuvaan.”

 

 

 

SHIRLEY VALENTINE

 

Teksti: Willy Russell
Suomennos: Aino Piirola
Ohjaus: Mira Kivilä
Näyttelijä: Anne Nielsen
Visuaalinen suunnittelu: Mira Kivilä
Tekniikka: Esko Paavola
Kuvat: Paula Virta

 

https://www.youtube.com/watch?v=VEXeHJ-5CkA

 

 

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 18. lokakuu 2019

Don Juan aikamme johtava moralisti

IDonquiote.jpgSatu Säävälä  Sganarelle ja Aleksi Holkko  Don Juan

Teatteri Vanha Juko tuoreuttaa ensembleään rajusti: uusi jukolaisille ja lahtelaisille tuntematon ohjaaja sekä uudet Jukon palkeilla ennennäkemättömät näyttelijät kahdessa keskeisessä päätehtävässä. Täysin pähkähullu ajatus tuoda parrasvaloihin v.1655 huvinäytelmä Don Juan kirjallisuudentutkija Tyyni Tuulion v.1959 kääntämänä koukeroisen runollisena tekstiharvinaisuutena vaatii täydellistä luottamusta teatterilavan ihmistä ja yhteiskuntaa muuttavaan voimaan.

 
Jukon syksyn 2019 ensi-ilta  on Molièren Don Juan. Jukoon sen sovittaa ja ohjaa Janne Pellinen. Don Juanina Jukossa vierailee Aleksi Holkko ja Sganarellena Satu Säävälä. Muissa rooleissa ovat Markus Karekallas ja Maria Nissi.

 

 

Ohjaaja%20Janne%20%20Pellinen.jpg

 

Ohjaaja Janne Pellinen: *


"Olen aina ollut klassikkojen rakastaja. Olen viehättynyt juristina brechtiläiseen teatteriin, jossa moraali on aina keskeisessä asemassa. En oikeastaan osaa mitään muuta käsitellä kuin moraalia. Löysin isävainajani kirjahyllystä tämän Molieren teoksen ja kun olin sen lukenut, minua nauratti valtavasti tämä 1600-luvun näytelmä. Moraaliton viettelijä Sisiliassa viettelee nuoria viattomia talonpoikaismaalaisia tyttöjä häikäilemättömästi ja tunnottomasti vailla mitään häveliäisyyttä tai tunnontuskia. Tuolloin kirkko ja ajan moraali tuomitsivat Don Juaninsa siveettömyydestä kadotukseen. Rankaisisiko Don Juania tänään enää kukaan, ja mikä olisi se tuonpuoleinen, joka häntä odottaisi.


 

Ajattelen, että kaikenlainen ahneus, kaiken mahdollisen hamuaminen, mikään ei riitä -ajattelu, hedonismi ovat aikamme moraalittomuuden voima - ei niinkään 1600-luvun moraaliton tyttöjen vietteleminen. Moraali on toisella tasolla tänään. Vaikka sukupuolet - mies ja nainen - voidaan tunnistaa tässä ajassamme, niin tärkeämpi on tämä omantunnon moraalikysymys.

Elämme tietynlaista uusmoralismin aikaa, opportunismi, kaiken hamuaminen ja häpeämättömyys ovat tässä ajassa enemmän hyveitä kuin paheita. Tai vaikka niitä paheksuttaisiin, niistä ei mielestäni rangaista.


 

Maailman mahtavimpien valtioiden ruoreissa istuu toinen toistaan älyvapaampia opportunisteja. Vaikka maskuliinisia voimia tuodaan näkyväksi ja kyseenalaistetaan, voivat ne tässä ajassa paksusti, Tuntuu että ahneus on niin yleistä pahetta, että se on arkipäivää, josta palkitaan. Isoja kihoja ei hävetä mikään. Tämä hedonismi on niin keskeistä elämällemme, että sitä ja sen valtavaa elinvoimaa voimme käyttää tässä esityksessä.


 

Minua on kiinnostanut lähinnä valta-asemat, sukupuolisuus ei tässä teoksessa enää ole siis pääteema, vaikkei sitä ole ohitettu. Don Juanina voisi yhtä hyvin olla vaikka Seela Sella… tai kuka tahansa. Don Juan on näytelmä, joka vie perimmäisten moraalisten kysymysten äärelle, ja näyttämö on mielestäni paras paikka niiden tutkimiselle."

 

 

 


 


 

Teatteri Vanha Juko

 

Don Juan

 

Alkuperäisteos: Molière
Suomennos: Tyyni Tuulio
Ohjaus ja sovitus: Janne Pellinen
Visualisoinnin suunnittelu: Paula Koivunen
Visualisoinnin toteutus: Hanna Kaitila
Valosuunnittelu: Simo Saukkola
Äänisuunnittelu: Janne Louhelainen
 
Näyttämöllä:
Aleksi Holkko:  Don Juan
Satu Säävälä: Sganarelle
Markus Karekallas: Gusman, Charlotte ja Don Carlos
Maria Nissi: Donna Elvira, Pierrot, Mathurine, Don Alonso ja Köyhä
Videolla:
Hannu Salminen: Don Luis


Ensi-ilta: to 24.10.19 klo 19
Muut esitykset: 30.10.–14.12.19

 

 

http://teatterivanhajuko.fi/donjuan/

 

* (Näytelmän  tiedotustilaisuudessa 18.10 ohjaajan puheenvuoro  toimituksen vapaasti kertomana).

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 18. lokakuu 2019

Aikakapselin avaamattomissa salaisuuksissa

Porali.jpg

Superteatterin primus motor Tero Porali on yksi suomalaisten lastenteatterien ja perheteatterien harvoista, aidoista, jäljittelemättömistä, uupumattomista ja loputtoman idearikkaista teatteriammattilaisista. Kun päätoimisesti tekee pelkästään teatteria lapsille, katoaa kaikki teennäisyys tipotiehensä.

 

 

Aikakapseli.jpg

 

Nyt on Poralin kirjoittaman ja ohjaaman Aikakapselin vuoro räjäyttää teatterin keinoin sukumme ja menneisyytemme sisältöpankki meille kaikille avoimesti pohdittavaksi.

 

Sorasen perhe kolmessa sukupolvessa kokoontuu tyhjentämään muuttoa suunnittelevan isoäidin ullakkoa. Ullakon kätköistä paljastuvat menneiden vuosikymmenten muistot ja aarteet nostattavat pintaan iloa, hämmennystä ja ihmetystäkin, kun eri ikäpolvet mutta samat temperamentit kohtaavat yhteisen tärkeän tehtävän äärellä.”

 

 

Tämän Sorasen suvun pienen perhetarinan takaavat teatterin monivuotinen, mainio luottonäyttelijä Anssi Hyvönen perheen isänä sekä hänen laillaan aivan mahdottoman temperamenttiset Superteatterin näyttelijäkomeetat Eppu Gustafsson isoäitinä, Berit Mäkinen hurjana naapurina, Reino Saarinen ja Elli Paajanen niin hurmaavina lapsina, ettei enää parempaa osajakoa, luonnetulkintaa tai lapsinäyttelijäloistokkuutta voi lahtelaisteattereista löytää.

 

Lasten asema ja perheen dynamiikka tulee Superteatterissa katsojaa niin lähelle, että tuntuu jälleen kuin juuri minun perhettäni, minun lapsuuttani, minun vanhuuttani tässä saamme kerrankin pohtia, rinnastaa ja pähkäillä menneisyyden ja nykyisyyden toisiaan haikailevalla ja puolustavalla kokemuksellamme. Ennen kaikkea saamme nauttia ja nauraa makeasti, ahmia taas kerran mielikuvituksellisen tutunoloista tarinaa omia sattumuksiamme lähimuistista ajatuksissamme vilautellen.

 



Ensiesitys on 18.10.2019

KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS:
Tero Porali

 

http://www.superteatteri.fi/

 

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 18. lokakuu 2019

Lahden Asunnottomien yön 2019 tunnelmissa

Asujnjottomien%20y%C3%B6%20teltta.jpg

 

Lahden torilla ilta 17.10.19 on pimentynyt syksyn mustaksi, sataa ja tuulee viimaisesti, kirkkaat valonheittäjät häikäisevät aution torin. Sen hienolle, liukkaalle ja litimärälle kivetykselle on pystytetty suuria, sateen kestäviä telttarakennuksia ja ryhmitetty niistä kohtalaisen marketin kokoinen rakennelma. Kurkistus telttoihin vaatii silmien tottumista täyteen hämäryyteen, mutta löytää jokaisesta kymmenittäin kasvoja erottamattomia ihmishahmoja.

 

Suurimmassa teltassa arviolta puolensataa ihmistä maistelee lämmintä keittoa leipineen, kenties ensi kertaa koko päivässä lämmintä ateriaa näin nauttien. Useammassa tarjoillaan kahvia ja särvintä. Kuhina ja ihmispaljous täyttää teltat, joissa lämpimiä vaatteita ja vaatekertoja, villapaitoja, jalkineita ja taatusti ainakin lämpimät, aidot villasukat löytävät käyttäjänsä. Jokainen kävijä saa tuhdin kankaisen kassin täynnä elintarvikkeita vaikka vielä seuraavaksi päiväksikin sen ravintoa pureskeltavaksi.

Lisäksi erilaista musiikki- ja viihdeohjelmaa sekä asiantuntijoiden puheita torin esiintymislavalta kansa saa seurata koko illan klo 18-22 kurkkimalla telttarakennuksien suojasta tapahtumia.

 

Kaiken tämän ylenpalttisen järjestelyn ovat hoitaneet jälleen lahtelaiset vapaaehtoiset - yhdistykset, seurat, seurakunnat, alan koulutuslaitokset, jopa muutamat kaupalliset firmat, pari kaupungin sosiaaliyksikköä, mutta ennen kaikkea vapaaehtoisten suuri lahtelaisjoukko. Elokolo - Lahden Vuorikadulla toimiva asunnottomuuteen sekä ihmisen perustoimeentuloon ja ihmisarvoisen arjen kohentamiseen keskittynyt kansalaisyhdistys on kaiken organisoinut.

 

http://www.ehyt.fi/fi/lahden-elokolon-yst%C3%A4v%C3%A4t-ry

 

 

 

Asunnottomien yön 2019 tapahtumissa halutaan tänä vuonna nostaa esiin asunnottomat naiset. Suomessa oli vuonna 2018 asunnottomia 5500, joista yli 1 200 yksinelävää asunnotonta naista. Asunnottomien naisten todellisen määrän oletetaan olevan huomattavasti suurempi, sillä piiloasunnottomuus on yleistä erityisesti naisten keskuudessa.

Juuri naiset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa. Heitä uhkaa esimerkiksi väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Nainen saattaa myös jäädä väkivaltaiseen ihmissuhteeseen pelätessään ilman asuntoa jäämistä.

 

Asunnottomuuden syyt ovat kaikkien tiedossa - rempalleen revenneet perhesuhteet, työttömyys, velkakierre, sairaus, päihteet, yksinäisyys, asiantuntija-avun puuttuminen - siinä ensimmäiset pitkästä syyluettelosta, josta lopulta syntyy täysi asunnottomuus, nykyisin toisten nurkissa yöpyminen tai puistoissa ja roskakojuissa yön viettäminen.

 

Asunnottomien%20y%C3%B6%202019%20kuva.jp

Maria Mäkynen

 

Lahden kaupungissa on enää vain yksi oma toimiala, jolle kuuluvat ihmisen jokapäiväisen elämän palvelut ja niiden ylläpitäminen. Sivistyksen palveluala huolehtii niistä ja siksi juuri sivistyslautakunnan puheenjohtaja Maria Mäkynen on tänään sytyttämässä ennen virallista kaupungin tervehdystään tulipadat loistamaan perinteisen, nyt Lahdessa jo yhdeksännentoista Asunnottomien yön 17.10. tapahtumassa, jota maailmanlaajuisesti vietetään YK:n maailman köyhien ja myös asunnottomien päivänä. Syyssateessa tulen syttyminen onnistuu tyydyttävästi tuulen viimassa ja sankan sateen tiheänsumuisessa, kolkossa ilmassa avustuskäsien suojassa.

Puheessaan Maria Mäkynen korosti mm. Lahden omaa, kunnianhimoista tavoitetta vuodelle 2025, jolloin Lahdessa ei enää ole yhtään asunnotonta. Sivistys on jokaisen ihmisarvon tunnustamista ja kunnollinen koti on sivistystä - kuuluu lahtelaisteema, jolla Aran myötävaikutuksella lisätään vuokra-asuntokantaa Lahdessa.

Vuoden 2018 päättyessä kaupungissamme oli virallisten laskujen mukaan enää 16 asunnotonta, mutta tänään jo 21 ja heistä kolme naista.

 

Lahden kaupungin noteeraama virallinen ihmisarvo saa punnituksensa näissä kolkon kylmissä ja sateisissa olosuhteissa, jotka kastelevat jokaisen meistä - asunnolliset ja asunnottomat - läpimäräksi jalkineita myöten. Allemme torin kivinen kansi peittää todellisen moraalimme - siellä valossa, lämpimässä, kymmeniä miljoonia maksaneessa pyhien lehmiemme toriparkkipyhätössä muutama auto saa nauttia valtavista, kuivista, tyhjistä tiloista kuin kaiken irvokkuuden täyttymykseksi kaupunkimme todellisesta ihmisarvostuksesta kertoen.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

keskiviikko, 16. lokakuu 2019

Lahden kaupunginteatterin uutta kukkiva kevät

Kev%C3%A4%C3%A4n%20otsikko.jpg
 

Lahden kaupunginteatteri raotti eilen vuoden 2020 kevään ohjelmansa aarrearkkua. Luvassa on neljä ensi-iltaa, kolme tammikuussa ja yksi vielä helmikuussa Ystävänpäivänä.

 

Kuuntelin tunnin teatterilaisten mielenkiintoisia, asiapitoisia ja kattavia esittelyjä. Innostus, joka jokaisesta kevään ohjelmasta viestineestä taiteilijasta välittyi, polttaa vieläkin ajatuksiani kesäsaunan raikkaan tuoksun ja ensilöylyn lailla, niin että korvat kuumana tätä vuodatustani yösydännä kirjoittelen muistiinpanojeni syövereitä tapaillen.

 

 

Tiedotustilaisuuden suurisydäminen ja tunnollinen harmaa eminenssi, teatterinjohtaja Ilkka Laasonen valoi meihin kuulijoihin uskoa teatteriin ja sen lahtelaistenhoon esitellessään näiden neljän ensi-illan näytelmiä, henkilökuntaa, perusteita esitysten tärkeyteen ja soveltuvuuteen juuri Lahden kaupunginteatterin kevään 2020 ohjelmistoon.

 

 

 

 

 

Orvokki.jpg

Tove Janssonin Kesäkirja - liian nuoren ja liian vanhan ihmisen sielukkaan filosofisella huumorilla 

 

Kes%C3%A4kirja%2003.jpgKomulainen%C3%B6.jpg

                                                                                           Eeva-Kirsti Komulainen

                                                                                         

KESÄKIRJA

 

Eeva-Kirsti Komulainen:

"Miltei kymmenen vuotta sitten olin ensikertaa lukenut tämän Janssonin teoksen ja olin lukukokemuksestani niin innoissani, että soitin ohjaaja Laura Jäntille, että tämä teos pitäisi tehdä näyttämölle. Sain myötämielisen ohjaajan hyväksynnän. Sitten meni vuosia ja viimein otin yhteyttä Pipsa Lonkaan, jonka kanssa olimme tehneet Janssonin tekstin Kaksi naista ja meri neljä vuotta sitten Lahden Eero-näyttämölle, ja hän innostui heti asiasta. Puolitoista vuotta sitten Pipsa Lonka olikin tehnyt sitten sovituksen Lilla Teaternille, jossa se esitettiin ja nyt kun uusi puhelinsoitto Laura Jäntille vielä vahvisti, että hän tulee ohjaamaan sen tänne, niin asiasta esitykseksi saakka sovittiin.

Esitys kertoo hyvin vanhan ja hyvin nuoren henkilön elämästä kesäsaarella. Siinä pieni tyttö Sofia ja hänen isoäitinsä viettävät kesää ulkosaaristossa. Siinä näillä kahdella ihmisellä on vahvasti ainutlaatuinen yhteys ja ymmärrys luontoon ja toisiinsa. Molemmilla on vahva oma tahto ja oma ymmärrys, uskallus riidellä ja taistella sekä pohtia ja sopia.

Kesäkirjassa on vahvasti läsnä vanheneminen ja luopuminen. Teksti vapauttaa sovinnaisuuksista pohtia elämää ja kuolemaa, sillä sen tunteet ja tuntemukset ovat niin lämpimän luonnollisia, täynnä omafilosofista pohdintaa kokemuksista ja havaintoja elämän monista yksityiskohdista - ja sen kieli niin nautittavan kutkuttavaa.

 

Tähän Kesäkirja-näytelmään liittyy vielä oman teatteriurani mielenkiintoinen yhteistyö Kuopion kaupunginteatterin kanssa, jonne olin tullut neljäkymmentä vuotta sitten nuorena näyttelijänä. Nyt teos esitetään myös siellä, ensin Lahdessa keväällä ja sitten Kuopiossa syksyllä."

 

Kevätnäytäntökauden uutuudet avaa siis Lahden ja Kuopion kaupunginteatterien yhteistyönä valmistuva Tove Janssonin Kesäkirjan tekstistä Eero-näyttämölle valmistuva suomenkielinen kantaesitys. Kahdelle näyttelijälle näytelmäsovituksen on tehnyt Pipsa Lonka, musiikin säveltänyt Markus Fagerlund, esityksen tulkitsevat Eeva-Kirsti Komulainen (Lahti) ja Seija Pitkänen (Kuopio) Laura Jäntin ohjaamana.

Ensi-ilta on Eero-näyttämöllä 16.1.2020.

 

 

 

 

 

Orvokki.jpg

Lahden kaupunginteatterin suuressa Juhani-salissa nauretaan kevät 2020 jalat solmussa ja varpaat kippurassa

 

Juoruja.jpg

 

Neil Simon

JUORUJA

 

Ilkka Laasosen mukaan farssia ei Lahden isolla näyttämöllä ole aikoihin nähty ja tässä nyt kokeillaan, miten yksi maailman näyttämöiden suosituin farssi lähtee Lahdessa toimimaan.

Farssin vuonna 1988 kirjoittaneen amerikkalaisen käsikirjoittaja - farssiekspertti Neil Simonin (1927-2018) kerrotaan päässeen juuri tämän farssin hauskuuteen ollessaan hyvin surullinen ja tullakseen itse lohdutetuksi.

 

Tomm%20Kaunukainen%20%C3%B6.jpg

Tommi Kainulainen

 

Ohjaaja:

"Joukko newyorkilaista kutsuttua kermaa kokoontuu viettämään varapormestarin kymmenvuotishääpäivää. Kun vieraita alkaa saapua, ei isäntää, emäntää eikä kokkia näy missään. Kun he löytyvät, emäntä ja isäntä ovat päissään ja isännän korvassa on reikä, joku on häntä ampunut. Paikalle ilmestyy varapormestarin lakimies ja suuri skandaali olisi valmis, jos sitä ei alettaisi kaikin mahdollisin keinoin peitellä...tästä tapahtumasta farssi lähtee käyntiin.

Teoksen suomennos oli melkolailla näytelmän syntyaikoina tehty, joten nyt se vaati tuoreudekseen ajantasaisemman käännöksen.

Näytelmähän tapahtuu kuin suuressa kartanossa ja se sopii myös laajalle Juhani- näyttämölle, jossa koko monihuoneisen rakennuksen kaikki huoneet voidaan yhtä aikaa elävöittää näyttämön täydeltä. Jo nuorena sain Lahdessa kerran istua katsomossa ja nauraa yhdelle farssille niin, että piti istua jalat kippurassa ja solmussa. Haave on ollut tehdä se nauramismahdollisuus nyt ohjaajana - farssi - ja antaa katsojille vapauttavaa naurua koko suuren lavan täydeltä."

Tommi Kainulainen ohjaa ja on myös tehnyt näytelmään tuoreen suomennoksen.

Ensi-ilta on 22.1.2020.

 

 

 

 

 

Orvokki.jpg

TÄYDELLINEN RIKOS

selvitetään improvisoimalla

 

Ilkka%20Laasonen.jpg

 

Ilkka Laasonen:

"Eero-näyttämölle tulee yksi nykyteatterilajin erikoisuus, improvisaatioteatteria, jollaiseen Lahden kaupunginteatterissa on vain hieman perehdytty jo muutama vuosi sitten ohjaaja Tiina Pirhosen johdolla. Nyt on herännyt ajatus, että voisimme itse tehdä improvisaatioon perustuvan teoksen täyden näytelmän muodossa.

Meillä on jo sopimus, että teemme rikosnäytelmän - työnimenä Täydellinen rikos? Mutta ennen esitystä kukaan tekijöistäkään ei tiedä, mistä rikoksesta on kysymys tai kuka sen on tehnyt - se selviää sitten matkan varrella.

 

Mari Naumala on yksi tämän improryhmän jäsenistä. Hän on kaksi vuotta sitten valmistunut Teatterikorkeakoulusta ja tehnyt siellä nimenomaan tämän teatterialan gurun -Tiina Pirhosen - ohjauksessa improvisointiin perustuvia näytelmiä.

Iimprovisaationäyttelemisessä ei yritetä saada kaveria lankaan, vaan häntä autetaan.Toistakymmentä improesitystä on varattu erikseen koululaisesityksiin kasiluokkalaisille."

 

Mari%20Naumala%20%C3%B6.jpg

Mari Naumala

 

"Kiinnostavinta siinä on täysi kontrolloimattomuus, yllätyksellisyys Yksin pystyy improvisoimaan kohtauksia, mutta ryhmän ja koko illan näytelmän improvisointiin tarvitaan näyttelijöitä, joille toisen näyttelijän kuuntelu, kontaktit, reaktiot vastanäyttelijän kanssa ovat tärkeitä, tarinaa kuljettavia ja näyttelijätyön sujumiselle ja rakentumiselle tässä ja nyt oivaltavia. Kokemuksenani on 13 eri näytelmän tuotantoa ja niistä muutama onnistui niin erinomaisesti, että jopa puolesta sanasta vastanäyttelijän repliikkiä pystyi aavistamaan, mistä voisi olla kysymys. Kyllä tämä teatterimuoto on vaikeaa, tosi tosi vaikeaa, mutta hyvin mielenkiintoista sekä katsojalle että esittäjälle.On oltava keskittynyt, valpas ja kuunneltava mitä lavalla tapahtuu, näyttelijä joutuu itse olemaan käsikirjoittaja, leikkaaja, ohjaaja ja koko ajan tarkkana - myös muusikkona hän tietenkin joutuu toimimaan. Meillä on myös tällaiseen esitykseen sopiva huippupianisti, joka auttaa näytelmän toteutusta usein ratkaisevasti.".

 

Improvisoitu näytelmä,Täydellinen rikos? on kokoillan näytelmä, arvioitu ensipuoli 45 min, väliaika ja toinen puoli 40 min.

Pituus riippuu tietenkin myös siitä, selviääkö rikos koskaan vai ei. Stella Polariksen Tiina Pirhonen ohjaa ja eläytyvästä ja elävästä musiikista vastaa saman teatterin taiteilija Hannu Risku.

Ensi-ilta on 30.1.2020.

 

 

 

 

 

 

Orvokki.jpg

 

Selinan, Jeminan sekä kahdeksankymmenen päijäthämäläisen taiteilijan tulkitsema, läpisävelletty musiikkispektaakkeli

 

Ilkka Laasonen:

"Yksi poikkeuksellinen esitys on vielä valottamatta. Se on esitys, joka sisältää paljon musiikkia, tanssia, puhetta. Se on ilmaisun kaikkien elementtien yhdistelmä. Siinä on myös esiintyjiä huomattava määrä. Jemina Sillanpää ohjaa ja käsikirjoittaa tämän teoksen suurelle näyttämölle. Hän on myös idean äiti ja taiteilijoiden koollekutsuja, tuottaja ja hänen energiansa avulla olemme saaneet tällaisen suurprojektin kaupunkiin. Selina Sillanpää vastaa teoksen merkittävästä musiikin osuudesta."

 

Karnevaali2020.jpg

 Panu Varstala, ja Sillanpään sisarukseti

 

KARNEVAALI 2020

Jemina Sillanpää:

"Työryhmä on yli sadan hengen suuruinen, josta 80 esiintyjää teattereilta on mahtava työryhmä, paikallisia lapsia ja nuoria edustavat Laulupuukuoro ja valmistuvat sirkusopiskelijataiteilijat, Pyrkimys on päästä nostamaan tältä alueelta kaikki vahvuudet esille - mieletön joukko erilaisen esittävän taiteen ihmisiä. Itseäni kiinnostaa, miten spektaakkelimainen esitys tulee iholle ja miten esitys on kiinni juuri tässä ajassa ja sen esittäjät kotiseudussaan, sillä esittäjiä yhdistää päijäthämäläisyys. Elämäniloa, vauhtia riittää, mutta samalla pohdimme, miten me muutumme ja muutummeko me ihmiset ylipäätään lajina ja mitä meistä jää.

Olemme sovittaneet musiikin orkesterille, jossa Lumos kvartetti, Martti Peippo, Miikka Kallio ym ovat mukana. Panu Varstala on meidän pääkoreografi: 

Panu Varstala:"Miten sukupolvien välinen tieto välittyy ruumiin liikekielellä...saadaanko se jollain tavalla esille, se on kiinnostavaa"...

 

Ystävänpäivänä ainutlaatuinen teatterispektaakkeli valtaa Juhani-näyttämön. KARNEVAALI 2020 on lähes pelkästään päijäthämäläisin voimin valmistuva kantaesitys.

Ensi-ilta on 14.2.2020 Juhani-näyttämöllä.

 

 

Kev%C3%A4%C3%A4n%20ensi-illat.jpg

 

 

 

 

kyn%C3%A4.jpg

 

Lahden kaupunginteatterin kevään täyttää vielä koko kevään jatkavat Nunnia ja Konnia, Neljäntienristeys, Isä, Aarresaari sekä Opus Deus, jonka ensi-ilta on vielä tällä kuluvalla syyskaudella 29.10.19.
 

 

www.lahdenkaupunginteatteri.fi

 

Lis%C3%A4liite.jpg
  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com