perjantai, 6. joulukuu 2019

Totta ja unelmia Rikinkeltaisella taivaalla

 

Rikinkeltainen%20taivaskirja%20b.jpg

 

Kjell Westön vuonna 2017 ilmestyneen romaanin Rikinkeltainen taivas luettuaan aito helsinkiläinen omaksuu sen millimetrisen tarkat tapahtumien paikat pääkaupungissa ja me muut yhdessä helsinkiläisten kanssa paneudumme yhtä tarkan sukuselvityskronikallisen kahden eri sosiaaliluokan - keskiluokkaisen ja korkeampaan taloudelliseen ylimystöön lukeutuvan suvun - karikkoiseen rinnakkaiseloon. Käy myös perusteellisesti selväksi kirjoittajakertojan koko elämänkaari lapsuudesta, ammatinvalinnasta lähes vanhuuden rajoille saakka. Koemme romaanissa myös verevän aistillisena tilityksen miehuuden yksityiskohdiltaan miltei pornograafisen vastenmielisenä orgasmitäyteisestä aistillisuudesta, nuoruuden unelmien puhkeamisesta ja autuudesta. Väkevin ja lujin sisältö romaanissa on elämän sitkeä vuorovaikutuskamppailu kahden ihmisen, miehen ja naisen rakkaus - sen yhtäaikainen hetkellisyys ja hellittämättömän katkeamattomat tunnesiteet.

Elämän pettymyksistä jääneet lähtemättömät kokemukset kertautuvat teoksen tekstissä kipeän vakuuttavasti, luokkaeroja tunnistavasti. Kuitenkin elämän ihanista, päivänsäteisistä aikanaan loppumattomilta tuntuneista, unohtumattomista nuoruuden unelmista ja onnenhetkistä jää sisäistynyt väkevän vahva elämää janoava sanoma lukijalle. 

Näin vaikuttava, syvällisen pikkutarkasti tunteva, sielunsa piilot tunnustava täydellinen tilitysromaani - ajattelin - ei sovellu teatterin pilattavaksi.

 


Rikinkeltainen%20taivas%202.kuva.jpg

Pyry Nikkilä ja Annika Poijärvi

Toisin kävi, Rikinkeltainen taivas -teatteriesitys on kuin suuren tarinankertojaneron näytelmälliseksi showksi referoitu huolettoman vapaa, hauskan irtonaisesti näytelty ja tanssittu, vakavan kevyt pocket-versio romaanista.

Kansallisteatteri tekee jälleen yhden uudistavimmista dramatisoinneistaan, täysin uuden teoksen esitykseksi - Westön hienon romaanin kunniaksi. Kirjaa tuntemattomallekin esitys voi avautua ohjelmalehtisen alalaidassa kulkevan tarinan aikarungon kulkiessa esityskronologiaa jäsentämässä.

 

Juhana von Baghin, Michael Baranin ja Jyrki Karttusen yhteistyö on luonut höyhenen keveää uudenlaista teatteria, jossa elämän kaksi kääntöpuolta tragiikka ja komiikka yhtäaikaa pursuvat elämäntäyteyden riemua ja intohimon koskettavuutta: holtitonta ja vuoroin kiinteää näyttelemistä, pelkäämätöntä koreografian kömpelyyttä ja vapaata absurdia hauskuutta esitys on tulvillaan.

Keinot ovat tosin monilta osilta vanhoja teatterijekkuja - kuten näyttää teatteriprosessia lavan edessä ja kulissien takaa. Tai toteuttaa ensinäytös vakavan realistisena ja toinen näytös teatterillisena hullutteluna - näin vieraannuttaa katsoja kirjan traagisuuden tosikkoudesta.

Näytelmäuutuuden tulkinta sujuu hämmentävän viehättävästi.

Ennen muuta tarinan taianomainen kertominen tiiviisti, charmikkaan uskottavasti totta ja epätotta reportterimaisesti pohtien, pienelle sanelukoneelle elämäänsä taltioiden jäsentää esityksen hurmaavan yllättäväksi ja seurattavaksi. Roolityönä tietenkin kertoja itse - Timo Tuominen on läsnä niin valloittavan sielukkaasti, intuitiivisesti ja kuin rikostarkastaja tarinaa spontaanin itsekokevasti kirjailijana kertomassa.

Rikinkeltainen%20taivas%201kuva.jpg

 

Eikä yllättävistä uudistuksista hellitä enempää äänitehosteet kuin varsinkaan lavastus, jonka elementtien pinnallinen koreus ja materiaali saavat lumoavaa itseishupia läpikäytävyydessä, piilokuvissa ja toimivuudessa Kati Lukan näkemyksellisellä pohjattoman loppumattomalla mielikuvituksella.

Tulkintaoivallusten tyylikkyyttä on myös jättää kirjan täysin realistisen pikkutarkka erotiikka untuvaisiksi lemmen- ja kokemusfantasioiden pilviksi, joilla koko ensimmäinen näytös hekumallisesti yli maan ja taivaan äärien pumpuloidaan. Toinen on näyttää korkean yläluokan Rabell-suvun suuri arvostus merkittävin henkilökuvatauluin vahtimassa itse tarinaa ja lopulta käsitellä tuota sukua pelkkänä kohtausvaihtoon kuuluvana taulujen kanniskeluna. Ohjaus ja sovitus on loihtinut esitykseen niin monta uutta ilmaisutasoa, että katsojaa ihanasti huimaa.

 

Roolitöissä tällainen mielikuvituksellisuus antaa vapauksia tehdä melkein mitä vain. Henkilögalleriatkin saavat sekoittua, vire ja sen mukaansatempaavat tunnelmien  äärilaitojen vaihtelut näyttämöllä ja sen takana ovat suurta näyttelijäheittäytymistä upeimmillaan.

Päähenkilöön keskittyy Rikinkeltainen taivas myös teatteriversiossaan. Sensuellisuuden arvaamaton, salattu aarrearkku Stella Rabell Annika Poijärven näyttelemänä avautuu naiseuden täydellisyytenä ja tuntuu vahvasti tarinaa kantavalta, hienosti omaksutulta roolitulkinnalta: hänen psyykensä naiseus saa kiihkon ja kylmyyden koskettavat ulottuvuudet haluttavan eteerisiksi. Muiden näyttelijöiden tehtävänä - keskeisen kertojan lisäksi - on yhtyä tapahtumia kuvittavaan teatterileikkiin kaikin persoonallisin ajatusleimauksin, liikkuvin notkein ja kömpelöinkin jäsenin hullutellen ja väliin taas hetkeksi vakavoituen. Pyry Nikkilän tyyni kirjailija korostuu alteregokertoja-minän kanssa mielenkiintoiseksi hahmoksi, Juha Variksen Alex-kaveruudella  saadaan sopivan juonellinen, ohut jänne koko esitykseen, Pirjo Longan Claralla ja Lindalla on tärkeä sija suvun ja sukupolvien merkkeinä, samoin Johannes Purovaaran Kriden ja Poan luonnehdinnat kertomuksen tarinahenkilöinä - nuo kaikki näytellään sopivan realisesti ja neutraalisti.

 

Kelpaa Rikinkeltaista taivasta katsoa, siihen rakastua ja pinttyneitä lukemistottumuksiaan kuin uudelleen herkkutarjottimelta maistella, sen uutuustenhoon lopullisesti hurmaantua. Ennustan esitykselle Pienen näyttämön kevään katsojaennätystä.

 


Kjell Westö
RIKINKELTAINEN TAIVAS

 

Rooleissa

Pirjo Lonka, Pyry Nikkilä, Annika Poijärvi, Johannes Purovaara, Timo Tuominen, Juha Varis

 

Ohjaus Juhana von Bagh  Dramatisointi Michael Baran

Suomennos Laura Beck  Koreografia Jyrki Karttunen

Lavastus Kati Lukka  Pukusuunnittelu Tarja Simone

Valosuunnittelu Ville Toikka  Äänisuunnittelu Tatu Nenonen

Videosuunnittelu Pyry Hyttinen  Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen  Ohjaajan assistentti Alise Polačenko

Valokuvat  Katri Naukkarinen

 

Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 4.12.2019

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/rikinkeltainen-taivas/

 

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 6. joulukuu 2019

Suomi 6.12.2019

Suomen%20lippu%201.jpg

Hyvää Itsenäisyyspäivää !

torstai, 5. joulukuu 2019

Jouluisten sävelten riemua ja ihanuutta

Tiirismaan%20jouku%20kuva1.jpg
 

Joululaulut kuuluvat perinteisesti suomalaisiin kouluihin. Lahdessa Tiirismaan musiikkiluokat - yläkoulu ja musiikkilukio -  järjesti syyslukukauden musiikinopiskelun  kruunuksi jälleen komean yhteiskonsertin. Kaikkiaan 250 kuorolaista ja 25 orkesterisoittajaa toivat kauniin herkistävät ja iloisen joiuluiset sävelet tuhapäiselle lahtelalsyleisölle.

 

Joulukonserttien sarja jatkuu.

Tiirismaan%20joulukonsertin%20ilmoitus%2

 

Lis%C3%A4liite.jpg

sunnuntai, 1. joulukuu 2019

Kauppamatkustajan kuolema

Kauppamatkustajan%20kuolema.jpg

 

Amerikkalainen unelma ihmisen arvosta pelkästään taloudellisesti menestyneenä yhteiskunnan jäsenenä elää tänään yhä voimistuneempana ja malttamattomampana trumppisesti vahvistetuissa nykykuorissa. Unelma rahan kaikkivoipaisuudesta, sen tuomasta vallasta ja maineesta ei lakkaa vaatimasta ihmisiltä epäinhimillisiä ponnisteluja elämän loppuun saakka, kunnes unelman saavuttamattomuus johtaa täydelliseen itsetuhoon.

 

On puhuttelevaa katsoa muutama vuosikymmen todellisuutta taaksepäin Arthur Millerin silmin ja nähdä selkeästi kaikessa yksinkertaisuudessa tuon amerikkalaisen unelman juuret, amerikkalaisen perheen pysyvät elämänarvot ja päämäärät.

 

Perheen elättää isä ja hänen työnsä. Unelman onnistumiseksi sekä työn jatkumisen jälkitakuuksi kasvatetaan koko muu perhe ja sisäistetään perheen elämänarvot.

 

 

Esitys alkaa Kati Lukan unenomaisen vaikuttavalla tiilikaupunkiseinien kehystämällä koko tilan kattavalla näyttämökuvalla. Kansallisteatterin suurelle näyttämölle Lukan loihtimista harmaantiilisistä seinistä, niiden uumenista aukeaa näkymä perheen pieneksi arkihuoneeksi - pöytä, tuoli ja jääkaappi ovat sen välttämättömänä, ankeana rekvisiittana. Maailma on alakuloisen harmaa. Harmauden keskelle laahustaa nuutuneen näköinen, suurikokoinen harmaapukuinen mies lopenväsyneenä ja pudottaa kädestään matkalaukut maahan. Kylmän kuolleessa tunnelmassa ainoa viite elämään on appelsiini pöydällä.

                                                                Kauppamatkustajan%20nkuolema%20Hannu-Pek

 

 

Mika Myllyahon ohjaus tekee oikeutta tälle seitsemänkymmentä vuotta sitten kirjoitetulle yhä modernille kapitalistiselle yhteiskuntakritiikille ja sen kylmän kouraisevalle setelitukkuiselle sanomalle ja luo niin usein unohtuvaa inhimillistä syvyyttä ajatteluumme.

 

Ohjaajan loistavat näyttelijävalinnat tuovat esitykseen elämänmahlaista, voimakasta ja uhkarohkeaa ajantasaista sukupolvemme yksilökapinaa ja perinteistä sukupolvien välistä kitkaa ja rosoisuutta.

 

Pääosaa tulkitsevan Hannu-Pekka Björkmanin Willy Loman -hahmon lähes vanhuutta lähenevä elämänkaari on vetänyt kookkaan, jättimäisen uhkean ruumiin työstä ja uupumuksesta, toiveiden täyttymättömyydestä silmin nähtävän rujoksi, kuin kyyryksi koko elämälle. Suussa ja puheissa myrskyää silti amerikkalainen vahvaryhtinen usko unelmaan onnistua, vaikka neljännesvuosisata on mennyt oman talon velkojen maksamisessa, talo suuren kivikaupungin keskellä on vielä viimeistä velkamaksuerää vaille oma, piha ruohottoman eloton - vielä ensi kylvöä vailla.

 

Willy on puurtanut koko elämänsä haaveissaan ja unelmiensa voimalla ja nyt työstä poispotkittuna mitättömyytenä koko elämäntarkoitus romuttuu.

 

Björkmanin Willyn usko on noussut julkiseksi, joutsenlaulumaisen äänekkääksi uhmaksi ja pakkomielteeksi, jonka hän tämän tästä miltei karjuu ilmoille lähimmilleen, entisille työkavereille, jälkeläisilleen, naapureilleen suuttuneena ihmisten ymmärtämättömyydestä omalle erinomaisuudelleen. Hän manaa menneisyyden suuret ansionsa voimansa taakse itsekään ymmärtämättä, miten hänen äänekäs, äreä ja ehdoton oikeudenmukaisuutensa on vailla katetta. Björkman näyttelee Willynsä ulospäin pelottomaksi, mutta hänen viiltävän raastavat, pitkät monologitykityksensä ovat täynnä hurjaa silmitöntä elämänkatkeruutta ja kalkattavat kuin Björkmanin oman pään sisällä ilmaisun voimassa - äänen särkyessä pelkästä elämän kohtuuttomasta karheudesta. Aistimme hänen alitajuntaisen ymmärryksensä elämän täydellisestä epäonnistumisesta, vaikka teksti ja repliikit, ulkokuori jäävätkin näyttämölle kaikumaan amerikkalaisen unelman saavuttamisen suuresta ilosta ja autuudesta.

 

Björkmanin tulkinta on silti monitasoisen vivahteikas, yksityiskohtia, käytännön ammattilaisen periaatteita täynnä.Se on fyysisessä ja psyykkisessä intensiivisyydessään lumoava näyttelijätyö.

 

Hänen tulkitsemansa Willyn periaate myydä miellyttävyydellä, myönteisellä persoonalla mitä tahansa on jo ajat sitten kuollut - periaatteesta hän sitä silti saarnaa maailmalle, läheisilleen ja harvoille tuttavilleen. Amerikkalaiseen unelmaan kuuluu myös ylpeys, jossa virhevalintoja ei julkisesti myönnetä tai hyväksytä, vaan ne lakaistaan piiloon eikä periksi anneta. Hyvin menestyneen (Charley - Petri Liski) tuttavan rahojakaan ei elämän konkurssin hetkellä tahdota nöyrtyä vastaanottamaan.

 

 

 

Kristiina Halttu luo Linda-vaimosta uhrautuvan, voimiaan säästelemättömän perheenäidin syvältä tuntien ja silti järkeillen. Hänen ja hänen miehensä yhteinen unelma ei rikkoudu, vaikka hän sen tuhon on naisenvaistollaan jo ymmärtänyt. Naiselle jää silti unelmat, niiden avulla hän on yhteiselämän jaksanut elää, sen puolesta kaiken uhrannut. Pöydällä lojuvaa appelsiinia ei Willy-puoliso pysty yrityksestään huolimatta kuorimaan. Linda aloittaa hedelmän kuorimisen, paloittain ja kerroksittain - siinä lavastuksen ja ohjauksen terävää symboliikkaa.

 

Ensimmäisen näytöksen lopussa perheen isä Willy, tämä suuri pieni unelmilleen sokeutunut lapsi, saa kauniin unilaulunsa rakastavan Linda-vaimonsa sylissä. Liikutumme tuosta näytelmän harvinaisesta onnen hetkestä - sellaisenkin voi kokea kaikessa materialististen arvojen puristuksessa.

 

Perhekeskeisen päämäärän puhtain, tahriutumattomin, luontevin ydin, perheen äiti saa Myllyahon ohjaustulkinnassa maailman kaikkia perheitä koossapitävän aseman - näytelmän sanomana, esityksen ohjauksena vankan Kristiina Haltun näyttelijätyönä sieluun saakka herkistävän tulkinnan.

 

 

Kauppamatkustajan%20kuolema%20pojat.jpg

 

Lomanin perheen pojat Biff (Aku Hirviniemi) ja Happy (Samuli Niittymäki), joita on kasvatettu suuren rahan kiilto päämääränä isänsä uran seuraajiksi, tuntuvat isästä tämän unelman tuhouduttua täysiltä mitättömyyksiltä, epäonnistuneilta.

 

Näytelmässä Isä Willyn ja vanhemman pojan Biffin kohtaukset toteutuvat isän ajatuksissa aikajärjestyksiä muuttaen tai takautumina, joista nousee isän unelmien todellisuus, jonka Biff kauan sitten on ymmärtänyt utopiaksi. Valtava riidan myrsky, jossa isä ja poika ottavat mittaa silmittömällä suuttumuksella toisistaan, on yksi draamallinen niitti päähenkilön syöksykierteessä kohti itsetuhoa.

 

Todellisuudessa isän ja pojan elämänkaari on jo loksahtanut ajat sitten uomiinsa, poika ymmärtää isänsä toivottomuuden ja myös oman tilansa, mutta yrittää jollakin tavalla lohduttaa isää tämän itsetuhoisessa sisäisessä uhmassa. Hirviniemi näyttelee kompleksisen, kaksijakoisen roolinsa vakuuttavasti. Nuoremman veljen Happyn osa perheessä on jäädä ajan lapseksi, isänsä kopioksi, ikinuoreksi naisia iskeväksi saamattomuudeksi - nuoruuden kuvaksi - Samuli Niittymäki näyttelee sen energisen vitaalisesti.

 

 

Isä Willyn kaltaiset myyntisaavutukset ovat mennyttä aikaa ja poikien omat haaveet, jotka Biffin lupaavan urheilijauran muodossa ovat saaneet väistyä, eivät nekään enää ole mahdollisia. Menestyksen hinta koko Lomanin perheelle nollautuu naapurin pojassa - tyypillisessä äkkirikkaassa ilman vuosikymmenien rehkimistä - tai vielä julmemmin vainajana Willyn mielikuvissa kummittelevan Ben-veljen (Jukka-Pekka Palo) laukomana kylmän makaaberina Willin vähättelynä.

 

 

 

Kauppamatkustaja%20Paula%20Siimes.jpg

 

Kauppamatkustajan mielikuvat koko elämästään risteilevät muistoissa ja tulevaisuuden hallusinaationkaltaisissa haaveissa. Herääminen hotellissa vieraan naisen vierestä oman aikuisen lapsen yllättäessä ja matkatyön epämoraaliset lunnaat saavat (Paula Siimeksen luonteikkaassa, taitavasti näyttelemässä salarakkaan olemuksessa) koko kauppamatkustajan ammattigloorian mitätöinnin häpeämättömän pitkän valoisan hekumallisen naurukohtauksen kaikuessa yläparven sopukoihin saakka.

 

 

Kenties ammattina kauppamatkustaja autonratissa on jo ajan jäänne, mutta sama talouden laki, jatkuvasti kasvava voitto ja siitä saatava arvostus ja kunnioitus on tänäänkin ihmisarvoisuuden, perhe-elämän tärkein ja tavoitelluin mitta.

 

Mika Myllyaho tuo näytelmän keskiöön kauppamatkustaja Willy Lohmanin elämän konstailemattomana ja linjakkaana. Tulkinnassa pieni ihminen tuhoutuu koko elämäntyönsä suuren materialistisen haaveen murskautuessa.

 

Kapitalismin tragiikan suuruus on ääretön - kun koko perhe ja täysi katsomo tajuaa Willyn elämäntilanteen, sen haaveiden illuusiomaisen todellisuuden, vain hän itse jaksaa painaa päänsä suoraan tuhoon uskoessaan yhä unelmaansa.

 

 

 

 

Arthur Miller  KAUPPAMATKUSTAJAN KUOLEMA

 

Kansallisteatteri 2019

 

Ohjaus Mika Myllyaho  Suomennos Aleksi Milonoff  Lavastus Kati Lukka  Pukusuunnittelu Auli Turtiainen  Musiikki Samuli Laiho  Valosuunnittelu Teemu Nurmelin  Äänisuunnittelu Esa Mattila  Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi, Ohjaajan assistentti Esa-Matti Smolander

 

Rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Kristiina Halttu, Aku Hirviniemi, Aksa Korttila, Petri Liski, Samuli Niittymäki, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen, Paula Siimes

Muusikko Samuli Laiho

Valokuvat Mitro Härkönen

 

 

Arvio kirjoitettu ennakkoesityksestä  26.11.2019.

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/kauppamatkustajan-kuolema/

 

Lis%C3%A4liite.jpg

torstai, 28. marraskuu 2019

Makuelämyksiä kirjastossa

 

Kymmenen vuotta sitten avattiin Lahteen Hollolankadulle, Konserttitaloa vastapäätä maan ensimmäinen kasvis- ja luomu-kahvilaravintola Mea Manna.

 

Lahen uutisia kirjoitti silloin vuodatuksessaan:

 

Kahvilatiskin vitriinissä tuoksuvat uunituoreet leivonnaiset, kakkuviipaleet ja leivokset herättävät uinuneemmatkin makuaistit.

Kahvin kutsuvat aromit täyttävät huoneen. Takahuoneen ovelta avautuvat äärimmäisen siistit keittiötilat.

 

Valppaat ja ystävällisen oloiset salivastaava Jessen silmäparit tervehtivät odottavan iloisesti meitä. Tilaamme kahvit ja pullat.

Kahvila on Sylvia-kodin steinerpedagogisen kaupunkikyläyhteisön ideoima ja pyörittämä kahvila. Sen upeana ajatuksena on liikevoittoa tavoittelematon toiminta: asiakkaalle se tarjoaa ainutlaatuisia, korkeatasoisia luomutuotannossa ja biologisessa viljelyssä tuotettuja tuotteita, itsevalmistettuja leivonnaisia ja ruokaa. Kahvilan toiminta taas työllistää kaikkiaan kymmenkunta työkykyistä aktiivista nuorta.


Kahvilan toimintaan liittyy myös muuntuva tapahtumaketju: seinillä olevat valokuvat edustavat ensimmäistä kahvilan kuukauden välein avautuvien taidenäyttelyiden sarjasta. Kahvilan toimintaan aiotaan liittää pienimuotoiset matineat: runotilaisuudet, konsertit sekä keskustelutapahtumat. 

 

Kahvinjuomisen määrällisenä mestarina utelen vielä kahvin ennen kokematonta makua. Se on Ruotsissa paahdettua ja pakattua Fyra Årstider – Dominikaanisen Tasavallan Rio Limpion kylässä biodynaamisesti arabica-kahvipavuista perheviljelmällä tuotettua luomukahvia. Löydän kahvilan hyllystä paketinkin - mellanrost - lukee sen kyljessä, suomalaismaulle se tuntuu vähintään tummalta. Samaa kahvia on vielä tummempanakin saatavana. Saamme vielä tietää, että pieni osa kahvin tuotosta menee Dominikaanisen Tasavallan katulapsityön tukemiseen.


Kahvilan tarjoilulistaan kuuluu päivittäin keittolounas sämpylöineen ja kahveineen."

 

 

 

 

Kymmenen kulunutta vuotta on muuttanut ratkaisevasti suomalaisten ruokakäyttäytymistä ja päivän ruokalautasen sisältöä. Kasvisruoat ovat jo viikoittain monessa kodissa vaihtoehtoina. Kauppojen juurekset ja kasvikset sekä luomuvalikoimat ovat Lahdessakin yhä laajentuvassa osassa - aina suomalaiselle tärkeästä maidosta alkaen. Tyydyttymättömät eläinrasvat - punainen liha ja ihra - ovat miltei pannassa. Viljat, erityisesti kauran erilainen käyttö, uudet valmisteet leivonnassa ja juomissa sekä ruokavalmisteissa ovat Suomen elintarviketuotannon muutoksissa keskeisiä.

 

Tänään useimmista kunnon ravintoloista saa jo kasvisruokaa. Opiskelijoiden koulupäivän ruokavaihtoehtona Lahdessa ja useilla muilla paikkakunnilla on jo kasvisruoka. Luomuruoka on kauppojen, terveysasiantuntijoiden ja ajan trenditietoisten huulilla ja kasvisravintoloita on mm. Jyväskylässä ja Helsingissä.

 

Hiilijalanjäljen selvittäminen, eläinravinnon kalliit tuotantokustannukset ja ruoan tuottaminen lähiruokana on jo itsestäänselvyys.

 

 

Miltei jokaisella suomalaisella on tietenkin päivän ateriassaan kasviksia, joskus kalaakin, kevyempää lihaa kuten kanaa tai broileria, mutta varsinaista punaista lihaa enää hyvin harvoin edes jauhettuna. Vegaanien määrä on lisääntynyt ratkaisevasti, samoin ravintoloiden tietous erilaisista ruokavaihtoehdoista, niiden tarkasta sisällöstä sekä luomutuotannosta.

 

 

 

Mea%20Manna%20a.jpg

 

Mea Manna laajensi tarjoilupalvelujaan syyskuun alussa ratkaisevasti. Se toi toisen kahvila-ravintolansa Lahden Pääkirjastoon. Siellä toimivan ravintolan herkut ovat saaneet jo jakamattoman suosion. Päivän suuret, runsaat kasvikselliset noutopöydän tarjoiluastiat notkuivat herkkuja: kolmikerroksinen kekosommitelma herkullista munakoisoa, kolmenlaisia vihreäsalaattisekoituksia kastikkeineen, höyrytettyä kikhernettä, marinoitua ja paahdettua paprikapaistosta, hapankaaliherkkuja - -

 

Mea%20manna%20s.jpg

 

Kasvisherkut, salaatit, keitot, omajuurinen tuore itsepaistettu leipä maistuivat erinomaisilta. En olisi uskonut, että itse pystyin syömään semmoisen ruokamäärän, en mielestäni tietenkään ahneuksissani, vaan kerättyäni sen pöytää notkuttavan runsaasta niin monesta eri lajista lautaselleni.

 

Mea%20manna%20d.jpg

Anne Naukkarinen

 

Ravintolan emännät, Kaupunkikyläyhteisön työntekijät - kokki Kaija Tähtinen ja ravintolan palvelua johtava Anne Naukkarinen olivat itsekin yllättyneitä: vakituisia ruokailijoita oli syksyn aikana kertynyt jo melkoinen määrä. Erityisesti nuoret ja eläkeläiset sekä keskustan suuret virastot ovat löytäneet uudenlaisen lounasruokailumahdollisuuden, jossa täyttyy aikakautemme terveystavoitteet ja samalla toteutuu myös sivistykselle kuuluva ihmisarvo. Ruokailijat puhuvat jo tottuneesti hiilijalanjäljestä, joka lähikasvisruoka-aineista on aivan toista suuruutta kuin koko elämän ajan suomalaisruokaresepteissä vallinneet vahvat lihat ja rasvat

 

Ihmisarvo taas toteutuu näistä Sylviakodin aina valppaista, asiakkaita silmiin katsovista, iloisesti tervehtivistä ja valoisista tarjoilutyöntekijöistä, jotka kahdessa vuorossa elo 8-19 on työllistetty tähän ravintolaan meitä palvelemaan. Sivistystä edustaa sekin, että ravintolassa on yksi siviilipalvelua suorittava työllistämiskokeilussa ja kaksi maahanmuuttajaa täydentämässä palveluhenkilökunnan moniarvoisuutta.

 

Mea Mannan Hollolankadun täysluomuravintolan ja kirjaston ravintolan ajatus poikkeaa jonkin verran toisistaan.

- Kirjaston Mea Mannasta saa tietenkin myös täysin luomutuotteista valmistetun runsaan kasvissalaattiannoksen itse valiten sekä lämpimän kasviskeiton, mutta tilaamalla myös kevyttä, lähellä tuotettua kala- ja kanaruokaa. Pääkirjaston Mea Mannan luomuravinto on 60-prosenttista. Siellä on laaja valikoima kahvilatuotteita ja se palvelee kahvittelijoita klo 19 asti.

 

Kahvimerkki Kahiwan on molempien Mea Manna -kahvilaravintoloiden kahvilaji, lahtelaisen paahtimon kahvia ja luomua.

 

- Luomukasvisravintolana Hollolankadun Mea Manna on 100-prosenttinen. Siitä on muodostunut suosittu lounasravintola, lämmintä luomuruokaa ja salaatteja. Sen leipomossa valmistuu luomuleivät ja -kakut. Pullat ja munkit tehdään kirjaston Mea Mannan keittiössä.

 

 

Pöydät kirjaston ravintolan kahdessa kerroksessa tuntuivat koko lounasajan täyttyvän ja vaihtuvan asiakkaista.

 

Mea%20manna%20c.jpg

Ensio Ubalecht

 

Keskustelin Hartolasta Lahteen käymään poikenneen Ensio Ubalechtin kanssa ja hän ihasteli, miten täällä Pääkirjastossa asiakkaiden on harvinaisen kokonaissivistyksellistä tulla kirjastokäynnillä ensin henkistä pääomaa kirjoina lainaamaan ja jatkaa vakuudeksi istumalla pöytään nauttimaan huippumaittavaa terveellistä luomuravintoa. Hän ylisti myös ravintolan ihmisarvoa kunnioittavaa palveluideaa, kun työllistetään sympaattisia, kohteliaita ja ahkeria Sylviakodin nuoria, jotka saavat kunnian olla yhteiskunnan tasavertaisia työntekijöitä ja toimia hyvien taitavien ravintolaeksperttien kanssa meitä asiakkaita hymyin ja tervehdyksin sekä kädestäpitäen näppärän perusteellisesti palvellen.

 

 

Jesse%202019%20Mea%20Manna.jpg

Jesse Partanen

 

Tietenkin tutut Hollolankadulta, Jesse etummaisena, olivat asialla; he veivät ruokia ilman pyyntöäkin pöytään asiakkaita palvellen, avustivat pöytään asettumisissa ja keräsivät ruokailuvälineitä entiseen kohteliaaseen, lämminhymyisen luontevaan tapaansa.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com