sunnuntai, 28. marraskuu 2021

Muuttaako video tanssitaiteen tenhon

TanssiKino -tapahtuma Elokuvateatteri Kino Iiriksessä 27.11.21 tuntui poikkitaiteellisella olemuksellaan viestivän juuri korona-ajan mahdollisuuksista edes hieman raottaa taiteen eläviä, nyt yleisöltä suljettuja kokemuksia.

 

TanssiKino%20Keizer.jpg

Kehollisia tutkielmia Hiilinielussa

Video sinänsä on varsin tekninen ja kuollut laite. Sillä on totuttu lähinnä taltioimaan elävää esitystä. Leena Keizerin tanssi Taidegalleria Kipinän näyttelyssä hybriditaiteilija Nestori Hellgrenin monitaideteoksessa Hiilinielu oli tällainen - videolle nyt kolmeen eri pätkään ja musiikkiin taltioitu tanssinäytös. Ne, jotka olivat esityksen näyttelyssä onnistuneet näkemään, saattoivat vain todeta: videoesitys on teholtaan laiha elävää esitystä korvaamaan, mutta dokumentoivana taltiointina ehkä tarpeellinen. Hyvin ajateltu, laatuisa Tommi Mattilan taltiointikaan ei tuo tanssiin sen elävää tunnetta ja voimalatausta.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2021/10/hiilinielun-salaperaisessa-kiehtovuudessa

 

Meri-Tuuli%20Origo.jpg

ORIGO - osoittautui lähes yksinomaan Sami Leutolan videoteokseksi, jossa videotekniikalla Meri-Tuuli Risbergin sinänsä aina haltioittava, hallittu tanssi-ilmaisu, persoonallinen kehonhallinta oli muutettu hidastuksin, nopeutuksin, taustakuvin kuvitelmaksi painottomassa tilassa. Siinä videointi ja sen tekniset mahdollisuudet olivat pääosassa ja itse tanssija vain yksi pieni osa - täysin videon liikuteltavissa. Tanssiteokseksi sen teki lähinnä taustarytmin sopiva, vaihtuva, kiinnostava rumpuinen syke, josta syntyi Origoon avaruudellista dramaattisuutta.

Kokeiluna tietenkin tällainen yhteisteos avartaa sekä kuvanveistäjän että tanssijan repertuaaria, yhteistyön mahdollisuuksia. Aikaisemmin näkemieni Risberg&Leutola installaatiomaisille kokeiluajatuksille tanssin ja kuvanveiston yhteistyöstä Origollekin sen suo vallitsevassa maailmantilanteen hengenvaarallisessa tautisessa realismissa. Live-tanssiesitykselle se on vain laiha lohtu elävästä tanssitaiteesta - pelkkä kokeileva, elokuvallinen, videotaiteellinen teos.

 

Kino Iiriksen suurella valkokankaalla nähdyt molemmat esitykset olivat ehdottomasti parhaimmassa elokuvallisessa muodossaan koettavina. Parempi nekin oli nähdä kuin ei mitään.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 26. marraskuu 2021

Vuoden 2021 suomalaisen kulttuurin palkinnoista

Kulttuurigaala.jpg

Suomi on näinä aikoina siirtynyt lähes sata vuotta taaksepäin vaaliessaan maan sisäistä kansallista moraalia. Moraali taas löytyy tänään mittaamisella, kilpailemisella. Kauppaketjut ja keskusliikkeet kilpailevat joka päivä numerolla 99 alle jonkin tasasumman suomalaisten sieluista kertomalla halpatarjouksista ja siitä, kuinka paljon arkemme elannon bisnesmarkkinoista ne ovat itselleen kahmineet - mikä kauppaketju on nyt ykkösenä ja mikä kakkosena. Lähes sata vuotta sitten kilpailtiin miltei yksinomaan urheilussa. Se oli selkeää kilpailua. Kuka oli ja mikä oli paras nopeudessa, sekunnein mitattuna. Kuka taas pisimmälle ja korkeimmalle pääsi senteissä jossakin lajissa.

Kulttuurista tässä pienessä maassa alettiin kilpailla joka niemessä ja notkossa sota-ajan jälkeen täysin vilpittömästi ja tosissaan. Pitkin kyliä, kuntia, kaupunkeja, maakuntia ja lopulta koko Suomessa kilpailtiin mestaruuksista kulttuurin lajeissa. Oli kirjoituskilpailuja, eri soitinten soittamistaitokilpailuja, laulukilpailuja, lausuntakilpailuja, puhekilpailuja, piirustuskilpailuja ja niissä kilpailijat laitettiin ehdottomaan paremmuusjärjestykseen. Kunnia oli olla paikkakunnan, maakunnan tai Suomen paras jossakin kulttuuriin liittyvässä lajissa.

Samoihin aikoihin tulivat kulttuurikilpailuihin myös yhteisöllisemmät lajit - kansantanhuista, kuoroista, orkestereista, näytelmäesityksistä tehtiin myös seutujen, kaupunkien, läänien ja koko valtakunnan kulttuurikilpailutapahtumia ja niissä raatien valitsemina palkittiin vuoden parhaat sekä laitettiin osanottajat palkintojärjestykseen yksilölajien tapaan.

 

Tämän vuodatuksen kirjoittaja on saanut olla mukana monessa kymmenessä kulttuurikilpailussa, osanottajana, palkittunakin ja monessa raadissa sijoihin asettamassa kulttuuria tuottavia ihmisiä ja yhteisöjä.

 

Tarkka ja oikeudenmukainen mitattavuus on erityisesti rehelliseksi luokitellulle suomalaisluonteelle ominaista. Joku tai jokin pitää kaikissa asioissa aina olla parhaaksi, voittajaksi mitattu.

Kilpailuinnon perisuomalainen luotettavuus urheilussakin on tänään jo himmentynyt, kun joissakin lajeissa mitataan nopeutta sekunnin sadasosan tarkkuudella, huippuelektroniikkavälinein tulkituin mittauksin, varaslähdöin ja yliastumisin tai kun kilpailijat kemiallisin nautinnoin voivat lisätä suoritustasoaan. Kyseenalaisen epäinhimillinen liian tarkka mittaustekniikka sekä kemian siirtäminen ihmisruumiin luontaisen taitamisen ylivallaksi on vienyt kilpailuluotettavuudelta rehellisen kilpailemisen päätösvallan.

 

Television aika on Suomeamme tältä kulttuurin osalta muuttanut kovastikin - mutta sodanjälkeistä kulttuurimme kilpailevaa olemusta ei paljonkaan. Päinvastoin, tällaista varsin veteen piirrettyä mittaamista edustavat jo televisiomme viihdeohjelmat asettamalla kulttuurisissa ohjelmien sisällöissä kansalaisia tai yhteisöjä paremmuusjärjestykseen.

Eilen illalla lähes kaksituntinen lähetys Kulttuurigaala osoittautui hyväksi esimerkiksi siitä, miten varsin erilaisin palkitsemisraadein jopa yleisöäänestyksin koko Suomen paras vuonna 2021 kulttuurissa valittiin.

Gaala%20saatanan%20saalistajat.jpg

Vilma Jää  aloittaa Gaalan lauluesityksellään.

Kun Gaala alkoi, katselin kotinojatuolissa vieruskaveriani muutaman kerran silmiin, kun naisasiaa viestivä Saatanan saalistajat alkoi kuulua lavalta tekijänsä Vilma Jään tulkitsemana biisinä ämyrien ja tv-kuvan säätönappuloiden täydeltä - saatanan saalistajat - purkaen ympäröivän maailman epäoikeudenmukaisuutta ja naisiin kohdistuvan väkivallan tuomaa ahdistusta - saatanan saalistajat! En tiedä, mitä perheet tekstistä ja tilaisuuden naisasian tulkinnasta sanoivat. Hieman liiankin raju tuo teksti oli kulttuuritilaisuuden alkuun ja varmaan karkotti monet kanavaa katsomasta. 

Haravoin muutaman oman tuntemukseni tästä 25.11.2021 lähetetystä gaalatilaisuudesta.

 

Pitkässä TV-lähetyksessä Kulttuurigaala Tampereen Mediapoliksesta 300 kutsuvieraan valkoliinaisten pöytien ja tarjoilujen glamourisessa täyteydessä palkittiin Suomen parhaita kulttuuri-ilmiöitä parisenkymmentä - eri kategorioissa ne vuoden 2021 Suomen parhaiksi nimeten. Palkitut saivat tunnustukseksi Kulttuurigaalan palkintopatsaan 2021. 

Kulttuurigaalan järjestelyistä vastasivat Yle, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry sekä Life Style Invest yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön, Tampereen kaupungin ja Veikkauksen sekä Suomen museoliiton, Serlachius-museoiden, Designmuseon, Sponsor Insightin ja Suomen Sydänliiton kanssa. Yhteistyökumppaneista Veikkaus toimii Vuoden kulttuuripersoona -palkintoluokan kummina. Vuoden museokaupunki on puolestaan Museoliiton nimikkokategoria. Serlachius-museot on mukana Kansainvälisyys-palkintoluokassa ja Sydänliiton kummit kategoriana on Kulttuurin hyvinvointi. Designmuseo vastasi Kulttuurigaalan palkintoesineen suunnittelukilpailusta, jonka voitti muotoilija Dario Vidal teoksellaan Aallon kimallus.

Ylläolevan luettelon pitäisi meitä vakuuttaa ehdottoman oikeasti, aukottoman asiantuntevasti ratkaistuista vuoden 2021 Kulttuuripalkituista.

KUlttuurigaalan%20juo9ntajat.jpg

   Gaalan juontajat  Anne Lainto ja Ernest Lawson

 

Tilaisuuden parasta oli lähetyksen suunnittelu ja sujuminen, tv-tekniikan ja kameraotosten sekä nauhoituspätkien vuorottelun jouhevuus ja nopeus: gaala oli TV-katsojalle ihan siedettävää seurattavaa. Sen sai aikaan varsin hyvä ohjelman ohjaus tulkintamiljöistä ja tv-kameran lähiotoksista sekä ennen muuta juontaja Ernest Lawson, joka taisi kaiken mitä miellyttävältä, luontevalta, kuuntelevalta ja sanavalmiilta juontajalta vaaditaan.

 

Itse valinnat olivat jo täysin makuasioita, varsinkin vuotta 2021 ajatellen jo tuulesta temmattuja ja jo monen vuoden ikäisiä, vasta nyt melkoisen vähän kulttuuria koko maasta tuntevien valitsijoiden silmiin havaittaviksi tupsahtaneita - tilaisuuden järjestäjinä ja palkintoraadeissa oli peräti joukkio kulttuurista vähemmän tietäviä - kulttuurin virallisia sekä sponsoroivia rahoittajia.

 

Gaala%20Kirsi%20Kunnas.jpg

Kirsi Kunnaksen (1924-2021) palkitseminen vuoden elämäntyönä, kulttuuritekona meni omalajittelussani oikealle henkilölle. Juontaja Ernest Lawsonin vakavan puhdaslinjainen, selkeästi tulkittu Kirsi Kunnaksen runo Tunteellinen siili tuntui oikealta kiitokselta runoilijalle, runomittataikurille. Sitä vastoin Essi Vuorelan laulutulkinnassa Kunnaksen runosta Hiljaisuus oli jo liikaa tekokoreaa taiteellisuutta.

 

Eero Aarnion (89) huonekalu- ja valaisinmuotoilu, pallotuolit ovat varmaan kuuluisimmat, kansainvälisimmät suomalaisen muotoilun tuotteet ja levinneet ympäri läntisen maailman. Hän sai gaalan toisen elämäntyöpalkinnon.

Seela Sellan (84) näyttelijäuran loistelias työkaari jatkuu ja vasta nyt suuri yleisö on sen ymmärtänyt äänestämällä hänet Vuoden 2021 kulttuuripersoonaksi, vaikka hän on jo moneen kertaan saanut merkittävät huomionsa ja ansiomitalinsa. 

 

Gaala%20Hytti%20no%206.jpg

Kansainvälisyysluokassa vuoden 2021 kenties ansaituimman tunnustuksen sai Juho Kuosmasen poikkeuksellisen hieno elokuva Hytti n:ro 6 ja samalla siinä niitti kunniaa myös elokuvan lähtökohta, kirjailija Rosa Liksomin kymmenen vuotta sitten Finlandia-palkittu teos. Teos on  suomalaisfilmien pienimuotoinen, suuri elokuvakokemukseni, tuleva klassikko.

 

Kulttuurin uusien tulokkaiden kannustuspalkittujen joukkoon luen mielelläni Somaliasta 16-vuotiaana Suomeen muuttaneen elokuvaohjaajan ja käsikirjoittajan Khadar Ayderus Ahmedin (40), jonka elokuva sai kannustusta Cannesin elokuvajuhlilla. Lavarunoilija Elsa Tölli (26) on tervetullut uusi, raikas ilmiö runon uuteen suomalaiseen tulemiseen. Kolmas palkittu, Pariisin orkesterin johtoon siirtynyt nuori kapellimestari Klaus Mäkelä (25) ei liene mikään poikkeus suomalaisten nuorten kapellimestarien urakehityksessä kansainvälisillä konserttiareenoilla.

 

Kulttuurin, yhteiskunnan ja talouselämän vaikuttajista koottu Suuri raati äänesti  Kansainvälisyys-palkintokategorian lisäksi ehdokkaista seuraavat voittajat: Vuoden museokaupungiksi valinta oli Turku. Itse olisin vuoden 2021 kolmesta ehdokkaasta valinnut ylivoimaisesti Hämeenlinnan.

Kulttuurigaala%20Sairaalaklovnit.jpg

 Kulttuurin hyvinvointi  taas sai samalta raadilta oikean ja ansaitun tunnustuksen Sairaalaklovnien palkitsemisella.

 

Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton Taidetestaajat-hankkeessa peruskoulun kahdeksasluokkalaisille tarjottiin erilaisia kulttuurikokemuksia lukuvuoden aikana. Koululaisten äänestyksessä Vuoden taide-elämykseksi nousi Hämeenlinnan teatterin hittikomedia ”Näytelmä, joka menee pieleen”. Meille jää arvoitukseksi, kuinka monta erilaista kulttuurikokemusta, missä kulttuurin lajeissa livenä oli suomalaisten peruskoulun 8-luokkalaisten saavutettavissa, missä asti Suomen perukoita ja kuinka monta opiskelijaa oli voinut osallistua äänestykseen. Tulos oli pienelle teatterille sinänsä mairitteleva.

Yleisön valinta Vuoden kulttuuriteoksi oli kansainvälisiin yleisöennätyksiin yltäneet sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen virtuaalikonsertit.

Erilaista räppimusisointia gaalassa tuntui tulkittavan riittävästi, usean ohjelmansuorittajan kyvyin ja räppiin ilta myös päättyi.

 

Ajatuksena Kulttuurigaala on hyväksyttävä yritys saada kulttuuri urheilupainotteisen vapaa-ajan vaihtoehdoksi näkyville ja luonnolliseksi mahdollisuudeksi kokea. Sen hyvää tarkoittavan ajatuksen jäntevöittämiseksi on hyvä muistaa, että kulttuurin mittaa jokainen suomalainen omalla sivistyksellisellä mitallaan. Vertaileva, paremmuusjärjestykseen laittava kulttuuriajattelu on jo mennyttä aikaa - monipuolisen kulttuurin vähättelyä.

 

Lis%C3%A4liite.jpg

torstai, 25. marraskuu 2021

Marjatta Hanhijoen taiteilijaelämän juhlakattaus

Marjatta%20Hanhijoki%20Sininen%20huone%2

Birger Kaipiaisen tapetilla sisustettu  Sininen huone ja Marjatta Hanhijoki 

Helsingin Taidehalli ottaa suuriin avarasalisiin syleilyihinsä suomalaisen taidemaalari-graafikon Marjatta Hanhijoen akvarelleja, grafiikkaa, hiilipiirroksia ja valokuvia viidenkymmenen vuoden ajalta. Taidehallin kookkaat, korkeat salit, pienemmätkin sopet ja kulmaukset on ripustettu tyylikkään väljästi täyteen tämän vielä aktiivisesti taidettaan tuottavan taidemaalarin suurenmoisia töitä.

Marjatta%20Hanhijoki%20n%C3%A4yttelyn%20

Maallikolle ne näyttävät kaukaa joskus suorastaan realistisilta valokuvilta, mutta tarkemmin katsellessa huomaa niiden eräänlaisen pehmeyden, pastellisen sävytyksen, kauniin harmauden ja vieressä seisoessa viivatarkan hallitun tekniikan, yksityiskohtien valtaisan määrän. Kuvateokset ovat synnynnäisen piirtäjä-ajattelijan tarkkatunnelmaisia mestaripiirroksia, joiden pysähtyneet esineet alkavat elää kuin niiden käyttäjä (taiteilija itse) ne teostensa syntyvaiheissa olisi napannut läsnäolevina mukaan kuvaa luodessaan. Tämän yhden suuren hallin pieni kulmaus, sen pitkän seinän kookkaat hiilityöt ovat kolmiulotteisia ihmeitä, mieliteoksiani tässä näyttelyssä.

 

Hanhijoki_P%C3%B6yt%C3%A4asetelma_Lalluk

Pöytäasetelma Lallukka (akvarelli 2020)

Runsaasti esillä on myös ihmisfiguureja, luonnosmaisia tai kauniita akvarellisia, yksilöllisin piirtein ikuistettuja, hieman ihmistuntemuksella karrikoitujakin kasvoja ja olemuksia, jotka teoksessa usein on asetettu jonkin arkisen huoneen miljööseen, tilanteeseen liittyvän esineen tai yksityiskohdan verrokeiksi. Kaikkiaan esineistö hänen töissään saa inhimilliset olemuksensa.

Akvarellinen ilmaisu tuo taitavuudella peilien, lasien, ikkunoiden, maljakoiden kiillot aitoina silmiemme hämmästeltäväksi. Huonekalujen, tarve-esineiden, korujen ajansyömät käyttöjäljet ja niiden asettelu viestii jatkuvasta, häiriintymättömästä työprosessista hyväksymällä ympärillä oleva arki yhdeksi taiteilijan oman elämän tärkeimmistä - käteen otettavista laitteista, esineistä, materiaaleista. Ne ja taiteilija tuntuvat löytävän yhteistä voimalatausta päästä kuvaan mukaan.

Hanhijoe3n%20perusty%C3%B6%20%C3%B6.jpg

Aito helmi  (akvarelli 1991-92, Ojakylän vanha kansakoulu, Hailuoto)

Jotakin Hanhijoen taiteilijatyön poikkeuksellisen runsaskuvastoisesta ilmaisusta voi aistia tästä seitsemänmetrisestä suurtyöstä - pitkäjänteisen prosessin työskentelytavasta ymmärtää taiteilijalle ilmeisen ominaisen harkitsevuuden ja inspiraatiomaisuuden vuorottelun, jatkuvan uuden tuottamisen. Siinä yksittäiset työt liittyvät ja jatkuvat kuvakerronnassa työstä toiseen ikään kuin esineitä ja asioita tulisi lisää valmiiseenkin kuvaan. Peilimäisten pintojen, lasisten elementtien pilkahdukset sekä rauhoittavien pienten yksityiskohtien ja esineiden sijoittaminen samaan taideteokseen on mykistävän huolellista, kaunista, kauaksi aikaa tarkkailemaan pysäyttävää, lepuuttavaa.

 

Hanhijoki_0052_Japanilainen%20kimono%20j

Japanilainen kimono ja Mirjan huivi (akvarelli 2006)

 

Varsin kiehtova on tällainen taide ja sen päällepäin näkyvä pehmeä harmonia, jota tarkemmin tiiraillen katsoja saa nauttia elämän suurta rauhoittavuutta ja taiteen loihtimisen hallittua, sammumatonta värikästä ilmaisun paloa.

 

Marjatta Hanhijoki: Silminnähden

13.11.2021 - 2.1.2022

Helsingin Taidehalli

Nervanderinkatu 3
00100 Helsinki

https://taidehalli.fi/events/marjatta-hanhijoki-silminnahden/

 

Lis%C3%A4liite.jpg

 

tiistai, 23. marraskuu 2021

Frankensteinin kauhutarinaa helpottuneena makeasti nauraen

 

FRankenstein%203.jpg

Maailman iltasatujen ja ajanvietteen tärkeimmät aiheet yli kaksisataa vuotta sitten luotiin lapsille ja myös aikuisten iltojen vapaaviettohetkiin tarinoita kertoillen ja itse keksien, jopa keksittyjä, pelottavia kauhukokemuksia kuvitellen. Mitä mielikuvituksellisemman, kaameamman, pelottavamman ja karmivamman kertomuksen pystyi ja uskalsi kertoa, sitä varmemmin se levisi lähiympäristöön ja aika nopeasti yli koko maailman. Vuonna 1812 ilmestyi näistä kansantarinallisista kauhukertomuksista - hurjin väkivalta ja raakalaisuus, ihmisjäsenten leikkaamiset, insestiset tarinat, kauhupsykolgia, ihmismurhat, susien ja petojen ihmissyönnit vaarattomammiksi sensuroituina ja siloteltuina - Grimmin veljesten satukokoelma. Näitä kaunisteltuja satuja kuten Hannu ja Kerttu, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Punahilkka luetaan tänään enää vain lapsille.

Melko samoihin aikoihin (1818) ilmestyi englantilaisen Mary Shelleyn kirja Tohtori Frankenstein.

 

Tohtori Frankenstein on merkittävin koskaan kirjoitettu kauhutarina. Siinä tapahtumat sijoittuvat Sveitsiin Genevejärven seuduille. Kertomuksen tiedemies Frankenstein alkaa keksiä ihmistä suurempaa olentoa ja koota sitä erilaisissa kokeissa apulaisensa kanssa tekemällä kuolleista ja ihmisten katkaistuista raajoista ja elimistä osat olennolle. Yhteen osia parsimalla, monin kokein yrittämällä sekä kokoamisella hän saa sen aikakauden uudella sähkökeksinnöllä toimimaan ja elämään. Lopulta iso olento oppii ajattelemaan ja puhumaan, muuttuu ihmisten kauhisteltavaksi - pelottavaksi hirviö Frankensteiniksi.

 

Yli kahdensadan vuoden taakse koko maailman sivistyksen keskipisteeseen vanhaan Eurooppaan, Saksaan ja Sveitsiin meitä johdattelee Red Nose Companyn klovnikaksikko Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen - tieteiskauhukertomus Frankensteinin kauhisteltaviin saloihin, nyt tosin sävyltään maittavan hykerryttävässä, vitsikkäässä, sujuvassa, vähän vain pelottavassa, mutta sitäkin enemmän koko perheen mukaan ottavassa teatterillisessa interaktiivisessa klovnien hauskuuttamassa ja operoimassa soitannollisen shown muodossa.

 

Frankenstein%204.jpg

Red Nose Companyn klovnihurmuripari Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen on tehnyt rohkean vedon monen Frankenstein-filmatisointielokuvan kauhumaailman ohi ja tuo suomalaislasten tietoisuuteen tämän historiallisen tieteellisen kokeilun kauhutarinan tämän päivän tarinaksi.

Tarinan kertojat varmistuvat ensin, että me paikalla oleva yleisö ymmärrämme saksan kieltä, joka on tieteen kieli ja tarvitaan Sveitsissä tapahtuvan kertomuksen ymmärtämiseksi. Lasketaan yhdessä ääneen moneen kertaan yksi, kaksi, kolme - eins, zwei, drei parisatapäisen yleisön kuorolausuntana.  Kieliymmärrys saksankieliselle opiskelulle on näin todistettu. Kontrolloidaan vielä paikalla olevan yleisön kädennostoin katsojajoukon vastaanottotaso. Ensin yliopiston käyneet nostivat kätensä, sitten esikoululaiset, joiden käsiä nousi katsomotuoleista jo vähintään sata. Klovni tosin ihmetteli, miksi yksi aikuinen mies jätti nostamatta kättään, siis ei ollutkaan käynyt esikoulua. Ohjaajaklovnimme vielä vahvistivat tieteen saavutuksen edellytykset Albert Einsteinin ohjeiden mukaan: tiedettä on opiskeltava kovemmin, paremmin, nopeammin - ja me koko yleisö ääneen toistamme kovemmin,………

Nyt kauhutarina on jo alkanut, klovnit luotu kaameilla, kalmankalkkisilla naamioilla, professori itsekin rajumyrskytuulisella tukkakomistuksella. Näyttämötoteutus täyttyy punaesirippuisen estradin edessä teatterillisella magialla, heiteltävillä irtojäsenillä ja atmosfääri kauhuisella pimeydellä, enteellisellä salaperäisyydellä, kuutamollisilla, aavemaisilla valoilla, kretliinisillä valaistuksilla ja savumaisen autereisilla unisumuilla sekä yöpimeydet oudoilla äänillä. Ja tässä omalaatuisessa loukossa ja ympäristössä esittäjät alkavat tehdä Frankensteinin ihmiskokeita.

 

Frankensteinin aikakauden suurin keksintö oli sähkö. Sähköopin perustein ja luonnontieteiden tarkoin aisti- ja kuulohavainnoin Red Nose Companyn klovnit valmensivat meidät yleisön. Suostuimme varislaumaksi, lampaiksi, susiksi esityksen niitä tarvitessa ja yläparvi muodosti kymmenien kissojen naukuvat kauhuefektit. Tehtäviin sähkökokeisiin tarvittiin vielä rohkea vapaaehtoinen. Ihmiskokeen koekaniiniksi ilmoittautui tahtomattaan Ruuskanen. Professorin kokeilemissa staattisissa sähköisen kärpäslätkän iskuissa kuin muissakin kipua tuottavissa kokeissa hän lupaa ja ottaakin kivut ja iskut sekä kipinät rajuin reaktioin urheasti vastaan.

 

Näin vaihe vaiheelta rakensimme tieteellisesti kokeissa esitystä avustaen  - hirviö Frankensteinin. Hämmästykseksemme havaitsimme sen klovni Ruuskasesta syntyneeksi. Entä sitten.

Fraqnkenstain%202.jpg

Jännittävästä toimivuudesta esitys muuttuikin hieman yllättäen utuiseksi savuisuudeksi, mikä hidasti muuten sujuvaa menoa ja tuntui ainakin katsomon pienemmille turhan odotuttavalta. Ehkäpä esityksen itseohjaus oli jo kyllästynyt shown puolentoista vuoden jatkuviin peruutuksiin ja antoi näytelmän lopun mennä menojaan jokaisen katsojan ratkaistavaksi mielikuvituksellaan.

 

Red Nose Companyn klovnipari Vasama & Ruuskasen omaperäinen, valloittava teatterimuoto on kuitenkin parasta osallistavaa, sympaattista ja hauskaa teatteria, jossa esikoululaiset, ikinuoret yhdeksääkymppiä lähenevät ja kaikki ikäluokat siltä väliltä hullaantuvat mukaan, nauramaan, eläytymään, omin spontaanein voimin reagoimaan ja nauttimaan teatterin atmosfääristä ja loistavasta, unohtumattomasta tarinallisuudesta.

Tällä kertaa myös tarkoituksella hieman jännittämään ja henkeä pidättäen seuraamaan näitä tiedemiesten vanhastaan vaarallisia, mutta meidän aikanamme jo kekseliään hauskuuttavia tarinaversioita - ihan kasvis- ja luomuaikakaudellemme sijoittuvaa modernia kauhutarinaa, sille helpottuneena ja makeasti nauraen.

 

ALEKSANTERIN TEATTERI
Red Nose Company
Frankenstein
Perustuu Mary Shelleyn alkuperäisideaan
Käsikirjoitus, ohjaus, musiikin sovitus ja esiintyminen Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
Valot ja ääni Jere Kolehmainen
Puvut Paula Koivunen

Valokuvat  Tero Ahonen  & Cata Portin

Arvio 21.11. 2021 esityksestä Aurinkoteatterissa.

rednose.fi

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/10/veijareita

Lis%C3%A4liite.jpg

maanantai, 22. marraskuu 2021

Lauantaina 27.11.21 elokuvateatterissa tanssinäytös

TanssiKino_juliste.jpg

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com