Ahti%20Karjalainen-normal.jpg

Urho Kekkonen, Viina-paholainen ja Ahti Karjalainen                                                     

Valokuva Päivi Karjalainen

Suomalaisuuden myyttien purkajana ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Hurme osaa tehtävänsä perusteellisesti: hänen työnsä teatterillinen jälki on sumeilemattoman ronskia, kompromisseista vapaata, avartavan vallattomaan ajatteluun katsojan innostavaa. Hurmeen työt uudistavat raikkaasti pysähtynyttä teatteriestetiikkaa ja perinteistä maneerista näyttämöilmaisua. Hänen vuosia sitten Jyväskylään valmistamansa Tuntemattoman sotilaan sankarigloorian täysin murjova kipeys satutti sielumme syvyyksiin saakka, viime vuonna Lahteen loihtimansa huiman Vänrikki Stoolin verihurmeinen suomalaisuuden täysräjäytys ei enää voinut jättää ketään kylmäksi ja nyt eilen vieraaksi Espoon kaupunginteatteriin uskaltautunut ja jo Kokkolan oopperakesässä runsas vuosi sitten nähty esitys vakuutti koko suomalaistodellisuuden tosipohjaisuudella, kipeydellä, pirullisuudella, hauskuudella.

Presidentti-diktaattorin (Kekkonen) lähimmän alaisensa (Karjalainen) työpaikkakiusaajaksi paljastava oopperan juoniteema on yhtäaikaa historiallisesti tosi ja päivänpolttavan ajankohtainen. Hurme sivaltaa päin kasvojamme tuon esimiehen mielikuvituksellisen monimuotoisen mielivallan kärventävän tuhovoiman perhe-elämään kera viinahöyryisen atmosfäärin ja kuvaa sen sävähdyttävän lohduttomasti kiusatun perheenisän lapsen silmin ja haavein. Puitteiltaan Hurmeen ooppera pöyhii pienen Suomen yksinvaltaista itsestäänselvyyksien valtarakennetta. Näin Hurmeen libretto on mitä klassisin aiheeltaan: juuri näitä valtiomahtien ruhtinaiden valtapyrkimyksiä, taistoja ja juonitteluja suuret oopperat kautta aikain ovat meille ennenkin antiikin hoveista alkaen viljelleet; ne on vain osattu pukea niin hienoihin korullisiin sävelkuvioihin, etteivät aikalaisdiktaattorit ja monarkit ole ymmärtäneet sisällön tarkoittavan juuri heitä itseään – muutenhan oopperantekijöiltä olisi päät listitty.

Noottikriisi-normal.jpg

Noottikriisi tavoitti presidentti Urho Kekkosen Hana Mauin saarella Havaijilla 1961. Kuvassa vasemmalta suurlähettiläs Rafael Seppälä, Max Jakobson, presidentti Kekkonen sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen lukemassa Neuvostoliiton noottia. Hurmeen ooppera alkaa tästä harvinaisesta Neuvostoliiton Suomelle lähettämästä nootista.

Hurme on saanut tekstilleen täydellisen musiikillisen toteuttajan säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin suurenmoisen vivahteikkaassa, instrumentaalisesti värikkäässä ja pikkunyansseissaankin tarkkamerkityksellisessä sävelkielessä. Teos on kuin sävelin lavastettu hurja kuva vallasta ja sen ihmisistä, heidän härskistä sisäpiiristään. Sen partituurin laulamiseen ei laulajaninstrumentin todelliset rajat riitä, yhtä paljon kuin se lurittelee viulutallan fraseerausten ylä-äänissä se myös korisee kuorsaustakin syvemmällä kurkussa jopa mahalaukun uumenista pitkiä urkupilliväreitä resonoiden. Teoksen musiikilliset rajat hipovat äärettömyyksiä korvien kuulla, niin laulajan äänirekisterit kuin pienen orkesterin soitinten sävelet, jopa soittajien puhe- ja kuoro-osuudet ovat ennenkuulumattoman nautittavia, shokeeraavan tehoavia.

Herman Wallén  elää  Ahti Karjalaisensa todesti ja vakuuttavasti. Hän taipuu ilkeän Kekkosen pienetkin oikut toteuttavaksi aivottomaksi marionetiksi ja hänen upeasti eri rekistereissä vaivatta liikkuva äänensä on yhtä aikaa täynnä uhrautuvaa hurmaa, hätää, tuskaa ja lapsellista mielihyvää. Rooli kantaa marttyyrivoimallaan, nukkemaisella absurdilla eläytymisellään koko esityksen teeman komeasti ja vakuuttavasti. Tuuli Takala Krautina, Ahti Karjalaisen pikkutyttärenä, luo teokseen kauniin, koskettavan tytön muutamalla ilkikurisesta kokonaistyylistä poikkeavalla herkällä melodialla ja saa tunteelliseen, lapsenomaiseen isänpalvontaansa suuret mittasuhteet kauniisti soivalla sopraanollaan. Annika Mylläri Viina-paholaisena on hullaannuttava ja vetovoimaisen sädehtivä, haluttava komediallinen tyyppi, joka helposti kiertää sormensa ympäri ja syleilee pauloihinsa kenet vain. Anu Komsi Kekkosena taitavan laaja-alaisella äänimateriaalillaan ja laskelmoidusti suvereeneilla äänikiekaisuillaan sekä virtuoosimaisella näyttämöhahmollaan näyttää, kuka on kukko tunkiolla. Komsi luo suorastaan pelottavan hurjan demonin Kekkosestaan.

West Coast Kokkola Operan esitys todistaa pienten, metropoleista kaukana sijaitsevien musiikillisten voimien yltävän huimiin, ainutlaatuisiin ja poikkeuksellisen korkeatasoisiin taiteellisiin tehoihin ja saavutuksiin. Teoksen uniikkisuus, sen libreton ja näyttämöilmaisun taitava asu ja kokonaistulkinnan korkea ammattitaso osoittavat, että ooppera taiteenlajina pystyy osaavissa käsissä uudistumaan nautinnoksemme ja henkiseksi rikkaudeksemme - myös Suomessa.

 

Ahti Karjalainen – elämä, Kekkonen ja teot
sävellys Heinz-Juhani Hofmann
teksti ja ohjaus Juha Hurme
kapellimestari Erkki Lasonpalo
puvustus Isa Lindgren-Backman
lavastus Markku Mäkiranta
valosuunnittelu Ainu Palmu
Solistit
Ahti Karjalainen Herman Wallén
Urho Kaleva Kekkonen Anu Komsi
Kraut Tuuli Takala
Viina Annika Mylläri

Orkesteri Kokkola Opera Ensemble: Silja Fontana, Sofia Greus, Markus Hallikainen, Turkka Inkilä, Taavi Oramo, Heidi Rahkonen, Fanny Söderström, Emiliano Travasino, Karl-Johan Lattikas, Petri Piiparinen, Noora Kärnä
 

Esitys vierailunäytäntönä Espoon Kaupunginteatterissa 30.8.2013

http://www.kokkolaopera.com/

 

kynä1.jpg

*Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä vierailuesitys Fosforinhohtoinen lurjus, käsikirjoitus ja ohjaus Juha Hurme, 12.10.2013 klo 19 (ainoa esitys)

*Lahden kansanopiston teatterilinjan kiertuenäytelmä, Arto Salminen: Lahti
Sovitus ja ohjaus Juha Hurme. Ensi-ilta 15.3.2014