Mika Piispa ja Hanna Vahtikari

Lahden kaupunginteatterissa tarjoillaan verbaalisesti älykkään sanaleikkivää, ajatuskerroksiltaan  tuorenäkökulmaista, mielikuvissaan elämänfilosofisen hersyvästi tutuntunnistettavaa, yleistunnelmaltaan kauhunsekaisen hurjaa ja käsittämätöntä – vaan silti kokonaisuutena niin täydellisen hauskaa teatterifantasiaa, että se vie kiinnostavuudellaan vastustamattomasti mukaansa ja puhuttelee syvänkotoisilla elämänperuskysymyksillään. Moista, vaikuttavaa, päivänpolttavaa teatteriherkkua ei kuunaan ole suomalaisilla teatterilavoilla koettu.

Teksti luotaa elämämme tarkoitusta keveän pisteliäästi. Elonpäiviemme arkinen sisältö on päivän lehtiuutisessa, täydellisyytemme sen ruokaohjeiden absurdiksi kasvaneessa kulinarismissa, tragiikkamme ainaisessa arjen ja juhlan kiireessämme ja lohduttomuutemme rajallisen elämänkaaremme kieltämisessä, kuoleman torjumisessa. Koko jäsentyvä maailmamme, aikamme, hupenee kaikessa pinnallisessa: täydelliseen järjestelmään pyrkimisessä, ennaltasovitun täsmällisen toteutumisen maksimoinnissa jopa jätevuoremme hyväksymisessä ja sen täydellisessä lajittelun analysoinnissa. Elämän säätiedotukset virtaavat meitä koskettamattomina kuin rekvisiittana ohitsemme. Kuuroja olemme lintujen äänikonserteille, luonnon ihanuudelle, tunteettomia ja sokeita lapsuutemme vaikuttaville salaperäisille kokemuksille. Kun rajallisen ruumiimme ja tunteille vieraantuneen aivokuoremme mitta on täysi, tulee pysähdys. Kaikki edellinen valtaa meidät unenomaisesti, tapahtumain, vuosikymmenten järjestysten hämärtyessä, takautumien myllertäessä sekasotkussa päässämme. Elämämme tarkoitus hämmentää, hämärtyy, kauhistuttaa, pelottaa ja purskahduttaa meidät vähän väliin makaaberiin, terapeuttiseen nauruun itsestämme.

Pirkko Saision monisyinen ajatusmaailma ja kielellisen akrobatian ainutlaatuisuus lähenee vaivattomuudessaan ja luontevuudessaan teatteridialogin klassista neroutta. Saision yksi monista omaleimaisuuksista on rakastettava taito esittää asiat kevyesti, hauskasti, otsarypyttömästi ja antaa katsojlle oivallustilaa.

Laura Jäntin ohjaus löytää uutta teatteri-ilmaisua on mestariohjaajan tavaramerkki, joka leimaa esityksen mielikuvitukselliseksi ja herkullisen jäljittelemättömäksi. Jäntin kokonaisuus kristallisoituu teokseksi, jonka visuaalisuudenn, äänikuvien (Laura Murtomaa) ja tunnelmien loputon kirjo ja tarkkaosumaisuus lumoaa katsojan. Näyttelijätyöltään esitys on ihailtavan onnistunutta, näytäntövuoden yhteisnäyttelemisen saumattominta ja toimivinta, monipuolisinta teatteri-ilmaisua.

Lahden kaupunginteatteri

Syvin kerros

KÄSIKIRJOITUS Pirkko Saisio
OHJAUS Laura Jäntti
LAVASTUS JA PUVUSTUS Pirjo Liiri-Majava    
VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp
ÄÄNISUUNNITTELU Laura Murtomaa         

ROOLEISSA
Laura Huhtamaa, Eeva-Kirsti Komulainen, Jarkko Miettinen, Mika Piispa, Jussi Puhakka, Jan-Christian Söderholm ja Hanna Vahtikari

 Esitysarvio kirjoitettu 11.5.2012 -esityksestä ja julkaistu Snellmaninpäivänä 2012.

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/