LAhen vaakuna.jpg

 

Lahden kaupunki on viimeisten viidentoista vuoden ajan yhä suuremmin valinnut kaupunkiimme viranhoitajia, joilta puuttuu paitsi asiantuntemus alaansa myös tietämys kaupungistamme. Tapaa on kunnallispolitiikassamme perusteltu uudistamisella ja naamioitu se näin nykyaikanakin vanhahtanein termein - innovaatio, strategia, tiimi, projekti - ja itse asiat piilotettu tällaisella hölynpölytematiikalla verhottuina kaupunkilaisten ulottumattomiin, päättäjillekin käsittämättömiksi ja tarpeettomilta tuntuviksi.

 

Katri Pirin öljymaalaus Akvaario Lahden Taideinstituutin näyttelystä vuodelta 2012

 

 

Pari päivää sitten päättyi yli sata vuotta kestänyt Lahden Taidekoulun, sen Taideinstituutin elämä. Tämä alkuaan Lahden muotoilu- ja taidekouluna aloittanut oppilaitos ajautui viime vuosikymmeninä hyvässä uskossa suomalaisen ammattikoulutuksen pauloihin, sen lainsäädännön syliin, ajatuksena valmistaa alalle ammattitaiteilijoita virallisine tutkintoineen. Vähitellen opetuksen järjestäjäksi oli muuttunut kaupungin sijasta Päijät-Hämeen koulutuskonserni, jonka ote laajeni viimein koskemaan koko ammattikoulutuksen eri ammattien kenttää maakunnassamme, ammattitutkinnoista aina korkeakoulututkintoihin saakka. Konsernista tuli jo perustettaessa kaupunkia huomattavasti yksinvaltaisempi päätöskoneisto, jonka viimeisimmät päätökset hakivat vertaistaan diktatuurisista valtioista ja niiden epäinhimillisistä ihmiskäsittelyistä.

 

Konserniaikana taideopetuksesta erotettiin väkisin toisistaan taideopetus ja muotoilu. Jälkimmäisen toimipaikaksi jäi komea ja monipuolinen muotoiluinstituutti Lahden Paavolan kulttuurisessa keskittymässä. Muotoiluinstituutissa toimivat erilaiset yksiköt muotoilun monien osa-alueiden asiantuntijoiden johtamina. Varsinainen taideopetus siirrettiin toisaalle, viimeksi Sammonkadun entiseen Häklin huonekalutehdaskiinteistöön sijattuihin taideopetustiloihin.

 

Jukka%20Lehtinen%20Oma%20maa%20mansikka.

Muu maa mansikka teräsveistos on kelvannut enteellisesti Eduskuntatalon edustalle. Sen tekijä, kuvanveistäjä Jukka Lehtinen oli pitkäaikainen Lahden taideinstituutin opettaja.

 

Nyt nämä molemmat tilat tyhjenevät, hieno toimiva Muotoiluinstituutti sullotaan karsittuna vanhan Isku-huonekalutehtaan tehdashalleihin Mukkulan kaupunginosaan rakentuviin tiloihin, kauas ihmissilmiltä ja kulttuurisilta eri taiteen yhteistyömahdollisuuksilta sekä niiden perinteiltä - lahtelaisittain sekä valtakunnallisestikin nolon saavuttamattomaan kaupunkimme todelliseen peräkamariperiferiaan.

 

Vielä taideopetuksen tulevaisuudelle arvaamattomampaa on, että nyt kun uusin lainsäädäntö mahdollisti vapauden valita korkeakoulujen järjestäjän, Lahti valitsi ammattikorkeakoulullemme osakeyhtiön koulutuskonsernin sijalle, ehkä juuri konsernin viimeisten vuosien väärinkäytösten katkeria, maankuuluja yksinvaltaisuuden kokemuksia välttääkseen.

 

Ammattikorkeakouluista kun on tullut akateemisten tohtorihattuisten päätösten temmellyskenttä, pätevyyden korkea tunkio, jonka päällä kukkoilevimmat saavat toimitusjohtajan sopimuspalkalla kiekua aamuvarhaisesta iltamyöhään ja sinne päässeet kanatkin saavat kukoilta yhtäläiset jopa suuremmat äänimahtinsa kotkottaa laumansa yksinvaltaisina johtajina. Lahden malli osuu tähänkin saumaan taiteen kannalta kohtalokkaasti: Lahden ammattikorkeakoulun lahtelaisuutta tuntemattomalla nykyjohdolla ei taaskaan satu olemaan tippaakaan taiteen, muotoilun tai taide-elämän kokemusta eikä mielenkiintoa. Tältä osin maakunnallisesti merkittävin ja ainoa jäljelle jäänyt taiteeseen liittyvä, muotoiluopetus, on väärissä käsissä. Valtakunnallisesti ja maailmanmaineisesti kuuluisaa, merkittävää muotoiluopetustamme on tosin jo monta viimeistä vuotta hitaan kiduttavasti elävältä haudattu.

 

 

Simanainen.jpg

 

Lahden kaupungin taiteen ja kansanperinteen korkein viranhoitaja on museonjohtaja Timo Simanainen. Onko hänestä, riihimäkeläisestä, kaupunkimme taiteen tai taideopetuksen pelastajaksi? Kun nyt vajaat neljä vuotta on kulunut hänen astumisestaan virkaansa, on syytä tehdä inventaario hänen tähänastisista toimistaan.

 

Taideopetuksemme alasajoon Simanainen ei ole ottanut minkäänlaista kantaa, ei edes puolustanut.

Päinvastoin kuin kaupunkimme ylimmältä taideviranomaiselta luulisimme edellytettävän, hän on vain yrittänyt kahlita lopunkin kaupunkilaisten kiinnostuksen taiteeseen ja lahtelaiseen kulttuuriseen menneisyyteemme.

 

1. Aluksi heti virkaan tullessaan hän teki päätöksen romuttaa hieno sairaala-aukiolle potilaiden hyvinvointia varten jo rakennusvaiheessa tilattu harvinainen betoniveistos. Romutuspäätöksen torjumiseksi saatiin sattumalta nopeasti erilaisten yksittäisten ihmisten ja järjestöjen sekä maineikkaitten taiteilijoitten suuri joukko asiaa vastustamaan - ja viimein lautakunta hylkäämään museonjohtajan tekemä typerä päätös.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2012/05/kukkatervehdys-sai-nimekkaat-tukijat

2. Seuraavaksi Simanainen yritti näyttää mahtinsa kieltämällä museokortin mahdollisuuden Lahden museoissa, kunnes paikallinen lehdistö ja muu media pompotti miestä ja kyseenalaisti hänen museokorttikielteisyytensä: kortillahan pääsee taidemuseolain alaisiin yli kahteensataan suomalaismuseoon vuoden ajan rajattomasti. Simanainen joutui senkin päätösbyrokraatti-ajatuksensa hylkäämään ja museokortti kelpaa nyt myös Lahdessa.

 

3. Nolointa koko Euroopassa oli Simanaisen ajatus, jonka hän toteutti silloisin museonjohtajavaltuuksin sulkemalla Lahden museo- ja taidetoiminnan yleisöltä sunnuntaipäiviksi. Vuoden ajan Simanainen sai loistaa tällä neronleimahduksellaan, kunnes hänen päätöksestään tehty kunnallisvalitus oli tullut hallinto-oikeudessa jo käsittelyyn ja Lahden uusi urheilu- ja taidelautakunta tajusi museonjohtajan lyhytnäköisen hölmöyden sekä avasi taide- ja museotoiminnan takaisin sunnuntaipäiviksi kansainväliseen käytäntöön tämän vuoden alusta.

 

Neljännen ja viidennen, kuudennenkin yrityksensä Simanainen teki julkisina mediakannanottoina.

Ensimmäinen oli hänen kannanottonsa lehdistössä rakentaa aikuiskoulutuksen monipuolisesti toimiviin, erinomaisiin tiloihin uusi museo ja pistää aikuiskoulutus ja laaja vapaaehtoisten opiskelijoiden monisatapäinen joukko talosta pellolle. Museollehan on tosin tähän Kaupunginteatterin, Kirjaston, Kannaksen koulun ja Muotoiluinstituutin sekä Aikuiskoulutuskeskuksen rakennusten yhteenliittymään jo kymmeniä vuosia sitten suunnitteluissa varattu nykyisen päiväkotiparakkikylän kohdalle oma tonttinsa.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/12/paavolan-loistava-keskuskampus

 

Seuraava kannanotto Simanaisella oli ilmoittaa, ettei vanha, historiallisesti merkittävä funkkistyylinen Linja-autoasemarakennus sovellu museotilaksi. Miksei muka sovi? Sopisi Simanaisenkin matkailla muualla maailmassa ja nähdä monenlaisia vanhojen tilojen uuskäyttöjä, missä niitä ja niiden arvoa silti ei ole tuhottu.

 

Viimeisin Simanaisen julkitulo oli puolustaa rakennusteollisuuden mahtivaltaa rakentaa Hennalan varuskunta-alueelle Upseerikerhon nurkalle kaavamuutoksen avulla uudisrakennus. Miksi? Eikö asia vaatisi ensin kokonaisvaltaisen suunnitelman koko alueen kulttuurihistoriallisesta merkittävyydestä, miksi tuhota jo alkuvaiheessa laaja kokonaisuus tällä uudisrakennuksella ja vielä museonjohtajan allekirjoittamalla lausunnolla taloudellisuuteen perustuen.

 

Timo Simanaisella tuntuu olevan suuri hätä ja kiire perustaa oma tunkionsa näkyäkseen ja kuuluakseen - nyt selvästi rahamahteja kumarrellen, taiteesta ja lahtelaisjuurista paljonkaan välittämättä. Tähän asti hänen kiekaisunsa ovat olleet lahtelaiselle taiteelle ja kulttuuriselle ominaislaadulle vieraat ja tuhoisat.

Siis virallinen kaupunkimme taide-elämä on epäonneksemme täysin väärissä käsissä.