Lahtelainen eestinkielen opiskelijaryhmä sai kulttuurin kielitieteellisen jättiläisannoksen kolmipäiväisellä retkellään Jõgevan maakuntaan. Matkan sivistyksellinen kohokohta ylitti kaikki ennakko-odotukset: eesti-suomi -kielten maineikkaan, uraauurtavan opettajan, kulttuuripersoonan, Eeva Niinivaaran synnyinseudulla, hänen työlleen omistetussa pysyvässä, kirjasto-osaston harvinaisen sisällyksekkäässä ja kattavassa näyttelyssä ja kirjastonjohtaja Tiina Mihhailovin sympaattisessa, täydellisyyttä hipovan asiantuntevassa esittelyssä koettiin todellista kahden maan ja kansakunnan kulttuurin läsnäoloa.
Kolmipäiväiseen matkaan, jonka kommunikointikielenä jälleen oli pelkkä eestinkieli, sisältyi viisi toinen toistaan harvinaisempaa, kihelmöivän mielenkiintoista pikkumuseota, persoonallisine asiantuntijoineen - huippuoppaineen. Kun matka sisälsi useita käyntejä monien merkittävien, suurten mõisa-kunnostusten tuloksia ihastelemassa, tajusimme ihmetellä eestiläisten sisukkuutta nostaa maahan kaadettu, lähes hajalle tärvätty historiallisesti arvokas, ainutlaatuinen rakennuskulttuurinsa kunniakkaaseen entiseen loistokkuuteensa. Entisten kartanosukujen rappioituneet kiinteistöt ovat valtaosaltaan nyt Valtion museotoiminnan hallinnassa ja työ on valtava, tähtitieteellisen kallis kokonaisuus ja monelta osin, vielä satojen kartanoiden osalta kesken tai aloittamatta.
Me, jotka olemme Viron infrastruktuuria maan uuden itsenäistymisen ajan, sen lähes tyhjästä alkupolkaisusta alkaen saaneet seurata ja käyttää, voimme tänään todeta Viron yleisen siisteyden, maanteiden, pienten kyläteidenkin erinomaisen kunnon, satamien, bussiasemien, mittavien puistojen, uimaloiden, uimarantojen, urheilukenttien, nähtävyyksien ja muistomerkkien kunnostuksen ja hyvän ylläpidon palauttaneen kansan uskon tulevaisuuteensa. Tuntuu vilpittömästi siltä, että moneen kohennukseen saadut EU-tuet ovat tässä maassa menneet esimerkillisen välttämättömiin, taatusti oikeisiin kohteisiin. Matkalla kohtaamiemme kymmenien virolaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus tuntuvat luontevuudessaan poikkeuksellisen aidolta ja lämpimältä. Kokemamme huima kulttuuriannos, pienten kulttuurikohteiden mittava sisällöllinen anti, on Euroopan ja maailman mittapuussakin harvinaista.
Kõue mõis
Kõue on kuluneen vuoden ajan ollut Viron uusin, suosittu nähtävyys ja koettavuus. Perheyrityksenä nyt toimiva kartano on sisustettu hauskan kitsimäisesti, erilaisin tyylilajein silmäävirkistävän raikkaasti, joskus kyseenalaista rohkeutta käyttäen. Seinien voimakkaat väriratkaisut ja suuret, elävät kukka-asetelmat kartanon monissa eri tiloissa hehkuvat väreissään.Turisteja ei juuri hellitä: pienen reseption-tilassa paasatun, epäselvän hätäisen esittelyn jälkeen vieras saa itsekseen kierrellä talon ala- ja yläkerrat - aika luottavaista talon väeltä monien arvokkaiden esineiden ja harvinaisuuksien säilyvyyden kannalta, mutta vieraiden tiedonnälän sammuttamiseksi todella epäkohteliasta.
Alla kaksi eleganttia kameranlaukausta:
Näkymä Kõuen tuloaulassa
Matkamme suunnittelija, johtaja ja sielu, eestinkielen opettaja Leili Kujanpää kartanon yläkerran kirjastossa
Kartanon kyseenalaista sisustusta tänä luonnonsuojelun aikana: täytettyjä villieläimiä talon yläkerrassa
Suurin odotuksin, sudennnälkäisinä paneuduimme lyhyen kävelykierroksemme jälkeen odottamaan kartanon euroopankuulua lounasruokailua, jonka oli valmistanut Eestin vuoden 2012 kokiksi valittu Vladimir Upeniek.
Ruoka oli sivistyneen kauniisti lautaselle todelliseksi silmäkoruksi muotoiltu pieni lohipala, retiisien ja kaalisuikaleiden kanssa sommiteltuna - maukasta! Tarjoilupalvelu oli kohteliaan laatuisaa. Kun päästiin jälkiruokaan, marjastruudeliin vaniljavaahdon kera, ällistyimme. Huippukokki ilmoitti originelliutensa: Viron kokkimestari ei ole maitoallergikoille suostunut laittamaan minkäänlaista (etukäteen jo tilattua) vaihtoehtoista jälkiruokaa tarjottavaksi. He saivat tyytyä kahvin tai teen kanssa leivänpalaan.
Tuntui, että kartanon toiminta on ryöstäytynyt vierailijoiden runsasmääräisyyden seurauksena käsistä ja yleisön palvelu alkanut jäädä toisarvoiseksi. Vahinko hienolle idealle ja kohtalokasta talon tulevaisuudelle.
Põltsamaan viinikellari
Vuodelle 1920 saakka ulottuu Põltsamaan kaupallinen, Viron vanhin viininvalmistus. Vierailija sai asiantuntevaa opastusta viineistä, maistella ja haistella sekä ostaa erilaisia aitoja seudun ainutlaatuisia viinituotteita.
Põltsamaan linnanpihaan sijoittunut viinikellari ja linnan erikoismuseot, galleriat ja orkesterikatos kertovat monista seudun kuuluisista kulttuurijuhlista ja vuosittaisista merkittävistä viinipäivistä: Pöltsamaata kutsutaankin Viron viinipääkaupungiksi.
http://www.hot.ee/poltsamaamuuseum/Veinikelder.html
Carl Schmidti Maja
Majapaikkamme osoittautui viehättävän yksinkertaisin makuusijoin varustetuksi vaatimattomaksi hotelliksi. Sen tarjoamat ilta-ateriat ja aamupalat olivat maukkaat ja runsaat. Talon tarjoilu ja kohtelu olivat harvinaisen luontevaa, joustavaa ja talon emäntä aidon sydämellinen hengetär.
Eeva Niinivaara (1901-2000)
Helsingin yliopistossa pitkään opettaneen yliopistonlehtorin, kielitieteilijän, runoilijan, Viron Siimustissa syntyneen ja Suomessa pitkän elämäntyönsä tehneen Eeva Niinivaaran muistokivelle on kokoontunut ryhmä suomalaisia eestinkielen opiskelijoita. He ovat yhdessä Päijät-Hämeen Tuglasseuran kanssa tuoneet pienen keväisen kukkatervehdyksen jyhkeän kauniinkarun muistokiven juurelle.
Pari läsnäolevista opiskelijoista on ennättänyt olla Niinivaaran oppilaanakin. Joukko seisoo hyvin lähellä jo maahan hävitettyä Eeva Niinivaaran kotia, jonka riihi, riihitupa ja asuinhuoneet sijaitsivat kaikki saman katon alla, jatkoksi vielä rakennettu uusi osa, pihapiirin aitat, talli, sikala ja navetta, maantielle johtava pihlaja- ja vaahterakuja sekä hedelmäpuutarha lehtimajoineen - kaikki pienen silmänkantaman päässä, tien toisella puolen. Vain pihlajat ja vaahterat ovat jääneet kertomaan lehtiensä vehreydellä tuosta synnyinpaikasta, jonka vaatimattomista puitteista yhteiskunnan suuret mullistukset veivät Eeva Niinivaaran eroon synnyinmaastaan. Muistokivi puhuu äänetönnä tapahtuneista meille jälkipolville. Hetki on liikuttavan vakava ja lämmin.
Olemme siirtyneet muutaman satametriä muistokiveltä Siimustin kirjaston ovelle, Viron lippu on nostettu juhlallisen hetken kunniaksi salkoon, riennämme sisään kirjastoon. Olemme vain lukeneet kirjastonjohtaja Tiina Mihhailovin merkittävästä työstä: hän on koonnut tähän pieneen, monipuoliseen ja ajanmukaiseen kirjastoon yhden kokonaisen huoneen pysyväksi näyttelyksi täynnä Eeva Niinivaaran elämäntyötä, julkaisuja, elämänvaiheita.
Hienosti laadittujen vitriinien sisältöihin perehtymällä ja runsaaseen kuvamateriaaliin eläytymällä Tiina Mihhailovin hurmaavan esityksen mukana tutustumme nyt Niinivaaraan monipuolisena eri taiteenalojen taiteilijana, toimeliaaseen ihmiseen, taitavaan kielentuntijaan, runoilijaan ja hänen vaiherikkaaseen, pitkään elettyyn elämäänsä uppoutuen. Paikalle ovat rientäneet myös Siimustin entinen kunnanjohtaja, nykyinen kaupunginvaltuutettu Saima Kalev ja kulttuuri- ja koulutusjohtaja Marika Prave. Tilaisuus on toiveikkaan valoisa ja mieleenpainuva elämäntyön ylistys.
"Olen mõelnud, et olen loomult puu. Võime puu kombel uues kohas kohanduda aitab inimest."
http://et.wikipedia.org/wiki/Eeva_Niinivaara
Siimusti keraamikatehas
Harvinainen, vuodesta 1886 alkaen keraamisia astioita valmistanut tehdas toimii yhä. Hämmästystämme herättävästi ja tehtaan palvelualttiuden osoitukseksi tehtaan työntekijöitä oli tullut lauantaina paikalle työvaiheitaan meille esittelemään ja mielenkiintoisesta, vanhasta keramiikkatyöstä kertomaan ja opastamaan. Ohessa pieni kuvarypäs tehtaalla nähdystä.
Betti Alverin museo
Betti Alver (1906–1989) on jo 1930-luvulla modernismillaan Viron kirjallisuuteen syttynyt omaleimainen prosaisti ja runoilija, maailmanluokan kääntäjä. Hänen mittavin käännöstyönsä oli Pushkinin Jevgeni Onegin. Lyyrikko vaikeni yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi (1945-66), sillä hän ja hänen symbolistista kielen taituruutta hivelevä omaperäisyytensä olivat neuvostoajan kirjallisuusmäärittelijöiden paitsiossa. Tukahdetun taiteilijan luomisvoimaa runoilija kuvaa parissa runossaan:
Ei kysele äkkimuutos, myrskyn nielu. Kyselemästä vain et herkeä,sielu.
Ja vaikka jatkat yössä kulkuasi, pyyhkiydy ei nimi otsaltasi.
Puunlehtikin toisten kanssa vieretyksin valot ja varjot kokee. Silti yksin.
Oletko vailla suuntaa? Siispä kysy, miksi kaikki kuluu, miksi ei pysy?
Millä edes hellytellä voisin? Miksi ei julmuus iske sattumoisin?
Miksi ei ruostu kukkaskypärän loiste? Miks elämän tähtihetki ei koita toiste?
Miks ihmisiltä ei sammu lepatus liekin, tie vaikka tuiskuöihin veis, ja viekin?
Räägi tasa minuga, siis mu kuulmine on ergem,
Räägi tasa minuga, tasa taibata on kerkem.
inimrõõmu, hingehärmi tunnen-taban läbi tuule.
Ainult surnud sõnalärmi kuuldeski mu kõrv ei kuule.
Mainio asiansa osaava opas, museonjohtaja Toomas Muru, kertoo, kirjaston huippuammattilainen ja taitava kielenkääntäjä kuuntelevat.
Betti Alverin synnyinkotiin perustettu museo kuvaa kirjailijan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden elämänkuvioita, valottaa runoilijan kahden puolison ja lapsen elämänkulminaatioita, taiteilijan raskaita ja rakkaita elämänvaiheita sekä esittelee laajasti hänen lyriikkaansa ja käännöstuotantoaan.
Museon toinen huone on omistettu näyttelytilaksi, vuorossa on Eestin tuotteliaimpien nukketaiteilijain riemastuttavan ihanat työt.
Runoilijan museon näyttelyhuoneessa on myös kätevällä sermillä erotettava soppi säveltäjä Alo Mattiisenin sävellystyöhön tutustumiseen.
Laiusen Olkimuseo
http://www.puhkaeestis.ee/et/laiuse-olemuuseum
Tämä hauska yksityismuseo on keskittynyt olkitöihin. Kekseliäitä ja todellista käsityötaitoa vaativia olkitöitä niin koruina kuin tarve-esineinä on mielikuvituksellisen runsaasti talon kahdessa kerroksessa näytteillä ja ihmeteltävänämme.
Laiusen Siniallikas-lähde
Ajamme bussilla kohti korkeaa vuoren huippua, oppaanamme on jo koko alkupäivän ollut Tiina Mihhailov. Nousemme yhdelle maan korkeimmista paikoista, Laiusen vuoren huippu kohoaa 144 metrin korkeuteen meren pinnasta. Aiomme mennä uskomusten, toiveiden ja perimätiedon lähteelle - Laiusen Siniallikas-vettä kokeilemaan ja puhdistautumaan.
Lähdemme kevään helteisimmässä kuumuudessa vajaan sadan metrin päässä odottavalle lähteelle pitkospuita pitkin verkkaisesti, äänettä jonossa taivaltaen.
Laiuse Siniallikas asub Laiuse voorel, mida muistsed eestlased pidasid pühaks paigaks. Rahvas uskus, et allikas annab jõudu, vihma ja põuda, põhjustab viljaikaldust või kindlustab korraliku saagi. Vihmavasel suvel puhastati selle ümbrust, et veekogu suureneks, arvati et pilved tõusevad allikast, sest sadude ajal näisid need Laiuse mäe kohale kogunevat. Allika vesi pidi ravima silmi ja veel mitmeid teisi tõbesid. Sellapärast austas rahvas oma allikat ja tõi sellel ohvreid.
Luemme ylläolevat ohjeet, kurottaudumme vuorollamme kukin uskomuksemme mukaan veteen koskettaen.
Taiat on tehty. Palaamme hiljaisina ja toivorikkaina takaisin autollemme.
http://www.loodusajakiri.ee/vana_loodus/arhiiv/turism/vooremaa.htm
Kuremaan klassistyylinen kartano
http://et.wikipedia.org/wiki/Kuremaa_m%C3%B5is
Kuremaan kartano takaa
Kuremaan kartanon etufondi
Pieni yksityiskohta sisältä esimerkiksi tulevista sisustustoteutuksista
Kuremaan kartano kaukaa puistosta katsoen
Käännös katsomaan Kartanosta järvelle
Valtaisa kartanorakennus on monenlaisen rahoitusjärjestelyn avulla saatu vasta kunnostustyön alkuun. Sen tulevasta kunnostusaikataulusta ei ole tietoa, voi vain arvailla, että työ kestää kauan. Kartano on Jõgevan kunnan hallinnassa ja siellä juhlistetaan tärkeitä tapahtumia ja merkkipäiviä. Kartano on hienolla paikalla, sen pitkät puiden varjostamat puistokäytävät viettävät Kuremaan järven rannalle, joka näkyy kartanoon muutaman sadan metrin päässä.
Lounas Kuremaan vierastalon kahvilassa
Menu:kanankoipia, riisiä ja tuoresalaattia, leipä - jälkiruokana leipäpuuroa+maitoa, kanelipiirakka, kahvi/tee Tavanomainen riittoisa ja hyvänmakuinen lounas noutopöydästä.
http://www.visitjogeva.com/toitlustus/?active_filter=&firm=92
Oskar Lutsin kiehtova koti- ja koulumuseo
Kaikille eestiläisille tutun Oskar Lutsin Kevät-teoksen merkitys avartuu meille asiaatuntemattomillekin vierailtuamme kirjailijan kotimuseossa, joka samalla on harvinaisen kattava ja hieno koulumuseo.
Kevät-teoksen tapahtumien henkilöihin ankkuroituvat paikat, maanmuodot, rakennukset ja koulun alkuperäismaisemaa hallitseva joki sekä monet teoksen sisällöstä kumpuavat taideteokset, sävellykset, kirjan 21 eestiläispainosta, sen erikieliset käännöspainokset ja itse tapahtumapaikka, pieni 1800-luvun lopun kouluinteriööri rakennuksineen, esineistöineen, majoitushuoneineen rakentuvat kiinnostavaksi museoksi ja vuosisatojen vaihteen kouluelämän aikalaiskuvaukseksi.
Museo on avattu 1987 ja sen seinillä on sadoittain dokumentteja kirjan vaikuttavuudesta, mm. romaanin pohjalta tehdyistä teatteritöistä, baletti- ja musikaaliversioista: suomalaisittain merkitsevä on kuva Turun kaupunginteatterin esityksestä vuodelta 1958 ja tietenkin kuvat lukemattomista eestiläisteattereiden, kuten Vanemuinen eri vuosikymmenten esitysversioista.
Teoksen kuuluisasta Arvo Kruusementin filmatisoinnista vuodelta 1969 on oma kuvasarjansa. Museo on täynnä runsaasti yli satavuotiasta koulukaluste-, oppimateriaali- ja oppimisvälineistöä harvinaisen kattavasti.
Opas, museonjohtaja Arne Tegelmann, oli sonnustautunut Kevade-teoksen opettajaksi, oppilaat kuuntelevat tarkkaavaisesti ja tunnelma hipoo mielenkiinnoltaan todellisuutta käsinkosketeltavan aidosti.
http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2012/10/elokuvajuliste-avaa-maailmat
http://et.wikipedia.org/wiki/Oskar_Luts
Iltaruokailu kahvila-ravintola Zum Manteuffelissa
Kuuluisa jahtimaja vuodelta 1888 on nimetty koko Eestin ruokailutilojen kruunuksi, monien kurssien ja tilaisuuksien pitopaikaksi. Se on huolella uudistettu ja vanhat rakennelmat taidolla jätetty kertomaan tilan menneeestä historiasta ja rakenteesta. Komea valokuvin toimitettu kansio kuvaa tarkoin miltei raunioiksi luhistuneen talon kunnostusta. Taidokkaasti kuvioidut räystäsrakennelmat viestivät poikkeuksellisesta rakennusarkkitehtuurista.
Menuna ilmoitettiin röstilohiherkku paprikan ja riisin kera, jälkiruokana talonkakkua, kahvia/teetä. Tosiasiassa saimme foliossa paistettua ruotoista lohta (paprika oli kokonaan jätetty pois), lantun- ja porkkananviipaleita, riisiä sekä jälkiruokana likilaskuista mustikkapiirasta. Palvelu oli kehnoa ja hermostunutta, varsinkin juomien osalta törkeää: niistä veloitettiin suomalaisittainkin moninkertainen hinta.
Emme suosittele kenellekään sovitun menun ja kokonaishinnan yksipuolisen muuttumisen takia sekä saatuamme huonon palvelun. http://www.kursijahiloss.ee/
Oppaan kanssa Põltsamaan kaupunkikierroksella
Museonjohtaja Rutt Tänav ja Päijät-Hämeen Tuglasseuran Anna Lakomäki-Salomaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%B5ltsamaa
Kaksi koskinäkymää yhdeltä Põltsamaan seitsemästätoista sillasta
Põltsamaan keskus viestii elinvoimaisine jokineen, EU-rahoituksin valmistuvine forelli-kalaporrasrakennelmineen ja kauniine siltoineen, urheilukenttineen, laajoine huolella ja taidolla hoidettuine kaupunkipuistoineen, muistomerkkeineen, uljaine linnanraunioineen, kunnantaloineen, uusine kirjastoineen, konserttikeskuksineen ja museoineen seudun sivistyshistorian vahvasta kytkeytymisestä lähihistorian moniin suuriin käänteisiin. Moderni uusrakentaminen pilkottaa tulevaisuudenuskosta kertoen ja siisti kuntakeskus omakotialueineen juurtumisesta pienen asuinkeskittymän rauhalliseen, hyväksi havaittuun elämään. Eritasoisia majoitusmahdollisuuksia on riittämiin ja ihmisten kohtaaminen sekä palvelut selkeän ystävällistä ja myönteisen auttavaista.
Vuolaan joen yli turvallisesti lukuisia siltoja pitkin
Alkavan kesän kukkaloisto on vallannut seudun puistot ja pihat.
Puiden rytmittämiä puistokäytäviä silmänkantamattomiin
Kunnanpuiston harvinainen vanhus: korkkipuu
Põltsamaan kirkko ja konserttitila
Põltsamaan tunnelmallisen luterilaisen kirkon kuoriosan laki puhuttelee rauhalliseksi valaistulla, pelkistetyllä kauneudellaan. Uudet, kauniit lasimaalaukset kuorin molemmissa sivuissa ovat taiteilija Dolores Hoffmannin luomuksia.
Kirkon historiasta ja kunnostuksista lisää linkissä:
http://et.wikipedia.org/wiki/P%C3%B5ltsamaa_kirik
Itse kirkko ja sen ovelta avautuva linnanpiha muodostavat ympäri vuoden toimivan tapahtuma- ja konserttikeskuksen soittolavoineen, vierailevine orkestereineen ja tasokkaine konsertteineen.
Linnanpihaan liittyy pieni, viehättävä museo, jossa seudun elinkeinot, mennyt ja nykyinen teollisuus ja muut elinkeinot, paikalliset tavat sekä arki esitellään mielenkiintoisesti.
Kaikki on jo ennen meitä keksitty: museon punnitus- ja vaaituslaitteissa yllättää vuosisatoja vanhan nykyajan kuntolaitteen, kahvakuulan, selvä prototyyppi.
Vaimastvere kool
http://www.vaimastverepk.edu.ee/
Matkan yhdeksi mieleenpainuvimmaksi kokemukseksi kohoaa tutustuminen Vaimastveren pieneen kyläkouluun. Sunnuntaipäiväksi koulu on meitä vieraita varten loihtinut ruokalaemännän antaumuksellisella asiantuntemuksella maittavan ja runsaan lounaan, emännän kuulujen ja taatusti ravitsevien piiraiden ja kahvitarjoilun kera ja tietenkin Viron lippu liehuu koulun lipputangossa. Koulun oppilaat ovat kotona viikonloppua viettämässä.
Kieliretkemme yksi tähtihetkiä on vaeltaa koulunrehtori Väino Lingin kanssa laajan koulualueen leveitä polkuja, keskustella hänen kanssaan, ihastella koulun pihan mittavaa, vihreää puistoa, sen muistomerkkejä seudun suurmiehille ja isänmaansa puolesta uhrautuneille, tutustua ajanmukaisiin opetustiloihin, suuren koulun urheiluhalliin sekä itse kouluidean ainutlaatuisuuteen, ideaan, jolla moni pieni kyläkoulu voitaisiin pitää hengissä niin Eestissä kuin Suomessakin.
Koulun yli kuudestakymmenestä oppilaasta kaksikymmentäviisi asuu koulun modernissa, suloisen kodikkaassa asuntolassa, jossa heillä on kodinomaiset huoneensa, peseytymis-, vapaa-ajanvietto- ja seurustelutilansa, ruokailumahdollisuutensa - ja opinto-ohjaajansa. Osa oppilaista on siirretty Vaimastveren kouluun kotien arjesta selviytymisen vuoksi: äiti ja isä saattavat olla vakituisesti viikoittain työssä muualla Eestissä tai vaikkapa Suomessa ja perheen lapset nyt turvassa - hellässä, asiantuntevassa huolenpidossa Vaimastveren koulussa. Koulun asuntolalapsiin kuuluu myös muista kunnista siirrettyjä erityisoppilaita, joille tällainen huoltava ja ymmärtävä tukipiste on usein ainut mahdollisuus selviytyä henkisessä kasvussaan ja koulutyöstä.
Väino Lingin kaltaisesta harvinaisuudesta, taitavasta ja idearikkaasta opettajapersoonallisuudesta, avoimesta, toimeliaasta, sympaattisesta lähimmäisestä säteilee luontevan toiveikkaasti koulutyön tärkein - oppilaan kunnioittaminen ainutlaatuisena yksilönä lahjoineen ja puutteineen. Hänessä se ei ole ideaalista pedagogista teoriahymistelyä, vaan käytännön rehellistä koulutyön realismia esimerkiksi meille kaikille.
Hyvä lukijani. Olet saanut kiertää kanssani eestinkielen ymmärtämiseni suuren rajallisuuden opastamana kolme päivää Jõgevamaan alle 50.000 asukkaan maakuntaa ristiin rastiin, sen satumaisen avartavissa, kulttuurisesti haltioittavissa, harvinaisissa, ennnenkokemattomissa elämyksissä. Kun vielä lisään, että miltei kaikkialla tällä matkallani olen kohdannut etsimättä maan menneisyyden jälkien esilläoloa - kunnioitettavia ja huolella hoidettuja muistomerkkejä merkkihenkilöistä, vapaustaistelijoista tai Siperiaan pakkolähetetyistä seudulla vaikuttaneista asukkaista, vakavoidun.
Ihailen maassa kokemaani optimismia, jonka sammumattoman vahvasta ylläpitäjästä olen tällä matkalla vakuuttunut: se on maan ainutlaatuinen kulttuuri.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.