Kuva  Nina Haukkovaara

Milla Järvisen, hienovireisen omaperäisen sirkustaiteilijan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuteen väkevästi pyristelevät, voimalliset tilityskertomukset sisälsivät komean elämyspohjan esityksen alun ja lopun välille, kaikkien elävien luonto-olioiden ylistykseksi.

Esityksen punainen lanka rakentui kerronnalliseen suulliseen tarinointiin - onnistuneimpana hauskan japanilainen siansaksajakso - kauniin visuaalisten skenografia-asetelmien tenhoon, muutamiin lauluihin - kaikki esittäjänsä sisältä eletysti, hallitusti tulkitsemina. Varsinainen trapetsitaide, tuo hurja, jännittävän vaarallinen temppuakrobatia oli siirtynyt kuin kulissiksi taka-alalle. Siitä saimme kylläkin nauttia kuin jostakin täysin vaivattomasta ilmaisusta, vaikka astetta vaativampiin, silloin tällöin esityksestä taivaan korkeuksiin nouseviin huippuhetkiin, henkeämme pidättävän huimiin trapetsisuorituksiin olimme odotuksissamme varautuneet. Silti mielenkiintoinen, seurattavan teatterillinen esityskokonaisuus verkkaisuudessaankin oli.

Esityksen riikinkukkomaisen upea hahmoluomus paljastui suurenmoiseksi visuaaliseksi näyksi (sen taikatemppumaista ilmestymistä tosin odotimme turhan pitkään). Taiteilijattaren kokonaisote käsittämättömyydessäänkin henki kiinnostavan omaperäistä, harvinaista, herkistynyttä, kansainvälistä ranskalaista sirkusgenreä varioivaa suurta illuusiota joka hetki.

Milla Järvisen monologinen sirkusesitys karun uudessa Salpauksen sirkustilassa tuntui onnistuneelta, ainutlaatuisen kiehtovalta salin tulikasteelta. Kun esitysten asemointi jatkossa sijoitetaan hieman kauemmas yleisöstä sekä erityisesti valotekniikka vielä saadaan ajanmukaiseksi, Lahti saa ylpeillä hienosta sirkusareenasta, jonka esityksissä on lisää upeaa, lahtelaiskoulutuksen kansainvälistä, Milla Järvisen kaltaista ihailtavaa sirkusammattitaitoa.

Tyttö joka söi kuolleita lintuja

Käsikirjoitus ja ohjaus Milla Järvinen & Anni Mikkelsson

Skenografia Milla Järvinen & Henri Tuulasjärvi

[email protected]