Go-sta-ilmakuva0.jpg

Mäntän Serlachiuksen mailla mennyt ja nykyisyys ovat toistensa sydämellisessä puristuksessa. Valokuvallinen ilmaisu on monissa teoksissa voimakasta, imponoivaakin, mutta usean eriteemaisen näyttelyn ahtaminen niin valtavaan tilaan kuin mitä suuri, kiinnostava Gösta-museon moderni Paviljonki-osa on, vie mehut katsojalta ja hän on hukkua kuvaärsyketulvaan. Serlachius-museoilla on kuitenkin kykyä viedä kokijansa nykypäiväänkin ainutlaatuisella tavalla.

 

Sherlacius%202.jpg

Roger Ballen Kaksinaamainen / Two-Faced installaatiosta Toinen tuleminen 2015. Teoksessa mänttäläinen purkurakennus on saanut toisenlaisen elämän monitaiteellisena ilmaisuna: katsojan käynti talon sisällä on vähintäänkin kokemisen arvoista, yhtäaikaa mielikuvituksellista ja realistista kosketusta menneeeseen.

Taidemuseo Göstassa luvataan suurten mestareiden lyövän kättä uusien tulokkaiden kanssa - osin luvattu täyttyykin museon vanhassa osassa. Tosin luvattu Monet'n teos on nähtynä vaatimaton, mitäänsanomaton, mutta historiallisesti  ainutlaatuisen arvokas suomalaisomistajan taidelöytö. Sisällöllisesti loistavasti punottu suomalaisen kultakauden maalareiden malleista valmistettu näyttely on Göstan kesän vetonaula. Samoin museon vanhat teokset aina nurmikkoa ja museon kellaritiloja myöten ovat suomalaistaiteen kultakimpaleita.

Sherlacius3.jpg

 

Hugo Simberg Veljekset 1901

 

Sherlakius1.jpg

Emil Wikström Kuokkamies 1908, pronssi

 

Gustaf-rakennuksen tiloissa kulttuuri avautuu liiankin moniteemaisten draamallisten elämysten kautta, Serlachiuksen osuus ja asema kuitenkin kiistattomana ja tuloksellisena suomalaistaiteen mesenaattina.  

Yleislippu Serlachiuksen museoihin on vähintään hyvä sijoitus ja lunastamisen arvoinen satsaus kesämme taattuun taidetarjontaan. 
 

http://www.serlachius.fi/fi/

 

Mäntän kuvataideviikkojen monimuotoiseen Pekiloon tämän kesän kuraattorit Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger ovat kutsuneet koolle mm. otoksen Suomessa toimivia kansainvälisiä taiteilijoita. Olisivat saaneet jäädä kutsumatta. Ideat eivät avaudu. Kokonaisuus voidaan toki monin sanallisin kuvauksin, torakankokoisin vinjetein selittää, mutta aisteillemme koko näyttely on kovin luotaan työntävän mitäänsanomaton: luvattu aistillisuus on siitä kaukana, installaatiokin kärsinyt yksimuotoisuudesta ja maalausten väriskaala potee suorastaan haalistuneen tympeää ja niukkaa anemiaa. Tänne ei kannata pettyäkseen tänä vuonna kalliita pääsylippuja lunastaa.

 

Tämän kesän käynti Mäntässä tuo huolen uudemman, aikaamme hengittävän taiteen yksipuolistumisesta. Missä uinuvat tämän päivän oikeat taidemaalarit sanomineen, ilmaisuineen. Miksi valokuva on nyt kuin outo rikkaruoho valloittanut kaiken näytteille asetetun uuden ilmaisun. Miksi installaatio on selitys jo kaikkiin typeryyksiinkin.