1741447.jpg<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaupunkimme käyntikortti keskellä Lahtea nykysuomenkielellä

 

Suomen kieli – suomenkieli - muuttuu. Kännykkä- ja tietokonekielellemme on vierasta ennen niin tärkeä kielten kielioppi. Tavutus ja tavurajat saavat mennä ja kieliopillisesti oikeita lauseita käyttävät enää kalkkikset: moderni suomalainen puhuu ja kirjoittaa säännöistä vapaata kieltä.

Tiedotusvälineet istuttavat meihin tätä uutta kieltämme niin tehokkaasti, että niin lehtien pääkirjoitusten kuin radio- ja televisiouutistenkin kielessä uusista kieliopittomista muodoista on tullut jo maan tapa.

 

Kielessämme alkaa tulemaan on tutumpaa kuin entinen alkaa tulla, molemmat hyväksyy jo kielitoimistokin. Esineet, kaupungit ja maat ovat saaneet henkilöllisyyden: ne kaikki tekevät, ilmentävät tai osallistuvat puolestaan.

Lakikielestämme alkunsa saaneet ruotsinkielen suomennoshirviöt tulee olla, tulee tehdä ovat toimittajien, poliitikkojen ja mielipidekirjoittajienkin vakiintunutta suomenkieltä, jopa puhekieltä.

Suomenkielellä kuultavassa puheessa ovat jo vuosia vilisseet täysin merkityksettömät ilmaisut itseasiassa, nimenomaan, ensiarvoisen tärkeä ja edesauttaa ja puheemme et'sillain, okein ja niinkun lipsautamme itsekin pelästyen yhä useammin.

 

Puhekielen täysin muuttuneesta asusta saa valaisevan esimerkin kuullessaan Kimi Räikkösen yhteenpötköönliimattujen sanojen sekä yhden sävelen korkeudella päästämää liikkumattomien huulien tuottamaa tauotonta narinaa maailman medialle.

Vastakohtana TV-uutisten Eva Polttilan konstailemattoman luonteva, selkeä, sävykäs ja sisällössä mukanaoleva uutistenlukeminen taitaa jo olla poikkeuksellinen jäänne entisestä hyvästä kielen ja sen ymmärtämisen aikakaudesta.

 

Minne katoat suomenkieli?