Artikkelin kuvamateriaali on Vuodatusjärjestelmässä kadonnut eetteriin, korjausta yritetään kuluvan vuoden aikana.

Minja Koski ja Kaj Chydenius

MATKA

Laulukonsertti Kaj Chydeniuksen sävelin

Teatteri Vanhassa Jukossa 8.12. 2011

 

Kaj Chydeniuksen laulumusiikin ainutlaatuisuus äänenpainoineen on säilynyt vuosikymmeniä tuoreeena ja monet hänen sävellyksensä ovat saavuttaneet ikivihreyden. Omat live ensikosketukseni olen saanut hänen säveltämästään Turun kaupunginteatterin Kiven Seitsemän veljeksen näyttämömusiikista (1972), josta konsertissa kuultu teoksen yksi herkuista, Timon laulu oravasta vakuutti maailmoja syleilevällä hyväntahtoisuustunnelmallaan. Kom-teatterin monikymmenvuotisena hovisäveltäjänä hänellä on etusija teatterinkokijan musiikkiymmärryksessäni. Chydeniuksella on vankkumaton asema koko suomalaisessa teatteritaiteessa, hänen työnsä jatkuu katkeamattomasti säveltäen: yhden hänen viimeisimmistä produktioistaan, Kiven Nummisuutarit -oopperan, librettoineen saan kokea ylihuomenna Tampereen Näyttelijäntyönlaitoksen esityksessä.

Kaj Chydeniuksen sävellysten määrä lasketaan useissa tuhansissa, eilisessä Matka-konsertissa kuultiin noista tuhansista sävelmistä kirjallinen (25). Tämä chydeniusmusiikki on ainutlaatuisen vastustamatonta ja näin se syntyy: ensin pienen runotimantin löytäminen ja sitten sen omalaatuinen äkkihionta Chydeniuksen säveliksi, soinnuiksi, poljennoiksi. Syntyy uusi ihmisääninen runonydin, sanomisen taso, musiikkia, jonka lauluksi nimittäminen on liian arkinen määre. Sillä niin samalla yleistajuisesti ja yksityisesti syvälle ihmisen psyykeen nuo musiikin korut lähtemättömästi syöpyvät.

Hänen sävellyslyriikkaansa on maamme kaunein runous – tarkoin säveltäjämestarin itsensä valikoimat runoutemme kullankaltaiset pikkuhiput, joita illan konsertissa saimme kuulla kahdelta tusinalta eri runoilijalta. Ohjelmaan sisältyneet Eino Leinon runouden kaksi runobriljanttia, tällä kertaa kuoleman aihelmaan liittyvät - Lemminkäisen äidin kehtolaulu ja Ma ikäni itkuja kuullut oon - kertovat sävellystöinä esimerkillisesti Chydeniuksen musiikkiuran eetoksesta: synkän runon teksti saa niissä chydeniuskauniin, elämäniloista uhkuvan sävelasun, kuoleman verho muuttuu ihanaksi ikuisuuden kauneudeksi. Chydenius on sävellyksillään tekstin tulkitsija, eläytyjä, näkijä, elämän filosofi.

Tuoreus säilyy oivallisten, hänen laulujensa henkeen istuvien persoonallisten, puhdasäänisten tulkitsijoiden mukana aina 1960-luvulta tähän päivään asti. Kaikki estraditaiteen suomalaisgurut ovat hänen tekstejään laulaneet, useat levyttäneet, moneenkin kertaan.

Minja Kosken  väriltään hieman kultametallin sävyinen, sävelpuhdas, kauniin väräjävä ääni, tekstinmukaisesti sävyrikkaat, ekonomisen tarkan rytmitajun rikastamat tulkinnat ilmensivät lyriikan analysoinnin osaavuutta, niiden herkkiä tuntoja ja nostivat taiteilijattaren säveltäjämestarin naissolistien korkeimmalle  (Kaisa Korhonen, Kristiina Halkola, Eija Ahvo, Monna Kamu, Ritva Sorvali, Taru Nyman) tulkitsijasädekehälle. Lavakarismassa on vielä keskeneräisyyttä, kehon liikkeiden turhaa maneerista jäykkyyttä -  vaan tärkeintä on musikaalisuus ja sen nyt koettu vakuuttavuus. Konsertin omiksi mieltymyksikseni valikoitui pari täysosumaa, päällimmäiseksi Veijo Meren Tuulin varoituslaulu ystävättärelle, tuo kuplettisesti melodioitu, koukeroisen iskevä, napsakan hauska tulkinta - sekä suomalaisen lyriikan hienoimpiin, klassisimpiin kuuluvan Aila Meriluodon Jälkeenpäin -runon Chydeniuksen sävellys: elämän polun päättymistä, elämän kauneutta, rakkauden ehdottomuutta ylistävä, surumielisen kaipuun kuolemattomuushymni sai tuoreen, syvälle sydänalaan saakka koskettavan, musiikillisesti loistokkaan solistitulkinnan. Vielä Aulikki Oksasen tekstin Sinua sinua rakastan iki-ihana, jälleen vastustamattoman unohtumaton, riipaisevan kaunis omatulkinta.


Chydeniuksen ulkonaisesti karhumaisen maestrohahmon matala, säröisen särkynyt bassopuheäänirekisteri muuntuu suunsa juontoon avattuaan hetkessä itseironiseksi, ei onneksi vaatimattomaksi, runosäkeisen tarkaksi, sanakäsitteillään hersyvän valloittavaksi, leikitteleväksi kielenkäytön humoristiksi, todelliseksi tarinan kertojaksi valaistessaan sävellystensä ja säveltäjätiensä kulkua. Chydeniuksen sormien rojahtaessa pianon koskettimille tuntuu kuin mies olisi nuo reilut seitsemänkymmentä ikävuottansa kasvanut tuon vempeleen kanssa erottamattomasti yhteen: pianon avulla hän loihtii aivan toisenlaisen, maailmasta irtautuvan tunnetason, omalaatuisen sanottavansa, yhtaikaa väkevän ja kontrastisen herkän: tavun, säkeen, ajatuksen, rivinvälien tarkkuudella koko sisällön! Chydeniuksen musiikki tulvii kuulijalle teatterin magiaa, thalian viekoittelevaa, salakavalaa eteeristä rakkauden tuoksua, taivaallista korvien mannaa katsomon perälle, avaruuksiin saakka.

Osa yleisöstä oli tullut paikalle 1960-80-lukujen ikäkautensa nuoruuden Chydenius-musiikkikokemuksiaan verestämään ja niiden  tunnelmiin kyynelehtimään, valtaosa salintäyteisestä kansasta oli nuorta teatteriyleisöä. Yhdessä me kaikin rinnoin ja paukkaavin käsin todistimme: Chydenius on suomalaisen laulumusiikin kaikenikäiset hurmaava säveltäjämestari.

 http://teatterivanhajuko.fi/about/laulustudio-kaj-chydenius-matka/