Ei missään Thalian autuaallisissa viihdetarhoissa vaan yhtäaikaa kuin paratiisin syntiinlankeemuksessa ja omien ajatustensa helvetissä saa katsoja elää, paljon itkeäkin, samaistua monesti, sillä niin alastiriisuvan rehellistä, rajusti vaikuttavaa ihmismielen puhdistustyötä on Lahden kaupunginteatterin Vincent River.

Sen paratiisimaisuus perustuu sisällöltään ainutlaatuisen rehelliseen ja taitavasti työstettyyn näytelmätekstiin, sen syvälle tajuntaamme piiskaavaan, taitavaan päivänpoltteisen kieliasuiseen suomennokseen ja ennen kaikkea taiteen materiaalin klassiseen, tarkkuusluokaltaan mestarilliseen valintaan ja käyttöön sekä näin syntyneeseen lopputulokseen.

Tuo materiaali ei ole unikuvista, näyttämötekniikasta tai teatteriteoriasta haettu, se on yksinkertaisesti ihminen tunteineen, yksi meistä  - nyt näyttelijä. Tekotapa, ohjaus, kokonaistulos vain on realistisen pelkistettyä totta, sydämeenkäyvän lohduttavaa: tunteiden ja ajatusten voima näyttämöltä meitä osoittelematta kiskaisee jokaisen mukaansa, omat suur- ja pikkuvalheelliset julkismaskimme armottomasti kaataen.

Äidin lasimaisesti jäätynyt katse kuvaa kaiken, hänen suoltamansa roisi tekstikin tulkitsee samaa elämänpakon muovaamaa maskia, keinon valehdella ja piilottaa tunteensa lähiyhteisön paineilta. Niiden taakse kätkeytyy äidin elämän vielä jäljellä oleva tarkoitus, ainoan rakkautensa - oman poikansa väkivaltaisen kuoleman selvittäminen ja ymmärtäminen. Vincent-pojan viimeisin ystävä Jamie ilmestyy yllättäen kertomaan näkemänsä ja paljastamaan poikkeuksellisen suhteensa, lohduttoman ihailunsa Vincentiin sekä kykenemättömyytensä ymmärtää tapahtunutta. Näyttämölle kehittyy kahden ihmiskohtalon, kahden sukupolven hurja, onnettomien, totuutta etsivien sielujen, väkevän rehellisten ajatusten, aikaamme sidottu tunteiden selvittely.

 

Hieno ohjaus ja kokonaisuus

Kaksi ihmistä repivät toisensa ja sielunsa täysin alastomiksi, vilpittömiksi. Puhdistavat elämänsä turhan roskan kertakaikkisesti, meille kaikille täysi-ikäisille uudensisältöisen elämän, rehellisyyden mahdollisuudet osoittaen. Perinteisille teatteritermisille analyyseille tai erittelyille näin poikkeuksellisen hienon teatterityön kokeminen ei enää löydä superlatiiveja.

Tiina Weckströmin äidissä kulminoituu kaikkien äitien elämäntarkoitus, rakkaus omaan lapseensa ja sen henkisen siteen kuolemankin ohi lujittunut valtava voima. Totuuden etsintä, katkeruus elämään ja äidinrakkaus vuorottelevat niin huimissa sfääreissä, että tunteitten palo polttaa katsojankin sielussa kuin sijaiskärventäen. Näyttelijätyön toden tuntu jää muistivarantoomme ikimuistoiseksi omatuntomme jyskeeksi, lohdutukseksi.

Markus Riutun Jamiesta kasvaa kerros kerrokselta nuoren, 17-vuotiaan sielun nuoruuden palossa sykkivä herkkä  muotokuva. Rehellinen seksuaalinen voimalataus ja ajatuksen lento vuorottelevat syvältä sisältä lähtevinä tunteina tai fyysisinä reaktioina tehokkaan impulsiivisesti - herkkyydellään sympatiamme ovet selkoselleen avaten, räjähtävällä rajuudellaan meidät järkyttäen.  

 

 Kahden näyttelijän dialogi pienellä lähes lavastamattomalla mattoareenalla on vastustamattoman intensiivistä. Replikointi iskee tarkasti, tykittää tempollaan ja sen vaihteluilla suoraan ajatuksiimme. Eleet ja liikkeitten epäestetiikka ovat veistoksellisen hallittuja, tarkkoja, merkitseviä. Koemme näyttelijöiden ja ohjaajan yhteistyön, jossa kahden ihmisen epäluottamus muuttuu kohtaus kohtaukselta, elämäntilitys tilitykseltä luottamukseksi. Harvinaista teatteriantia  rehellisyydessään, vaikuttavuudessaan, kokonaisuudessaan!

 

Vincent River mullistaa mielikuvaamme elämästä enemmän kuin kokemuksemme, romuttaa kuuliaasti omaksumamme asenteellisuuden ja todistaa jokaiselle mahdollisen, rakkauden ja rehellisyyden,elämän ainoiksi, luotettaviksi ymmärtämiskeinoiksi. Haluammeko toisenlaisen maailman elää - myös jälkipolvillemme.

 

 

 

 Philip Ridley

 Vincent River 

 

Suomennos Sami Parkkinen
Ohjaus ja lavastus Mikko Roiha
Puvut Taina Sivonen
Äänisuunnittelu Sami Silén  Videosuunnittelu, kuvat
Mika Meskanen

Rooleissa Markus Riuttu (vier.)  ja Tiina Weckström (vier.)

EERO- näyttämöllä 16.9. - 15.12.2011  Yhteistyössä Lahden kaupunginteatteri ja Vapaa Teatteri, Korjaamo Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Turun kaupunginteatteri

 

Lahden kaupunginteatteri on tänään eurooppalaisittain huimatasoinen laitosteatteri. Sen kotimainen tekstiuutuus ([email protected]) on ainutlaatuista modernia suomalaisnäytelmää tässä ajassa. Nyt sen yhteistuotantotyön timanttina Vincent River tuo nähtäväksemme yhden maailman uudemman näytelmäkirjallisuuden hienoimmista teoksista ja esityksen, jonka vertaista tekstin ajankohtaisuudessa, sisällön ja tulkinnan vaikuttavuudessa ei maailmassa löytyne.

 

 

 http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/