Muutama viikko sitten kerroin vaikuttavasta maailmanlaajuisesta videosarjasta nimeltä Tsernobyl. DVD-sarjaa voi lainata kirjastoista. Sen brittiläis-amerikkalainen tekijäjoukko oli saanut aikaan yhden uskottavimmista ja todellisuuspohjaisimmista dokumenttielokuvista, jossa koko atomi- ja ydinvoiman todellinen vaikuttavuus todentuu elävän elämän tuhoavaksi, vallankäyttäjien ymmärtämättömyyden seurauksena jopa koko Neuvostoliiton hajoamiseen johtaen. Asiantuntijat arvioivat yli 90000 ihmisen kuolleen tuohon ydinonnettomuuteen, sen välittömiin säteilyn ja ydinsaasteen seurauksiin. Silloisen Neuvostoliiton ilmoittama virallinen luku oli 31 kuollutta.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2020/06/koronaakin-tuhoisampi-on-ihminen-itse


N%C3%A4kemiin%20neuvostoliitto.jpg


 

On vapauttava nautinto saada meidän suomalaisten - Virossa pitkään banaanivaltion asukkaiksi kutsuttujen - seurata Neuvosto-Virossa eläneen inkeriläisen Lauri Randlan elokuvaa Näkemiin Neuvostoliitto. Sitä katsoessa ja sen jälkeen voi olla vain niin tavattoman hyvällä mielellä, suu hymyssä muistella entistä neukkulaa ja sen yksniitistä, aina oikeassa olevaa byrokratiaa.

 

Elokuva valottaa varsin osaavasti ja antaa suoranaisia tunnelmia lapsen ja perheen elämästä Neuvosto-Virossa Tsernobylin 1986 tapahtuma-aikoina, kun neuvostoliittolaiset leniniläis-stalinilaiset, maan inkeriläisvähemmistö, pakkopaidastaan juuri irtiavautuvat virolaiset sekä vapaat suomalaiset elävät todellisuuttaan täysin mielettömältä tänään tuntuvan lahjonnan ja väärinkäytöksen rautaesiripun varjostaessa arkea, selviytymistä ja unelmia.
 

Elokuvan lämminhenkinen ja sydämellinen komediallinen henki vaatii katsojalta tietämystä tai kokemusta Neuvostoliitosta ja sen arjen lainalaisuuksista. Votkaturistit, länsivaluutan voima, salakauppa, kaiken läntisen tavaran lumovoima olivat suomalaisille turisteille vain pientä tietoa siitä, miten naapurissamme vielä 1980-luvulle saakka todella kaikenlaisella vilpillä ja keinottelulla elettiin ja selviydyttiin.

Jo noilla tiedon alkeilla elokuva on todella hauska, vaikka kertookin usein kovin raskaita asioita. Tuntuu, että se pystyy avaamaan monet suuret salaisuudet tai pienet arjen yksityiskohdat niin valloittavalla huumorilla, että ikitotuus elämän sietämisestä vain huumorin lasiseinän läpi on toden totta.

 

Yksi monistakymmenistä ohjaaja Randlan peruslähtökohdista on hänen oman elämänsä todellisuus Neuvosto-Virossa - syntymäaika 1980-luku ja asuinpaikka kuollut kaupunki. Se on salattu, kangasvärjäystehtaaksi naamioitu tehdasmiljöö, jossa todellisuudessa valmistettiin ydinvoimaa aseisiin. Ydinjätevuoret ovat kaupungissa tänäänkin muistona ja pelotteena tietäville. Tällaisen valtiosalaisuuden naamioiminen ja paljastumisen estäminen vaati valtaisan KGB-koneiston, joka tässä kuolleessa kaupungissa oli äärimmäisissä, yksilöitä ja perhekuntia kuristavissa ja ojentavissa voimissa.

 

Teatteri-draamana teos välittyy pojan vaikuttavana ja jännittävänä kasvutarinana -yksinäisenä, isättömänä keskoslapsena inkeriläisnimisenä Tarkkisena heti syntymästään suljettuun keskoskaappiin kuin enteellisesti elämänsä aloittamaan joutunut valtaväestöstä eroava poikkeuslapsi, isovanhempiensa hellimä. Tõnu Oja lämpimän huumorin täyttämä, mainion sielukkaasti ja luontevasti näyttelevä isoisä ja Ülle Kaljuste topakka, riemastuttavan kameljonttinen valtarakenteissa selviytyjä, lapsenlapsensa ehdoton puolustaja. Nuoren äidin Nika Savolaisen näyttelemänä tietoinen länsipyrkimys tuoda Suomeen töihin päästyään länsimainen elintaso, sen ihme-esineitä, leluja, nukkeja, deodorantteja, olutta ja banaaneja kotiin äimisteltäväksi - samalla avata valtarakenteiden ylläpitäjien lahjonta hankkimalla asia kuin asia omalle lapselleen ja tämän hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle. Ennen kaikkea kuitenkin Niklas Kouzmitchevin roolityö Johannes-poikana on mykistävän tosi, taitava ja liikuttavan hauska sekä puhutteleva: koko perheen elämänvoiman kohde, yhteisöllinen kiinteyden kohde ja pyrkimys tässä sekasortoisessa ja ideologioiden valtajännitteiden loputtomassa törmäysyhteiskunnassa. Perhenäytelmänä teos on omaa, uljasta ja herkullista täydellistä filmisanomaa, kahden erilaisen ideologian myllyssä kasvavan lapsen selviytymistarina. Kaikki muutkin roolityöt - kuten sankat eri kansallisuutta edustavat lapsijoukot sekä niljakkaita neuvostoviranomaisia esittävät hahmottelut tukevat tarinan vankaksi ja suurenmoisen sisältörikkaaksi, elämänmakuisen mehukkaaksi huumoriksi lopuksi taipuen.


 

Suomessa nähdyssä elokuvaversiossa kertoja puhuu suomea, perhe inkeriä ja hallitseva yhteiskunta venäjää ja viroa. Näin tarinasta tulee entistäkin todentuntuisempi.


 

Todellisuuteen perustuva käsikirjoitus, taitavan omaperäinen ohjaus ja taidokas kuvaus, vaikuttava kasvutarina, hymyyn ja nauruun houkuttava valloittava vire sekä hienot näyttelijätyöt ovat harvinaista suomalais-inkeriläis-virolaista yhteistyötä, vallattoman hersyvään hymyyn loihtivaa katsottavaa. Aidot, vapautuneet terveiset Näkemiin Neuvostoliitolle.


 

Näkemiin Neuvostoliitto

Kino Iiris  (Tervetuloa takaisin elokuviin! Olemme tehneet tiloihin ja toimintoihin muutoksia, jotta käynti olisi sujuvaa, mukavaa ja turvallista. Paikkoja on käytössä ainoastaan 19.)

 

Ensi-ilta: (peruttu 27.3.2020)  10.7.2020
Ikäraja: 12 Ohjaus: Lauri Randla
Näyttelijät: Niklas Kouzmitchev, Nika Savolainen,
Elene Baratashvili, Ülle Kaljuste, Tõnu Oja ym

 

Lis%C3%A4liite.jpg