Tänään – maailman opettajien päivänä – Lahden sivistyslautakunta kokoontuu päättämään sivistystoimialan palveluverkosta.

Jo sana palveluverkko on käsittämättömän kehno, kysymyksessähän on sentään sivistystoimiala. Sana verkko viittaa pelkästään teknisiin ratkaisuihin, kuten sähköverkko, katuverkko, rataverkko, jotka jo vuosikymmeniä ovat olleet teknisissä asioissa nykyaikaa – hyttysverkoista, hiusverkoistakin puhuttaessa on kysymys sentään elävästä luonnosta. Mutta tekniikka on ottanut yliotteen termistöissä ja kansalaisetkin puhuvat jo nettiverkkojen kattavuudesta ja aineettomista asioista vain erilaisia teknikkaan liittyviä nimityksiä tunnistaen.

Näin vanhusten viikon aluksi myös kaupungin sivistyslautakunnan puheenjohtaja Marju Markkanen tuo Etelä-Suomen Sanomien tämän päivän yleisönosastossa tuoreen lahtelaiskoulutietämyksensä siitä, mikä on tällä hetkellä kaiken Lahden sivistyksen a ja o.

Se on Lasten ja nuorten kasvun vastuualueen palveluverkkosuunnitelma, jossa suuret kasvatus- ja opettamisihmeet tekee monitoimitilarakennus Lahden lasten ja nuorten kasvatuksen mullistaen.

https://lahti-prod.oncloudos.com//kokous/2021402-3-56628.PDF

Tosin jo kohta kuusi vuotta sitten rakennetut (ensimmäiset Jalkaranta, Liipola) ja nyt Lähde, kaupunkimme monitoimitilarakennukset, vastoin Markkasen yleisönosastokirjoituksen tietoa, osoittautuivat homeisiksi, virheellisesti rakennetuiksi jo ensimmäisinä vuosinaan. Samalla Markkanen kauhistelee näin vanhusten viikolla sitä, että vuonna 2060 kadunkulmat täyttyvät ennemminkin ikääntyneistä harmaapanttereista kuin ketteristä lapsista.

Markkasen kirjoituksessa on tahallisesti sivuutettu tämäniltaisen 5.10.21 Sivistyslautakunnan palveluverkon tärkein asia. Nastolan Lahteen liittämisen jälkeen kaupunkiimme liitettiin myös pienen, viehättävän Pyhäntaan asuinalueen Kivijärven koulu. Se on tyypillinen, hyvin toimiva asumisyhteisön keskus, paljon hienompi ja kaiken seudun asujaimiston käyttämä kulttuurirakennus, kuin mitä kaikki rakennetut koulutuksen järjestämiseen suunnitellut tekniset ratkaisut eli monitoimitilarakennukset tässä kaupungissa. Se on tutun asuinyhteisön sydän, elämän, opiskelun ja harrastamisen arkielämän toimivuuden ja juhlan tunnusmerkki. Tapahtumien, harrastamisten ja perheiden yhteenkuuluvuudelle se on helpon tavoitettavuuden ja toimivuuden vuoksi ainutlaatuinen läheiseltä sijainniltaan, tiloiltaan ja upeilta järvisiltä maisemiltaan. Siihen kiintyminen on vielä Suomessakin sallittua sukupolvesta toiseen, niin kuin Pyhäntaalla on käynyt.

Näkymä koululta Kivijärvelle

Kyllä näin maailman opettajien päivänä - olkoonkin meitä kuinka monenlaisia tahansa, pedantteja, uudistavia, hauskoja, tiukkoja, juoppoja, insestisiä, ahkeria, laiskoja, sairaita, julmia, sydämellisiä, taitavia, pyrkyreitä, sopeutuvia, ikimuistettavia  - he ovat kuitenkin niitä, jotka lahtelaisten jälkipolvet sivistyksen poluille ovat johdatelleet teknisistä vuosikymmenille tyypillisistä muotirakennuksista juurikaan välittämättä. Sivistys kun on sitä, mikä menee oppilaan ja opettajan yhteistyössä sielun ja ajatuksen tasolla suoraan yhteisenä kokemuksena tapoihin jopa luonteeseen juurtuen.

Aika pettynyt olen tähän asti arvostamani tohtorisnaisen kirjoituksen vähättelyyn, jossa hän väittää ymmärtävänsä Pyhäntaan Kivijärven koulun,  sitä ympäröivän lasten ja perheiden huolen koulunsa lakkauttamisesta. Laskin tänään Sivistyslautakunnan Lahden  Lasten ja nuorten kasvun vastuualueen  palveluverkkosuunnitelma -päätösasiakirjan luettuani, sen liitteistä Kivijärven koulun säilyttämiseen kirjattuja erilaisia kannanottoja yli kolmesataa. Kun vielä otetaan huomioon, että aikanaan Kivijärven koulu ennen Nastolan liittämistä Lahteen oli Nastolaa, ymmärrämme, että se etäällä Nastolan kuntakeskuksesta, sen kaukaisessa todellisessa periferiassa silloinkin oli kovin vähäisen huomion kohteena nastolalaisessa kunnallispolitiikassa.

Eikö Lahti Pyhäntaan alueen isäntäkaupunkina ymmärrä tällaisen harvinaisen, kerrankin Lahden luonnostaan vihreän alueen koulun mahdollisuutta välittää Kivijärven koulun harvinaisuudella sitä paljon puhuttua Euroopan vihreää pääkaupunkistatusta ilman minkäänlaista korkeasivistyksellistä ja herraskyldyyrisäätiöitettyä ulospäinnäkyvyyden falskiutta, nyt aidosti ja kenenkään, edes lautakunnan jäsenten tai virkamiesten valehtelematta.

 Jos Markkanen asian todella ymmärtää, niin ainakaan tätä Kivijärven koulua ei lakkauteta, vaan se toimivana kouluna, seudun aktiivisena henkenä ja sydämenä elvytetään pian tyydyttävästä teknisestä kunnostaan parilla joutomiljoonalla priimakuntoon kymmeniksi vuosiksi.

Palveluverkkosuunnitelmaa ollaan lautakunnan – sen kyseenalaisen esittelijä Lassi Kilposen – esityksestä päättämässä ohjeelliseksi. Ohjeellinen onneksi tarkoittaa sitä, ettei sitä tarvitse kirjaimellisesti noudattaa. Se onkin ainoa tässä palveluverkkopäätöksessä oleva asia, joka tuntuu pelastavan koko päätöksen typeryyden.

Lainauksia Marju Markkasen yleisönosastokirjoituksesta 5.10.2021  tämän päivän Etelä-Suomen Sanomista

https://nakoislehti.media.fi/etelasuomensanomat/2597708f-4e45-442c-8571-8fb5417a3050/34

https://yle.fi/uutiset/3-9628906

PS  Kävelin tänään 5.10.21 paljon puhutun Vesijärvenkadun liikenneristeykseen aikomuksenani mennä risteysvaloista vihreällä yli yhdeksänkymppistä sisartani katsomaan. Minut pysäytti vastaantullut, koronamaskin naamioima sopusuhtainen nainen tokaisemalla iloisesti: ”Päivää”.  Ajattelin hänen olevan noita jehovantodistajien aina alttiita keskustelijoita ja tokaisin lyhyesti oman vastaukseni: ”Päivää päivää". Mutta sitten kuuluikin päivää-sanojanaiselta lisää tekstiä. ”Tehän olette Kannaksen koulun aikainen suullisen esitystaidon opettajani. Kiitos siitä.” Kelasin nopeasti ja totesin, että ”sehän oli ihan hiljattain,” ja naurahdimme yhdessä sekä kiitin puhujaa muistamisesta.

Vuonna 1968 olin todellakin Kannaksessa pyydettynä lukion suullisen taidon opettajana. Sain sattumalta vajaa viikko sitten kuvani silloisesta persoonastani. Tässä.

Kiitokset siis tulivat maailman opettajienpäivänä yli 50 vuoden takaa tehdystä opetustyöstä - ei rakennuksesta tai muusta verkkovillityksestä.