Jyr%C3%A4nk%C3%B6-kuprpb-normal.jpg

Konserttiohjelman viimeinen numero Letkis

Pienen Heinolan hienon tyylikäs WPK:n sali pullistelee seiniään myöten valohämyisessä värivalaistuksessa, miltei käsinkosketeltavan tiiviissä vähähappisessa interiöörissään, salin täyttävässä jälleennäkemisten puheensorinassa. Nopeasti yleisö valtaa salin kymmenet lisäistuimetkin. Ensimmäinen heinolalaisihme on totta: kaupungin kuulun Jyränkö-kuoron konsertti on juoksuttanut kaupungin koko väen paikalle.

Kun Rauno Lehtisen - suomalaisen viihdemusiikin 1960-80 -lukujen suuren maestron ja yleisöä tarkastellen juuri sen populaarimusiikkiaikakauden monipuolisen neron - sävellyskonsertti päättyy ja viisitoista valoisatunnelmaista, kaunismelodista, moneen erilaiseen musiikinlajiin kurottuvaa sävelmää on kuultu, yleisö hihkuu, tömistelee jalkojaan sekä tietenkin läiskyttää minuuttitolkulla kämmenensä pehmeiksi - on nautittu oikeasta viihdemusiikista. Mielialat ovat nousseet keväisen valoisiksi, toiveikkaiksi, lähimmäislämpimiksi, hyväntuulisiksi.

Ihmeteltävä on itse piskuinen Jyränkö-kuoro, joka reilun parinkymmenen laulajansa voimin saa tällaisen laatuisan konsertin aikaan. Samaa harvoinkoettua musiikki-ihmettä viestittävät myös varta vasten kuoron voimavaroille ja tulkintamahdollisuuksille maulla ja huumorilla tehdyt sovitukset, jotka tuntuvat luontuvan kotoisen kuosikkaasti esittäjilleen.

Sen tähden tämänkin heinolalais-salin pianon korvakuuloisesti aavistuksen epävireinen saundi tai kuoron permantotasolle koko salin levyiseksi järjestäytyneen asetelman liiaksi yksittäisten laulajien hajoittama, äänten yhteissoinnin tavoittamattomiin siirtävä ja pienet solistiset sävelpuhtaudet erittelevä, väliin katon korkeuksiin kuulumattomiin kiirivä sointi jäivät enää vain pikkumuistutukseksi jokasalienongelmista. Tällainen sähköistämätön livemusiikki kun on sittenkin niin ihanan leppoisaa, rentoa harvinaisuutta, että siitä nauttiminen jää meidän yleisön itseoikeutetuksi herkuksi. 

Kuoron jo vakiintuneista lehtis-tulkinnoista Kasvunpaikka, Miller-tango, Kolibri ja Tom tom tom eivät ole menettäneet esittäjiensä sielusyntyistä elämänvoimaa ja eläytymistä. Näissä pravuureissa kuoron viihdemusiikki sykkii edelleen niin monitaitoisesti, että voisi kuvitella sen herättävän uuden nykykuoropolven ihan yläkoulu-lukioikäisistä laulamaan - jos nämä esitykset vain heidät tavoittaisi.

Ihan mahanmakeaa sanallista ja sävelellistä huumoriharvinaisuutta nautimme Yhdyskunta-laulussa (sov. Lehtinen, san. Pekka Rajala), kertakaikkisen hauskassa yhteiskunnallisessa analyysissä, jossa sävelkulut, rytmit ja runoriimit sytyttivät taidokkaasti meidät kansalaisyhteiskuntaamme ja sen hullumyllyä pohtimaan.

Illan kauneimpana esityksenä koin Kun päättyy työ (san. Juha Vainio, sov. Niskanen), jossa kuoron sointi laajeni ja sai kaivattua uudenlaista värivoimaa sovituksen hienosta viuluosuudesta (Milla Ylönen). Elämäntilityksellinen sanoitus, kaihoisan kaunis sävellys ylsi koskettavaksi tulkintakokonaisuudeksi.

Ari%20Niskanen2-normal.jpg

Ari Niskasta Rauno Lehtisen sävellysten ymmärtäjänä ja taidokkaana välittäjänä, kuoron johtajana, säestäjänä ja herkkäsävyisenä sovittajana saamme kiittää konsertin tasokkaasta ja virkistävästä kokonaisuudesta. Niskasen johdatteleva juonto ja yleisönottotaito on raikkaan sympaattista, elämäniloa tartuttavaa ja hänen impulsiivisen omatyyliseen sävel- ja sanahuumoriinsa voi täysin siemauksin huoletta rentouttavasti retkahtaa.

 

Lauluni Jyränkö-kuoron konsertti Rauno Lehtisen ikivihreistä sävelmistä 6.4.2013 klo 17

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2012/04/kuorosoinnin-kevaisia-tunnelmia

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2011/10/aikaa-ja-tilaa-unelmille