1302069459_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viimeinkin on niin turvallisen lämmittävää, huolia vailla huoletonta kulkea Lahden katuja, kun valotolpat ovat täynnä ja ilmoitustaululta toiselle meitä tervehtivät vain hymyilevät kasvot. Pieneenkään harmiin viittaavaa kurttuotsaa ei ole näkyvissä. Näköpiiristämme näinä aikoina ovat tyystin väistyneet vastaantulijat, joiden kasvoilta heijastuisi huolestuneisuudesta viestivä totisuus tai tulevaisuuden asioihin perehtynyt turha vakavuus – vain hymyä, hymyä ja valoisuutta ovat päivämme tulvillaan. Koko elämämme, siis tulevaisuutemme, kaupunkimme ja Suomemme, on muuttunut pelkäksi hymyksi. Viimeinkin.

Hymyileviä kasvoja tunkee silmillemme joka paikasta, päivälehtien, mainoslehdyköitten, iltapäivälehtien, juorulehtien, television, torin reunustojen ja linja-autojen, yksityisautojenkin kyljiltä. Päivittäin kaduilla ja kauppakeskuksissa ojentuvat meitä kohti kymmenet auttavat kädet paksuista nipuista vain hymyileviä kasvoja irroittaen ja meille ojentaen.  

Aleksis-ystävämme Seitsemän Veljeksen Eeron sanoja mukaillen - kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot ovat - tulevaksi neljäksi vuodeksi -  ainiaaksi painuneet sydämemme syvyyteen.