Mahdolliset%20maailmat4.jpg

 

Ihmisen henkisen mielenkiinnon on kautta aikain herättänyt jokin todella tapahtunut. Kun asia nostetaan puheenaiheeksi, lööppeihin, polttopisteeseen, suurennuslasin moninkertaistettavaksi, sitä käännellään, vatvotaan, stand up -nauratetaan, smal talkitaan, niin asialle syntyy paljon mittavampi, uskomattomampi todellisuus. Tapahtuma on nyt alkuperäistä todellista kokemusta paljon suurempi sekoitus, jota liioittelumme, huhupuheemme, huvittamistaitomme, politikointimme, todellisuus ja kuvitelmat yhdessä ovat muokanneet ja kasvattaneet joksikin täysin toisenlaiseksi.

 

Jotakin juuri tällaista keskeistä on Paavo Westerbergin Kansallisteatterille kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä MAHDOLLISET MAAILMAT.                                                             Se elää loppumatonta, jäsentymätöntä arkea ja juhlaa ikiaikaisen taiteen ja yksityiselämän jatkuvassa taistossa, yht´aikaa taiteilijaa kärventävässä, hiillostavassa, hellivässä helvetissä ja taivaassa. Sen elämänvoiman ydin on etsiä ja löytää pieniä arkisia asioita, nostaa ne oman kaleidoskooppirakennelmansa muunneltaviksi, elämää suuremmiksi, mutta meidän yleisön ymmärrettäviksi ja hämmästeltäviksi elämyksiksi, kokonaisuudeksi nimeltä näytelmä.

 

Tottakai kysymyksessä on itse näytelmäkirjailija-ohjaaja Paavo Westerberg ja hänen elämänsä sattumanvaraisuuksista, lapsitähteydestä, vanhempiensa sekä oman yksityisen yhteiselämän epäonnistuneisuudesta kasvaneet realistiset oksastot ja risukot, jotka nyt tässä  tuotoksessa katkeavat ja siivotaan. Tuntuu kuin Westerberg avaisi sydämensä ja näyttäisi juuri näissä karikoissa toistuvasti ryömineenä saaneensa sepittelyynsä huimat, elämän väkevänmahlaiset voimat puhdistautua ja nousta korkeuksiin, unelmiensa taivaallisiin sfääreihin harpunsoiton lailla oman elämänsä voittajaksi kohoten:

"Jossain tuolla me eletään

kaikki toisenlaista elämää.

Me kaikki toistutaan loputtomasti kaikkialla.

Jossain tuolla me eletään kaikki mahdolliset elämät."

 

 

Tulkinta käy yksilön lähes viiden vuosikymmenen merkittävien elämänkriisien ja kokemusten kaaosniput läpi, takautumien limittyessä ja vahvistaessa niiden kulminaatiopisteet tehokkaasti tajuttavaksemme. Esitys näyttää, miten vain teatteri osaa antaa meidän vapauttavasti nauraa makean tyhjentävästi yhteiskuntamme laitostuneelle hoitokyvylle kuten parisuhdeterapialle tai antaa meille kyvyn ja oikeutuksen yhtyä räjähtävään kanssariemuun hyväksymään kertakaikkisen riehakas ja pähkähullu pikkujoulujuhlintarepäisy nakuillen pahanolomme nollaamiseksi.

Vain teatteri pystyy myös monin kohtauksin hiljentämään ajatuksemme tosiasioihin ja samaistamaan meidät elämämme viiltävään realismiin, kuten se tekee esityksen tehokkaassa lavastuksessa, julman pelottavassa viipalekuvauskohtauksessa, jossa lääketiede nobel-keksinnöllä ottaa meidät konevaltaansa ja manipuloi uskoonsa poissulkea diagnosoinnillaan kehomme häiriötekijät, kohdataksemme armottoman perityn raadollisuutemme.

 

Mahdolliset%20maailmat%202.jpg

 

Komeita, pieniäkin kohtauksia tulkinnassa riittää, yksi sellainen lämminhenkinen on tämän teoksen pienin takautumallinen episodi. Suuri, jo elämäntyönsä näyttämötaiteen palveluksessa tehnyt Galileo Galilein esittäjä, Esko Salminen, istuu näytelmäesityksen lopuksi parrasvaloihin penkille tekniikan karsiessa taustalla suurta näyttämöä puhtaaksi lavasteista ja näyttelijän viereen istahtaa lapsiosan esittänyt pieni tuleva tähti Marja Salo. Suuren näyttelijän elämänkokemus ja lapsinäyttelijän palvova ihailu kohtaavat yhtenä tekstin ja esityksen todellisena vaikuttavana sukupolvien katsekontaktina ja dialogina.

 

Kansallisteatterilla on taiteilijakunnassaan karakterian ja tiiviiden, herkkien kohtausten, visionäärisen yhteisen teatteri-ilmaisun taitureita sekä samalla tässä tulkinnassa keinot avata katsojan silmät vanhan teatteritalon ajantasaisuudelle: sen koko tekniikka-arsenaali on huimaiseva, sen valoilla, sävelillä, kuvasuhteilla ja trikeillä leikittelevä illusionäärinen maailma on fantastinen - ne ohjaaja-käsikirjoittaja ja lavastaja ovat yhteistyössä oivaltaneet ja käynnistäneet, löytäneet ja meille nyt suurenmoiseksi uudenlaiseksi teatteri-ilmaisuksi pitkälle jalostaneet.

 

Samalla kun Mahdolliset Maailmat kylvettää 1700-luvun diderotlaisessa kolmiseinäteatterissa meitä yleisöä  tehokkaissa ja mielikuvituksellisissa valoissaan, musiikissaan, tehosteissaan, jännitteisissä kohtauksissaan täydellisiin illuusioihinsa, se myös rikkoo ilmaisuaan tahallisesti 1900-luvun brechtiläisillä eeppisillä katkaisuillaan ja kuvitelmamme armottomasti.

 

Mutta yllättäen, vieläkin tyylipuhtaammin ja vaikuttavammin teatterin tyylisuunnat ylittää uudenlainen stanislavskilaisuus, nyt 2000-luvun modernin näyttelijäilmaisun keskushenkilön, kirjailija-ohjaajaegon, upea loistava tulkki, Eero Aho, eläytymisen, verenmakuisesti elämää sykkivän, kiihkeän, toimintaa ahmivan hahmottelukyvyn täydellisessä näyttelijäilmaisussa ja vie meidät mukaansa teatterilliseen, lumoavaan maailmaansa - vastustaa emme enää voi.

 

Mahdolliset maailmat jatkaa väkevän, herkän, voimallisen näyttelijäilmaisun resonanssilla westerbergiläistä filosofipainia ihmisen sisäisistä tunnoista,  intohimoista,  pettymyksistä, rakkaudenjanosta, onnenhetkistä. Teos kohottaa uudenlaisen modernilla genrellään, ylitsepursuvan runsailla, tivolisen säihkyvillä ja näyttävillä, surrealistisen ilottelevilla ja yllättävillä teatterillisilla kuvitelmilla ne kaikki suuren teatteritaiteen unohtumattomaksi vaikuttavuudeksi - elämää suuremmiksi mahdollisuuksiksemme.  

 

 

 

Paavo Westerberg

MAHDOLLISET MAAILMAT

ROOLEISSA Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo
HARPISTI Lily-Marlene Puusepp / Hanna Kenttämies

OHJAUS Paavo Westerberg  LAVASTUS Markus Tsokkinen
PUKUSUUNNITTELU Pirjo Valinen   VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Sanna Salmenkallio   VIDEOSUUNNITTELU Timo Teräväinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Laura Sgureva    DRAMATURGIT Eva Buchwald, Minna Leino ja Jukka Viikilä

Valokuvat  Stefan Bremer

Esitysarvio 20.2.2016 esityksestä.

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/mahdolliset-maailmat/

 

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/09/elamankaipuun-vanja-eno