J%C3%A4rnefeltin%20Koli%201928.jpg

Eero Järnefeltin maalaus Kesäpäivä Kolilla (1928)

 

Kun syystä tuskastuu kotikaupunkinsa Lahden olennaisten ja korvaamattomien luontonäkymien Salpausselän harjujen ja Vesijärven tahalliseen, lopulliseen turmelemiseen, voi vielä sentään lepuuttaa Suomessa ajatuksiaan ja matkustaa tunnissa parissa aavan meren rannoille, suurten järvien ja jokien maisemiin tai vaikkapa koskemattomiin, luonnonsuojelullla varmistettuihin luonnonpuistoihin, itsenäisen Suomen ikonisiin Kalevalan ja Karjalan kansallismaisemiin - niistä tunnetuimmalle, Kolille - ajatuksensa suomalaisuudesta sädehtiviksi kruunaten.

 

Kaukainen tunne välittyy Eero Järnefeltin, Jean Sibeliuksen, Juhani Ahon ja muiden kansallisten taidegurujemme ymmärryksestä saada juuri koskemattomasta luonnosta, Kolilta, voimaa ja sisältöä voimistuvaan suomalaiseen itsenäistymisaatteeseen, joka 1900-luvun vaihteen molemmin puolin sykki vapaasti ja voimallisesti paitsi politiikassa erityisesti taiteessa.

 

Tosin yli 300 kilometrin matka Lahti-periferiasta Kolille vaatii vaivattomasti toteutuakseen bussi-juna -asennoitumista sekä vielä välikohteesta Joensuusta kimppataksikyytiä viimeisen 80 km. Mutta vaivannäkö kannattaa. Silmä ja mieli lepäävät jyhkeässä ja avarassa maisemassa 347 metriä merenpinnasta, edelleen koskemattomassa silmänkantamattomiin näkyvässä Pielisjärven ja suomalaisten kallioiden kansallismaisemassa, aika ja kiire pysähtyvät.

 

Vuodet%20vierii%2011.6.1958.jpg

Ukko-Kolilla  kesälla 1958

 

Ensimmäiseen käyntiimme Kolilla kuusikymmentä vuotta sitten liittyi paitsi sodanjälkeisen nuoruuden sykkivää toiminnallista ja kulttuurista elinvoimaa, puolisooni rakastumista, myös taidetta ja kulttuuria, jota tuona 1950-luvun lopun vuosina harjoitettiin ja opiskeltiin muutamissa ajan oppikouluissa ja seudun kulttuurioppilaitoksissa. Ennen teiniliiton aikoja Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton vuotuisilla kesäisillä monipäiväisillä kulttuuri- ja urheilufestivaaleilla ne testattiin ajan tapaan kilpailemalla. Päiville kokoontui satoja opiskelijoita ympäri Suomen oppikoulumaailman mittaamaan kulttuurisia taitojaan musiikin, laulun, soiton, lausunnan, tanhujen ja yleisurheilun sekä tietenkin ajan tapaan myös pesäpallon Suomen opiskelijamestaruuksista.

Nuorison kulttuuripäivät pidettiin vuosittain eri kaupungeissa, nyt oli vuorossa Joensuu ja päiviin kuului aina retkipäivä jonnekin erityismaisemaan seudulla - tietenkin vuonna 1958 Kolille vietiin tuo monisatapäinen nuorisojoukko ajan linja-autokyydein - maansa komeimpaan maisemaan lumoutumaan.

 

Koli.jpg

Ukko-Kolilla kesällä 2018

 

Vaikka  suurelle, jyrkänkallioiselle Ukko-Kolin vaaran huipulle kipuaminen, hengittämistaukoja, askelpysähdyksiä, jalan asennon ja vartalon jatkuvaa tasapainon tunnustelua ihmiskehollemme vaatiikin, näin kuudenkymmenvuoden jälkeen tuntuu, että Kolin kulttuurinen ainutlaatuinen luontokokemus on yhä syvällä sielunmaisemissamme niin tutun tuntuisena, tunnistettavana, muuttumattomana, luonnon ikiaikaisuudesta todistavana.

 

Lis%C3%A4liite.jpg