Kansallisteatteri.jpg

 

 

Lainaus Kansallisteatterin  Sapiens-esityksen lehdistötiedotteesta:

"Seitsemänkymmentätuhatta vuotta sitten Homo sapiens oli vähäpätöinen eläin, joka vain puuhaili omiaan yhdessä Afrikan kolkassa. Seuraavien kymmenien vuosituhansien aikana se teki itsestään koko planeetan herran ja kohotti itse itsensä jumalaksi.

Sattumanvaraisen geenimutaation myötä sapiens sai kyvyn, joka erotti sen muista eläimistä; kyvyn puhua kuvitteellisista asioista eli kertoa tarinoita. Tämä tarinoiden luoma todellisuus antoi ennennäkemättömät mahdollisuudet yhteistyölle ‒ tuolle luovalle ja tuhoavalle voimalle.

Huolimatta kaikista niistä hämmästyttävistä asioista, joihin sapiens kykenee, on se kuitenkin edelleen epävarma päämääristään ja tuntuu olevan yhtä tyytymätön kuin aina ennenkin. Se tuntuu myös olevan vastuuttomampi kuin koskaan aiemmin. Mahtaako olla mitään vaarallisempaa kuin tyytymättömät ja vastuuttomat jumalat, jotka eivät tiedä mitä haluavat?"

 

Sapiens%20kirjankansa.jpg

 

Suomen Kansallisteatterilla on velvollisuus ja oikeus kulkea ennen kokemattomia teatteritaiteen kinttupolkuja ja valtateitä pitkin, estoitta ja pidäkkeittä kansalaisille sivistystä ja elämyksiä jakaen sekä teatteriammattilaisten uusia kokeiluja sallien.

Kansallisteatterin syksyn satsaus Sapiens on taatusti teatteria, jollaista ennen ei ole nähty. Teatterien vakiokatsoja on Sapiensin koettuaan täysin häkeltynyt.

 

Kansallisteatterissa ei puhuta fiaskosta, vaan avarakatseisesta ja tiedollisesti tyhjentävästä mahdollisuudesta kertoa yksi tarina tarinoivasta, eliökuntamme syntyhistorian tämänhetkisestä valtiaasta Sapiensista kaikkine biljoonine, miljoonine, tuhansine ja satoine vuosikehityshyppäyksineen, geenimuutoksineen, sattumineen. Urakka on valtava. Siinä epäonnistuminen puuduttavana esityksenäkin on kunnioitettavan ainutlaatuinen yritys.

 

 

Kuvahaun tulos haulle Kansallisteatterin SAPIENS

 

 

Tunti ja neljäkymmentä minuuttia on aivan liian pitkä aika istua ja seurata MInna Leinon kirjan 500 sivusta valikoimaa tekstiä ja kuunnella selkeää Jarmo Heikkisen jatkuvaa selostusta suuresta Yuval Noah Hararin kansainvälisestä bestseller-teoksesta Sapiens. Tunne oli kuin istuisi kotisohvalla katsoen TV:n luonto-ohjelmaa, jossa selostuksen puheosuus vähitellen menettää sisällöllisen antinsa kuvan ja dokumentaation saadessa etusijan - nyt vain kuvat ja tapahtumat puuttuivat, katsojat saivat äimistel varsin pysähtynyttä esitystä samanaikaisen selostuspaasauksen puuduttaessa sisällön vastaanoton.

 

Kuva%20katri%20naukkarinen.jpg

                                                                                      Kuva Katri Naukkarinen

 

Kehityksemme ja eliökuntamme kulminaatioista maanviljelys vehnäpeltovisioineen sai sentään upean toteutuksen ja tulen keksiminen näytti alakoulumaisella demonstraatiolla Sapiensin astumisen eliökunnan johtoon. Äänikuva sivistyneen sapiensin narinaisista askelluksista tuntui edes pikkuhauskalta.

 

Teatterin perinteisistä tehokeinoista luopumisesta, kuten näytelmän täydestä repliikittömyydestä ja mimiikan hylkäämisestä, odotin juuri naamioin toteutettuna kehonkielen ilmaisueksperttien sisältörikasta uutta ilmaisutasoa, samoin itse tarinan poikkeuksellisen tehokasta eliölajien uudenlaista syntyhistoriaa, biologiaa, kommunikaatiovariaatioita, yhteisömaailmaa, tulevaisuuden modernisuutta, tarinankertojan kuvitelmaa. Odotin musiikillista ja skenografista iskevyyttä, ilmaisumielikuvitusta. Ei tullut, vaikka maan teatterin ja tanssin tuorein ammattilaissukupolvi oli asialla. Liikaa siis odotin, oma vika.

 

Monet lähimenneisyyden historialliset henkilöt oli ujutettu teoksen laajaan hahmogalleriaan historiatiemyksestämme tunnistettaviksi. Ehkä merkkipiste kerronnan banaalin tavanomaiselle asenteellisuudelle oli vakiokuvan, atomipommin savupatsaan, visiointi. Se ei enää sävähdytä nykyisen loputtoman ja vauhdikkaan kuvamanipulaation aikana - saati uutta etsivässä teatterissa.

Kenties vaarallisinta itse taiteelliselle Kansallisteatterille esitys on katsojien ensikertalaisille, jotka eivät takuulla palaa toista kertaa teatteriiin pitkästymään ja vapaa-aikaansa viettämään.

Pienemmälle teatterille tällainen tulos olisi teatterikatsojien kato, taloudellinen itsemurha ja teatterista vastaavan taiteellisen henkilökunnan irtisanominen.

 

 

 

Syytä on silti iloita teoksen tekijäryhmän ammattietiikasta. Vaikka itse Sapiens-esitys ei ainakaan täyssalillisen ensi-iltayleisön vähäisten reaktioiden, omien katsojanaapureiden, edessä ja sivulla, jatkuvien jo häiritsevien kellonvilkaisujen määrästä päätellen sekä omankin arvion pohjalta ajatellen ole katsomisen väärti, esittäjien luja usko teokseensa näkyi tulkinnasta ja herätti sympatian. Pokka piti alusta loppuun asti.

Kansallisteatterin sivistynyt ensi-iltakohteliaisuus pitkien loppuaplodien muodossa 32 tekijän yhtäaikaa rynnättyä esiripun eteen kiitoskumarruksiin on jo lähes traditio - niin puuduttava, pitkäpiimäisen hidas, tavanomaisen eleetön, tyhjä, lapsellinen ja kesy kuin teoksesta tulikin.

 

Lohdutukseksi meille katsojille esitys kuitenkin antaa periksi ja puolustelee ääneen teoksen alussa ja lopussa syntymantraansa: tämä esitys on taru tarinankertoja Sapiensista ja näitä maailman syntyhistorian kertomuksia on miljoonia erilaisia - tämä on yksi niistä.

 

 

 

SAPIENS


Yhteistyössä Kansallisteatteri, W A U H A U S ja Zodiak ‒ Uuden tanssin keskus

Kantaesitys Suurella näyttämöllä 11.9.2019


 

Kertoja Jarmo Heikkinen Näyttämöllä Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi, Markku Maalismaa, Karin Pacius, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Johannes Purovaara, Antti Pääkkönen, Juha Varis

Ohjaus ja koreografia Anni Klein ja Jarkko Partanen

Alkuperäisteos Sapiens. A Brief History of Humankind Yuval Noah Harari Sovitus ja esityksen käsikirjoitus Minna Leino Alkuperäisteoksen suomennos Jaana Iso-Markku Lavastus Samuli Laine Pukusuunnittelu Laura Haapakangas Valosuunnittelu Jani-Matti Salo Alkuperäisen musiikin sävellys Tomi Pekkola ja Jussi Matikainen Äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo ja Jussi Matikainen Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen Naamioiden ja tarpeiston suunnittelu Sanna Sucksdorff Englanninkielinen tekstitys Kayleigh Töyrä Ohjaajien assistentit Maia Häkli ja Salla Loper Äänisuunnittelijan assistentit Hanna Rajakangas ja Pekka Kiiliäinen Lavastajan assistentti Kaisa Rajahalme Pukusuunnittelijan assistentti Elina Ström Valosuunnittelijan assistentti Veli-Ville Sivén

 

https://kansallisteatteri.fi/

 

 

kyn%C3%A4.jpg

Viikkoa ennen esitystä yritin saada oman pikkukaupunkini ja sen ympäristön lähikirjastoista tuon teoksen luettavakseni. Turhaan. Olisin reilun kymmenen kirjaston hakua käytettyäni ollut parhaimmillaankin vasta kuudes tai seitsemäs jonottaja kirjaa lukemaan.

Siksi juuri tämä Kansallisteatterin tuottama esitys - yhden tarinankertojan epäonnistuneen kyllästyttävä audiovisuaalinen rainakuvatulkinta - sai katsojaminän yllättäen vastareaktioon: nopeasti ilmoittautua kirjastojen lainaajien jonoon nauttimaan kieleltään komealta kalskahtavaa suomennosurakkaa. Teatterin taitavasti toimitettu näytelmän ohjelma sisälsi kiitettävästi informaatiota Sapiens-kirjasta ja aiheen tutkimuksista.

 

Lis%C3%A4liite.jpg