Tšehovin Lokki-näytelmän näyttelijöitä ja ohjaaja

Harvoin on yleisölle ja medialle tarkoitetussa tiedotustilaisuudessa keskusteltu niin aidosti, hauskasti ja pitkään ensi-iltaan tulevasta näytelmästä, yhdessä sen tekijöiden, näyttelijöiden, ohjaajan ja jopa puvustajan kanssa kuin viikko sitten.

Tempaan tähän vain muutaman liki tunnin mittaisen yleisötilaisuuden keskusteluaiheesta kuin esimerkiksi, miten me yleisö joskus todella perin juurin pääsemme jyvälle esityksen tekstin kohdista ja teatteriensemblen jäsenten yhteistuumaisesta ajatuksesta, tässä erikoistapauksessa laitosteatteriin valmistuvasta poikkeuksellisen uudenlaisesta tuotoksesta.

Poimin tähän lähinnä esityksen ohjaaja Esa-Matti Smolanderin vastauksia lukuisiin keskustelussa virinneisiin kysymyksiin.

Miksi klassikko?

- Klassikot voi olla aika haastavia ja vaikeita, niin että se esityksemme olisi sellainen, se meidän versio, mihin ihmiset pääsee kiinni, mitä saa teatteriesityksestä mukaansa ja että pääsisi kärryille siitä mitä siinä tapahtuu. Teatteri on taidetta ja teatterissa saa tehdä mitä vain ja miten haluaa.

Tšehov sanoo Lokkia komediaksi, onko se sitä, kun päähenkilölle käy huonosti?

- Olen tätä ajatellut sillä tavalla, että elämä on ihmeellistä. Se on aika pieni se ilon ja surun väli. Surusta voi tulla iloa ja ilosta surua - ne on tosi lähekkäin. Mitä enemmän on iloa sen surun ympärillä, sitä suuremminhan se sitten näkyy se kipu.

 Olen myös ajatellut, että teatterissa on aina paljon tunnetta. On hyvä, kun nyt tässä on yleisöä ja teatterissakin aina sitä on. Tässä Lokissahan kaikki rakastavat, jokainen rakastaa väärää henkilöä. Kenellekään ei ole tapahtunut sitä ihan oikeaa rakastumista aidosti. Lokki on siis aikamoinen tragedia, vyyhti. Se on aito draama.

 

Kun lähdit tekemään tätä näytelmämuotoa, mitkä on sen periaatteet?

- Meillä on nyt suuri joukko taitavia näyttelijöitä ja teatteritekijöitä tekemässä tätä esitystä. Siinä on syntynyt heti myös sellainen teatterileikki, jossa miltei kaikki näyttelevät kaikkia rooleja. Siinä on katuteatterin meininki, joka on itselleni tosi rakas. Minusta se on, että se leikki - kun nämä Lokin ihmisetkin näyttelevät vanhemmilleen tekemänsä näytelmän - siitä tulee semmoinen leikki, joka tässä tapauksessa kertoo siitä, että teatterin ydin perustuu siihen, että pääsee tulemaan nähdyksi. Tykkään siitä, että näytellään isosti ja isolla pensselillä. Meillä on iso klassikkoteksti, joka kestää sitä ja sellaista vääntöä. Ja se on tärkeä, että tässä esitysversiossamme olemme teatteriseurue, ja että me esitetään yhdessä, senkin pitää näkyä myös esityksessä. Raakaa tunnevoimaa, sillä kohtaukset on kyllä aika perustilanteita yleensäkin teatterissa ja näytelmissä. Tai koko tekstin yhdeksi teemaksi sen muuttaen: Jos vanhemmat ei rakasta lastaan tai toisinpäin. Tai jos aito romanttinen rakkaus ei oikeasti tavoita kohdettaan. Niin niistä voi lähteä. Aika perusasioiden äärellä tässä ollaan.

 

Lopuksi vielä pari näyttelijäseurueen terävää huomiota:

-Tämänkin kokoisessa teatterissa on aika harvinainen tapa ollut tehdä tällä tavalla lähes inspiroiden esitystä. On ollut kokeileva ote, joka tuntuu jatkuvan sieltä ensilukemisesta vielä tässäkin muutama viikko ensi-iltaan vaiheessa. Ei ole hirveän tarkasti lyöty vielä lukkoon, miten asiat monista eri vaihtoehtokokeiluista valiten ilmaistaan. Semmoinen kiva fiilis on ollut tätä esitystä valmistaessa.

Näyttelijät itse ihastelivat vielä, että valtavan toimintakeskeisen esityksen yhdeksi mahdollistajaksi syntyy puvustus, jota ei juurikaan vaihdeta ja käytännölliset lenkkijalkineet, joissa jalka ei väsy ja kohtausvaihdot ja joukkoliikunta toimivat liukastumatta salamannopeasti sekunnin sadasosan tarkkuudella.

- On kiva kun 24 vuottakin on teatteria tehty, niin on päässyt nyt taas kokeilemaan, millä eri tavoilla voi samaa näytelmää, samaa kohtausta tulkita. Se on näyttelijälle virkistävää. Myös näin suurelle talolle merkittävää, miten se taipuu tällaiseen kokeiluun, ehtiikin. Tässä meidän prosessissa aloitettiin ja tehdään yhdessä koko ryhmän kanssa tätä tämän Lokin maailmaa.

- Luotto-ohjaaja on tärkeä. Ei sellaista ahdistusta ole siitä valmistumisesta.

 On varsin onnellista, että Lahden kaupunginteatterin viimeinen syyskauden ensi-ilta rakentuu tällaisen poikkeuksellisen suuren näytelmän täysin esittäjien ja yleisön ennen kokemattoman uudenlaisen katuteatteritapaisen tekotavan kautta omanlaiseensa ilmaisuun. Ainakin itselleni jäi sellainen valtava sisäinen naurun ja hauskuuden hyrinä päälle odottamaan kärsivällisesti tiistain 7.11.2023 klo 19.00  Anton Tšehovin Lokki-näytelmän ensi-iltaa.

 

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/lokki/