Kotona pakkasten kiristellessä niin, ettei ihan kaikilla celsiusasteilla uskalla ovesta kuin kurkistaa, tai ikkunasta Suomen talven keskellä pelkkää vesi- ja räntäsadetta päivätolkuin seuratessa tulevat koronauutisten lisäksi television ruudun takaa jo sinuiksi ja päiväntutuiksi aikamme luotettavimmat ja seuratuimmat suomalaiset profeetat.

 

Anniina%20Valtonen.jpg

Kuten Anniina, joka ainakin minut valtaa ylivoimaisen luontevalla kasvojensa valoisuudella ja varsinkin käsiensä lähes pantomiimitaiteellisilla hartioista sormenpäihin saakka kiehtovilla karttaloihdinnoillaan. Hänet toivoisin ruutuuni syväuraiset otsakurttuni suoristamaan ja oikein vaikkapa omin tv-aikatauluin ilmoitettuna viestimään useasti päivässä  - milloin  Anniina taas on vuorossa säätä meille povaamassa. Eivät pakkaset ja räntäkeliloskat enää tunnu miltään, kun Anniina-tuttavamme niistä luontevasti hymyten valistaa. Hieman väittelen vaimon kanssa vain hänen viimeisestä ennustushetkensä päättävästä hymystä - aito vaiko käsketty.

Entäs Kerttu sitten - hän tahtoo olla jo niin varman rutinoitunut, ettei virkkeiden lopuista saa aina selvää, vaan koko ennustus pitäisi samalla tekstittää. Hänen esiintymisessään on mielenkiintoni keskittynyt muuhun kuin säätietoihin - oikean käden suvereeniin liikkeeseen kartalla, nimenomaan siinä, missä hän salamana nappaa kätensä juuri rauhaisesti osoittamastaan kohdasta pois - hänen nopeutensa tahtoo olla ylittämätöntä. En oikeastaan kuuntele enää hänen puhettaan, vaan seuraan miten tuo oikea käsi voi olla niin näkymättömän nopea.

 

Matti tuo asiallisen kapeilla huulillaan säätietouden huippukuivaksi, välttämättömäksi, vakavaksi, uskottavaksi ja luotettavaksi tietoasiaksi. Ei haittaa, vaikka hänestä ei huumoria, saati hymyä tihku. Kiinnostavinta onkin kielitieteellisesti ja puheopillisesti, kuinka monta kertaa hän säätuokioesitelmässään käyttää ennustuksessaan ilmaisuja -  näin ollen, näin muodoin, aiemmin ja bravuuriaan paikka paikoin. Siinä joutuu taas alakoulun yhteenlaskuharjoitukset mieluisaan kertaukseen.

 

Joonaksen vuorolla itse ennustuksen sisältö selviää myös hyvin. Hänestä välittyy jotenkin niin innostunut ja luonnollinen asiallisuus, joka katsojiin miltei tarttuu. Ehkä eniten kuitenkin kiinnittyy huomio hänen nykyaikaisiin - nykyisin muodikkaisiin - pikkutakkeihinsa, jotka ovat taatusti pari numeroa liian pieniä, vaikkei mies olekaan mikään tuhti tai jättiläinen. Jotakin hauskan rentoa se kuitenkin miehestä ja hänen ominaislaadustaan viestii.

 

Anne tv-kasvona on itse miellyttävyys: sopivan lämmin alttovärinen äänimateriaali, luonteva ja konstailematon puhekielen taituri, taitava katsekontakti saa meidät katsojat seuraamaan ja asioiden painotukset antamaan ennustuksille äärimmäistä, turvallista luotettavuutta. Kartallakin hän on kuin kotonaan. Joskus hän joutuu pitemmän säätekstin suoltamaan kiireellä, joka tuntuu jo katsojalle ajateltavaksi saakka - miten sää voikaan olla lähipäivinä niin monenlaista tässä pikku maassa. Hänen sukunimensä kanssa on myös haastavaa yrittää lausua se edes itselleen ääneen oikein - saati vaimolle.*

Ylen%20s%C3%A4%C3%A4tieteilij%C3%A4t.jpg

Seijaa, sääennustajien esimiestä emme enää aikoihin ole nähneet tv-ruudussamme. Ylen meteorologeja* sijaistavat Heikkilä, Hoikkanen, Karusto, Nyman, Suorsa, Vähämäki eivät vielä ole sinut kanssamme, vaan muistamme heidät vasta sukunimiltään.

* Sanat Borgström ja meteorologi ovat niin hauskan haasteellisia yrittää suustaan tuottaa sujuvasti säällä kuin säällä.

https://yle.fi/saa/ylen_meteorologit_ja_palaute/7019793

 

Lis%C3%A4liite.jpg