Teatterikes%C3%A4%20Chydenius.jpg

Kuva Niclas Warius

Kaj Chydeniuksen musiikki, hahmo-olemus, säveltämisen ja soitannon vitaalisuus tuntuvat iän mukana vain entistäkin musikaalisemmin hehkuvan elämää ja sen ihanuutta. Hänen kaksikymmentäkaksi sävellyshelmeään Tampereen Teatterikesässä 2021 kuullussa konsertissa ovat jokainen kuin jäljittelemätön koru, koru korulta entistä kauniimpi, runoutta, suomalaista riimiä ja sen elämän kauneutta, ehtymätöntä sävelen ja runon yhteyttä kypsimmillään, musikaalisimmillaan. Yllättävää on hänen säestävän pianokosketuksensa entistäkin hienokosketuksellisempi virtuoosisuus.

Opettavaista konsertista tuli, kun ymmärsi säveltäjän johdatuksen duurin ja mollin avulla palvelevan koko runon sisällöllistä eetosta. Synkätkin asiat voidaan esittää täysin mollissa ja lopulta positiivisiksi kääntäen vaikkapa vain muuttaen sävellyksen viimeinen sointi mollista duuriksi.

Chydeniuksen sävellyksille on ominaista kansanlaulumainen pienimuotoisuus, melodioiden kauneus, runojen henki ja sisältö melodioissa ja sävelkuluissa sekä sävellysten pettämätön pohja: suomalaisrunoilijoiden tekstit - tavuntarkkuudella ilmaisevina kuin vain Chydenius sen osaa selvittää ja antaa meidän ymmärtää.

Chydenius osaa laittaa likoon koko itsensä kaunistelematta, kehumatta, niin luontevasti ja viekoittelevan älykkäällä kaikki vastaanottoreseptorimme aukaisevalla huumorillaan.

Lyhyt juonto jokaisen laulusävellyksen taustaksi oli nyt aivan huipputerässä Maestro Chydeniuksen aivolokeroista, entistäkin ekonomisempana, kypsähuumorisempana, satiirisen briljanttina meille kulttuuririemua tarjoillen.

 

Mikä Kaj Chydeniuksen musiikissa on sitä ainutlaatuista, jäljittelemättömintä, ydintä. Se on valita hyvä suomalainen runo, parhaimpien lyyrikkojemme parhaat, säkeiltään ja poljennoiltaan jo soivat tekstit. Se on ennen kaikkea säveltäjäneron ehtymätön melodinen sävellähde, josta riittää loputtomasti uniikkeja sävelkoruja ja saada niitä esittämään maan musikaalisimmat, osaavimmat, tärkeilemättömimmät ja ajatuksella meille laulavat laulumuusikot. 

 

Esittäjälaulajakaksikolla Taru Nyman ja Kai Hyttinen on laulajan instrumentit luonnonlahjoina, puhtaat sävelkorvat ja terveet äänet iän kypsyttäminä, nautittavina, tulkitsevina lauluinstrumentteina: Kai Hyttisen kauniin lämmin, persoonallisen pehmeä basso jäyhän lämmintä, maankarheaa suomalaisuutta tunnelmoimaan ja Taru Nymanin heleän laaja-alainen altto kertomaan runon sisältöä taitavasti sekä sävelten kirmata tarvittaessa vaikka sopraanoksi chydeniustrillien mukana tekstisisällön taivaisiin korkeuksiin. Näillä vaatimattomilla, sympaattisilla taitureilla on kyky ilmaista mitä vain, kuten tämän konsertin Chydeniuksen yksinkertaisilta ja herkiltä tuntuvia, lopulta varsin vaikeasointuisia ja vaativan sävelkulkuisia pikkukoruja. Olen näiden laulajien solistittamia Chydeniuskonsertteja saanut nauttia vuosikymmenten ajan - aina ne vaan ihastuttavat, tarvittaessa myös ihanasointisena duettona,  ja tuovat ihmiselle sävelkauneuden uusia mahdollisuuksia elämän taipaleelle.

 

 Konsertissa kuultiin vain suomalaisten runoilijoiden riimeihin sävellettyjä teoksia, ensipuoli 1800-luvun runoutta (Paavo Kajander, Ilmari Kianto, Eino Leino, L Onerva, Einari Vuorela, P. Mustapää) ja jälkiosa 1900-luvun keskeisiä tamperelaisten suomalaislyyrikoiden (Yrjö Jylhä, Elina Vaara, Viljo Kajava, Oiva Paloheimo, Lauri Viita, Mirkka Rekola) tekstejä, jotka saivat tässä lauluillassa Kaj Chydeniuksen luomat sävelasut runojensa ylle. Suurenmoista ja klassisen kaunista nuo runokielemme taitureiden riimit ja Chydeniuksen sävelkieli on.

 

Lopuksi pari valintaani.

Elina Vaaran Pilvinen päivä -runo on kuin juuri nyt ajankohtainen: huikaisevan kirkasta on ollut, pääskyset liitelevät "alahalla aivan" ja apeaa on kuikan ääni, kesäisten aurinkoisten päivien päättyessä, elämän synkeyttä ja tarkoitusta miettien, kurjenmiekkoja poimien ja kuikan ääntä, valittavia kaisloja kuullessa. Chydeniuksen menneen kesän kaiho on läsnä sävellyksen kauniissa melodiassa ja sen luontoa kuvaavassa sävelkulussa Taru Nymanin kauniin äänenvärin maalatessa sisäisen maisemakuvan vakuuttavaksi ja koskettavaksi.

Tampereen Teatterikesän kunniaksi nostan mielirunoilijani Lauri Viidan ja hänen Betonimylläri-runokirjansa hienon pispalalaisen suomalaiskodin perheidyllin kuvauksen kodista ja lapsuusperheestä - runon nimenä äiti, Alfhild. Korotan sen konsertin yhdeksi Chydeniuksen kauneimmaksi toivemusiikiksi, sävelteoksen kantaattimaiseksi, sävellykselliseksi, tulkinnalliseksi sekä sisällölliseksi toiveeksi saavuttaa suomalaiselämän kauneus. Kai Hyttisen tulkinnan lämpimän karhea eetos väreilee vieläkin tunnelmana ja ajatuksena sieluissamme konsertista palatessamme.

 

Teatterikesän suuren LIVELAB-musiikkisalin kiehtovassa hämärässä konsertin kokeminen tuntui epätodelliselta, aidon toteutuneelta vuoden musiikkiavaukselta, upealta. Raikuvat väliaplodit ja ylimääräinen olivat halkaista jo kaupungin koskikohisevan kesäillan sointupauhun.

 

Lis%C3%A4liite.jpg