Kun kaksi aikalailla thaliantarhassa vasta ilmaisuaan etsivää ihmislasta tuo suuren maailmankirjallisuuden Faustin tarinan Lahteen hullutellakseen sillä ja saadakseen meidät kaupunkilaiset oikein nauramaan, on taiteellinen rima korkealla.

Vaan ei heidän olisi pitänyt eikä pidä vielä pitkään aikaan näyttää taitojaan Lahdessa. Täällä jo koulujen näytelmäproduktioiden, draamainstituutin ja varsinkin Lahden kansanopiston teatterilinjojen jopa Teatteri Vanha Jukon ja Lahden kaupunginteatterin teatteritaide commedia dell´arteltaan tai luontaiselta showilmaisultaan on tasoltaan valovuosia edellä näistä Jukon Teatteri Telakan vierailijoista. Täällä Lahti-kaupungissa on totuttu laatuisaan, osaavaan, kiinnostavaan teatteritaiteeseen. Ja siellä Tampereellakin teatterikesän vierailevat mimiikan sekä pantomiimin maailmanmaineiset clownit ovat jo sataan kertaan tehneet temppunne moninkertaisesti hauskemmin, ammattitaitoisemmin, sydämellisemmin, liikuttavammin.

Teatteri Telakan Faustissa insinöörimäiset ääni- ja valoteknikot ovat ottaneet pääosan hyvän, marlowehenkisen alkuperäistarinan keskitetyn käsikirjoituksen toteutuksessa. Äänet, tulet, savut ja valotrikit jäsentävät esityksen kliimaksit, pierujen, röyhtäysten ja kangistuneiden nivelten, falloksien narinoiden rytmit. Kökköyden huippu on naisen ryntäisiin ennalta kätketty polttimorivistö, joka muka yllättäen syttyessään on sitä luvattua hauskuutta. Hohhoijaa telakkalaiset! Tällaisen ilmaisunko pitäisi olla meistäkin lupaamaanne hauskaa, henkevää, vallatonta. Kun esitys vielä kutakuinkin epätahdissa ja aikalailla näyttelijäilmaisultaan haparoivana, jäsentymättömänä, koko esityskeston laimentuvana jatkuu hamaan loppuunsa saakka, tunnin showkokonaisuus on sietämättömän pitkäntuntuista ja säälittävää seurattavaa.

Jukon lavalla paasaa ja pelmehtii aluksi kiinnostavaan vapinamuotoon hahmotettu, komeamaskinen, hajasäärin pasteeraileva ja pomppiva Faust-noita, jonka sihinän ja falsetinsekainen äänenkäyttö sekä habituksen hahmotelman ylityöstäminen paljastuvat parissa minuutissa tuskaiseksi, kyllästyttävän falskiksi, lapsellisen naiviksi seurata. Eikä ilmaisussaan yhtä hapuilevan onneton troianhelenakuva tee draamasta tarinan intohimoteemaan sievää tyypittelyä suurempaa hänkään.

Rampin tällä puolen soisin faustilaisille kunnon ammattitaitoisen ohjaajan pikaista apua ja rampin näyttämöpuolen taidevastaavilta itsekritiikin siunauksellista syttymistä meitä teatterikatsojia armahtamaan.

 

Teatteri Telakka

Faust

Ohjaus: Ana Vazquez de Castro
Käsikirjoitus: Hanno Eskola
Rooleissa:
Piia Soikkeli ja Antti Mankonen

 

http://teatterivanhajuko.fi/

Esitysarvio Teatteri Telakan vierailusta Lahdessa 12.3.2012

 

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3144032/sen-synty/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3028072/teatteri-ihastuttaa-ja-jarisyttaa/

http://lahenuutisia.net/blog/3134286/vuosikymmenten-uljain-lahtelainen/

http://lahenuutisia.net/blog/2976826/tampereen-teatterikesassa/