Lahtemme on koristeltu valotolpittain kansanedustajaehdokkaitten kuvilla. Ilmeisesti ylivoimaisesti eniten varoja on näillä kolmella ehdokkaalla, joilla on mainosmäärästä päätellen käsitys, että me valitsemme kuvia, emme ihmisiä. Kokoomuksen nais- ja miesehdokkaat komeilevat lähes jokaisessa lyhtypylväässä, kerrostalojen seinänkorkuisissa julisteissa heitä ja heidän ympäripyöreitä iskulauseitaan lyö päin kasvojamme kyllästymiseen asti. Demariedustajan puolivartalokuvia on myös varsin runsaasti, kokovartalokuviakin yltäkyllin: mittapukuun istutettu ehdokas on siinä niin ryhdikäs ja mittava, että oikein selkänikamissa tuntuu, miten hänet on noin mittavaksi ja suoraselkäiseksii pystytty vaurioitta venyttämään. Määrä vai laatuko vaikuttaa äänestämiskäyttäytymiseemme.

Lahdella on kuluneilla valtiopäivillä ollut neljä omaa kansanedustajaa: Tuija Nurmi, Jouko Skinnari, Matti Kauppila ja Ilkka Viljanen. Mitä he ovat saaneet aikaan? Tutustuin menneiden neljän vuoden aikana aina silloin tällöin eduskunnan istuntojen pöytäkirjoihin: eivät juuri mitään. Paljon he tekivät kyllä eduskunnan pöytäkirjoihin kirjallisia aloitteita, kirjauttivat puheenvuorojaankin - sinne ne tuntuivat kaikki kirjojen kansien väliin jääneen.

Lahtelaisen silmin ainoastaan eduskunnan vapaaehtoisesti jättävä Kauppila vastusti lisäydinvoimaa, tuota eliö- ja ihmiskunnan täydellisesti tuhoavaa epäonnistunutta ihmiskeksinnön uusjalkautumista maankamaralle – tänne meitä edustamaansa neitseelliseen, saasteettomaan Suomeen. Päinvastoin, markkinavoimien johtamat vuositolkkujenkuluneet mantrat työllistämisestä ja muka itsestään selvästä sähkövoiman tarpeesta ja tarvittavasta ylikapasiteetista aina myyntiin saakka hyvinvoinnin edellytyksenä nujersivat Skinnarin, Nurmen ja Viljasen  mahdolliset käsityskykyvyt maailman  tulevaisuudesta – heillekin se on vain pelkkä kilpailu ja kilpailu rahasta. Eikö lahtelaisedustajiemme mielestä maapallolla ole elämää enää heidän jälkeensä.

Lahtelaisen silmin yhdelläkään heistä ei ollut ajatusta edes pohtia inhimillisyyden näkökulmaa, josta ennen muuta sivistyksen kokonaisnäkökulma on heiltä tyystin hämärtynyt: maailmanharvinaisen onnistunut peruskoulutuksemme, perusopetuksen tila on hälyyttävästi ajettu tahallisesti eriarvoiseen toteuttamismahdollisuuteensa eri puolella maatamme, jopa kuntiemme eri osissa, kaupunkimme eri kouluissa: enää ei yksilötasolla toteudu tuo peruskoulun ideologia tasa-arvoisesta, oikeudenmukaisesta sivistyksestä. Entinen savupiipputeollisuuden kaava, jossa suurteollisuuslaitokset tuhansine työntekijöineen olivat  valtion, kansakunnan ja paikkakuntien elinvoima, on nyt istutettu perusopetukseemme: suuret, kasvottomat, täysin epäinhimilliset mammuttikouluyksiköt aluerehtoreineen ovat kadottamassa yksilönsä, pienet ja suuret elinvoimaiset ihmistaimet. Vain sattuma ohjaa lapsemme, nuoremme kykyjen mukaiseen sivistykseen. Massatuotanto, jolle epävirallisesti annetaan nimeksi yhtenäiskoulu, on tänään totta, suuruus valttia. Minne jäi pieni ihminen.

Lahtelaisittain valitsemamme valtiopäiväedustajat olisivat voineet tehdä ratkaisevaa työtä suomalaisten omaishoitokysymyksessä. Asia on niin lainsäädännöllisesti kuin inhimillisesti häpeällisesti ja ala-arvoisesti hoidettu: omaishoitajat ovat edelleen täysin omien henkisten ja fyysisten voimiensa äärirajoilla. Nyt vaalien alla nämä edustajamme oikein lehtiemme mielipideosastoihin kirjoittelevat asiasta. Ällöttävää. Missä on  menneen elämäntyön ja vanhuuden, ihmisen todellinen kunnioittaminen.

Lahtelaisittain edustajamme olisivat voineet todella tehdä ratkaisevaa myös valtakunnallisesti merkittävissä lahtelaisasioissa. Esimerkiksi maailmankuulun Lahden Muotoiluinstituutin tappotila on heidän kaikkien tiedossa: heillä olisi ollut  mahdollisuus lobata ja pistää Lahden kunnallispoliitikot kanssaan asialle nostamaan Lahden Muotoiluinstituutti sille kuuluvaan kunniaansa maailmansivistyksen opinahjojen entisenä kärkilaitoksena - vaan ei, he puhdistivat omantuntonsa helposti allekirjoittamalla vetoomuksen Lahden Muotoiluinstituutin elokuvaopetuksen säilyttämisen puolesta. Vetoomusallekirjoituksethan ovat tunnetusti vain eleitä, kansanedustajat sitä vastoin valitaan todellisia tekoja, lainsäätämistä varten.

Lahtelaisittain voisi luetella kymmenittäin asioita, joissa edustajamme olisivat ihan oikeasti voineet päättäjinä tehdä työtään. Jääköön luetellut esimerkeiksi, todisteeksi siitä, että tällaisia valtiopäiväedustajia me emme luulleet neljä vuotta sitten valinneemme.

Lahtelaisittain on siten luonnollista, ettemme tulevissakaan vaaleissa äänestä lahtelaisehdokasta - hehän eivät saa mitään aikaan. Lahtelaisedustus ei eduskunnassa siis kasva, vaan joudumme antamaan jälleen äänemme lähinnä Kanta-Hämeen edustajien suuntaan. Missä vika, meissä vai valitsemissamme kansanedustajissa.


Äänestäkää kuitenkin sunnuntaina!