Halko%202.jpg

 Ihmisröykkiö Halko 2 liikeinstallaatiossa

 

Teatteritaiteen sisäänlämpiävyys on suomalaisteatterien vuosikymmenien muovaama näyttelijäammatin helmasynti, teatterin sisällön, ilmaisun, uudistumisen ja elävyyden koetinkivi. Lahden kaupunginteatterissa sen todistavat esitysten markkinointitekstit, joihin kelpuutetaan nykyisin vain sellaiset teatterikritiikit, joissa kehnotkin esitykset arvioidaan onnistuneeksi. Se hylkää kriittiset katsojien ja asiantuntijoiden kokemukset, jotka auttaisivat teatterikatsojia valitsemaan sekä itse teatteria omaa sisältöään pohtimaan ja jalostamaan. Teatteriesitykset ovat siis kuin kaupattava tuote, josta vain hyvät ominaisuudet esitellään, kehnoista vaietaan. Kuluttajansuojan mukaista vanhentuneen, pilaantuneen, käyttökelvottoman tavaran tarkastusta teatteriesityksellä ei ole.

 

On yllättävää, että isojen perässä Teatteri Vanha Juko vielä nykyisen teatterijohdon aikana huoliteltujen, onnistuneiden ja mielenkiintoisten esitysten ja valtionpalkintojen seurauksena on alkanut myös kylpeä tässä oman erinomaisuutensa sisäpiirisynnissä, maan suurimmat mediat kun ovat antaneet aiheellisesti ylitsevuotavan kehuvia arvioitaan sen esityksistä. Eihän kuuluisuus vain ole noussut päähän?

 

Jukolaisten uusi johto on syksyn aikana avannut onnistuneesti tien suomalaisessa pääkaupungin ulkopuolisessa teatterielämässä harvinaisiin teatterikokeiluihin ja poikkeuksellisiin, jopa ruotsinkielisiin teatterivierailuihin meidän lahtelaisten riemuksi.

Tällainen teatterimuoto lupaa vaikuttavalle, yleisöä aktivoivalle teatteritaiteelle suurta, akuuttia, osallistuvaa sekä mielikuvituksellisen yllätyksellistä tulevaisuutta,” innostuimme vuodattamaan nähtyämme Halko 1 -esityksen kuukausi sitten.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/10/teatteria-raikkaasti-uudistaen

 

Herkässä taiteenlajissa myös epäonnistutaan. Eilen illalla nähty Teatteri Vanha Jukon Halko 2 paljastui jo lähtökohdistaan tekotaiteelliseksi teatterityöksi, jossa teatterin juuri aloittamasta uudistusajattelusta ei näkynyt ainuttakaan häivähdystä.

Neljästä vierailijasta ja jukolaisista koostunut yhteisensemble esiintyi kuin innostunut aloitteleva koulunäyttämön luovan toiminnan ryhmä. Heillä oli ollut keskenään ehkä hauskaa, joillekin ensikertalaisille jopa uutta nuo perinteisessä teatterikoulutuksessa niin tutut teatterin liikekielen alkeisharjoitukset, äänitettyjen tehosteiden myötäily ja omat eläytymisyritykset teatterilavalla muiden kanssa. Vaan maksulliseksi yleisöesitykseksi tällaista alkeellista, tuttujen sisäpiiriläisten katsojien naurutirskunnan säestämää, sisällyksetöntä teelmää ei olisi pitänyt julkistaa. Me katsojat koimme esitystä seuratessamme myötähäpeää. Epäonnistua saa, muttei enää toiste.

 

http://teatterivanhajuko.fi/