Everstinna on Rosa Liksomin romaani (2017) ja siitä miltei neljä vuotta sitten (2019) Susanna Airaksisen taitavasti sovittama ja ohjaama Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön kantaesitys. Teos koronapandemioihin kadottuaan koki viime viikolla 14.9.2023 suomalaisen teatteritaiteen ja katsojien onneksi uuden ensi-illan Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.

 

Everstinna on suomalaiseen lähihistoriaan lähinnä kirjailija-opettaja Annikki Kariniemen omien elämänkokemusten pohjalta kirjoitettu romaani, jossa hänet kuvataan nuoresta lappilaisesta runotyttökohtaamisesta suomalaisen kenraalin naisena ja parisuhteena yli seitsemänvuosikymmenen ajanjaksona.

Ydintarina ja näytelmämuoto Rosa Liksomin näkemyksenä on ehyt ja kokonainen, hurmaavan lapinmurteinen, yhden ainoan suomalaisnaisen rakkaudenmakuinen, todentuntuinen tilitys suomalaisesta saksalaismielisestä naisesta, sodan ja läheisväkivallan runtelemana.

Heidi Heralan väkevän, sydämellisen kiihkoisen, tragihauskan, vulgaarin, antautuvan, harvinaisen komean eläytymisen ja unohtumattoman näyttelijätyön katsoja laittaa elämänkokemustensa suurenmoiseksi suomalaiseksi teatteritapaukseksi.

 

Tosiasiassa Lapin aavat suomaisemat kätkivät sotamme, välirauhamme ja jatkosotamme maailmansodan pohjoisimpien rintamien tapahtumien arjen ja todellisuuden sekä armottomuuden, joissa lopulta Hitlerin natsiarmeijan sotilaat täyttivät 200000 taistelijalla koko Lapin alueen, alkuperäisten asukkaiden jäädessä vähemmistöön 150000 kansalaisella.

Katsoja kokee esityksen vahvasti yhden naisen - Heidi Heralan tulkitseman Everstinnan - tunteina, joissa rakkaus, viha, saksalaisen natsimielisyyden ja suomalaisen suuren isänmaahaaveen yhteistunne, militaristinen loisto, äksiisinen huvi, juhlien hauskuudet ja nautinnot sekä Lapin kiehtova tenho ovat julkisuutta, vastakohtanaan väkivaltainen suomalaiseversti puolisona, jatkosodan natsiarmeijan poltetun maan taktiikka ihmismurhan rankkaa sodan välittämää naisen kokemaa kuoleman kylmyyttä ja läheistodellisuutta.

Heidi Heralan tulkinnan yksilöä, naiseutta, toiveikkuutta ja itse elämää jatkaa vain nainen, väkivaltaista suhdettakin oman puolison aikaansaaman keskenmenon sodan lunnaina kokien - vain sen elämässään tuomiten. Hänen ihmisyytensä on täynnä elämää ja elämän tuomaa valtavaa kokemusaarteistoa, omia ja vihollisia rakastaen, usein meille asenteensa esityksessä myös huvittuneena, huumorilla ja rempseydellä välittäen.

Esityksen sisäistä voimaa laajentaa lavastuksen upea Lapin suomaisemien ja jänkien hyllyvä äärettömyys, valojen herkät ja harkitut tehoviitteet sekä muiden henkilökuvien piilottaminen pelkiksi päähenkilön kuulemiksi ääniksi, kuin muistiinsa iskostumina sielusta kumpuavina totuuksina ja elämänvalheina.

 

Me monologeja väheksyvät teatterifriikit nyt syystä häpeämme asenteellisuuttamme: koettavanamme on näytelmäteos, jossa sekä tosihistoria, kirjallisuus, näytelmäkirjallisuus, teatteriohjaus että kulttuurin eturintamassa Heidi Heralan  näyttelijäkarisma ovat selittelemättömän onnistuneesti nivoutuneet yhteen ja saattavat teatteriesityksen loppukiitosaplodeissa meidät spontaanisti seisomaan nousten aplodeeraamaan hienolle, täydelliselle esittävän taiteen poikkeuksellisen häikäisevälle teatterielämykselle.

 

https://hkt.fi/esitykset/everstinna/

Arvio kirjoitettu HKT:n Pienen näyttämön 16.9.2023 klo 18.00 esityksestä.