Tallinnan, tuon Lahtea paljon Turkua lähempää tavoitettavan toisen Euroopan kulttuuripääkaupungin viime viikon tuoreesta teatterikokemuksesta kerrottuani palaan vielä hetkeksi kaupungin herkkuihin.

Majoittumisemme isäntäväkemme kotiin, sen luontaiseen vieraanvaraisuuden, eestiläisen kodinilmapiirin eri sukupolvien huokumaan raikkaaseen kielikommunikointiin ja elämänmenon tunnelmaan on aina virkistävä ja arvokasmuistoinen kokemus. Monet kulttuurikeskustelut, kävelyt tulevalla kulttuuritiellä sekä käynnit useissa vuoden kulttuurikokemuksissa ja -kohteissa olivat jälleen ruhtinaallisen monisisältöisiä. Tässä muutama.

 

Kiistelty pronssipatsas

Ensin vierailu Viron itsenäisyystaistelun kuuluisan monumentin nykysijoilla, Tallinnan sotilashautausmaalla. Yllättävää oli, että hautausmaa viesti sodan uhreista tasapuolisesti: se hiljensi neutraalin vakavoittavana niin eestiläisten kuin venäläistenkin satojen II Maailmansodassa kuolleiden viimeisenä  leposijana.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_patsaskiista_2007

 

 

Taiteen ikivaikuttavuutta ja harmoniaa

Käynti isäntämme, Urmas Orgusaaren hienossa taidenäyttelyssä, harvinaisen tyylikkäänmodernissa Würth-galleriassa, muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta avasi myös suomalaiselle näkymiä taiteen ja yritysten kohtaamiselle: tilava, hyvinvarustettu ja valaistu galleria teollisuuskonttorin alakerrassa antoi tilaa laajankin näyttelyn ripustamiselle. Urmas Orgusaaren värikkäät maalaukset ja uljaat, taidokkaat hiilipiirrokset vakuuttivat jälleen.

http://www.wuerth.ee/index.php?page=130&

 

Castle in the Air

Õhuloss

 

Kumun taidemuseon vierestä kymmeniä rappuja kiipeämällä pääsee Tallinnan korkealle majakkamäelle. Tuletorn on valollaan varmistanut merenkulkijan matkaa vuosisatoja ja sen punainen huippu näkyy edelleen päivällä meripeninkulmien päähän. Nyt - ensi kertaa rakennuksen historiassa - Majakkaan oli pystytetty taidenäyttely, seitsemän eestiläisen korutaiteilijan mielenkiintoisesti niin menneisyyteen kuin nykyisyyteenkin ankkuroituva monimerkityksellinen korutaiteen katselmus. Sen ripustus valkeille, pergamiinimaisille taustoille antoi hallitun kokonaiskuvan eestiläisestä nykypolven korutaiteesta.

Majakan taidenäyttelyssä kohtaavat  kaksi taiteilijaa, samalla oppilas ja opettaja: korutaiteilija Tanel Veenre ja taidemaalari Urmas Orgusaar      

http://www.klimt02.net/jewellers/index.php?item_id=24534

 

F-Hoone

Vielä toisen vierailupäivän illallinen. Se oli suorastaan shokeeraavan moderni. Ajoimme melkoisen rähjäisen tehdaskorttelin pihaan, jossa ennestään oli jo aikalailla ajoneuvoja. Myös pieniä lapsia leikki alueen muutamalla ruohikkoläiskällä vanhempiensa kanssa.

Suuresta ovesta avautui yllätykseksemme retrohenkinen ravintolasali täynnä ruokailevia perheitä, keskustelevia pareja ja ystäväseurueita. Olimme tulleet ainutlaatuiseen ravintolatilaan: ravintolapöydät olivat erilaisista vanhoista pöydistä kunnostettuja, korkeasta katosta riippui pari tehdasvalaisinta, seinillä muutama teollisuusvalonheitin, ikkunaseinien leveille ikkunapenkeille oli sijattu myös kahdenhengen ruokailuaitioita tuoleineen, lasten leikkihuone kuhisi pikkuväkeä, viereisessä pöydässä nettinörtti söi ja nettasi samanaikaisesti. Ravintolavarustus ja poikkeuksellisen kuhisevantoimiva ilmapiiri vaikuttivat vaatimattomuudellaan, prameilemattomuudellaan huikean tyylikkäiltä. Henkilökunta oli asiantuntevaa, kohteliasta, farkkushortseihin pukeutunutta. Ja ruoka, mitä tahansa tilattavissa ja tuloksena ainakin meidän kahdeksan, kolmen eri ikäpolven ruokailijan mielestä tarjoiluasultaan ja maultaan Euroopan pääkaupungin herkullisinta, edullistakin.

http://www.eestirestoranid.ee/fi/f-hoone

Näkemiin Tallinna kulttuuripääkaupunkiherkkuinesi!