Pygmanlion.jpg
 

Tiirismaan peruskoulun kekseliäs sovitus Bernard Shaw´n Pygmalion-huvinäytelmäklassikosta todisti, miten teoksen taitavasti kirjoitettu teema on vielä satavuotiaana riemastuttavan hauska ja jännittävä seurattava.

Näytelmä kertoo fonetiikan professori Henry Higginsistä, joka lyö vetoa siitä, pystyykö hän pelkän (puhe)opetuksen avulla kouluttamaan sivistymättömästä Eliza-tytöstä kunnon kansalaisen ja edustavan nuoren naisen. Ei siis ihme, että niin elokuvat kuin musikaalit (My Fair Lady) ovat näytelmän pääteeman aihetta käyttäneet - eivätkä tiirismaalaiset jää noista kuuluisista esittävän taiteen klassikkotaideteoksista paljonkaan jälkeen.

Pygmalion-näytelmän Kukkaistytön tarinan he ovat näppärästi ja kekseliäästi muunnelleet ajantasaiseksi. Professorin puheäänentuntemus on tarkka ja erehtymätön: hän pystyy henkilöstä heti sanomaan, kuka on Lahden Jalkarannasta, kuka Liipolasta ja kuka jostain muualta kuin Lahesta, vaikkapa Espoosta. Maailman ainutlaatuisimman puhetiedemiehen itsekkyys ja toisten aliarvioiminen on tuttua tänäänkin. Tuttua on myös, että tällaisen miehisen itsekkyyden murtaa vain lojaalisuus omaa äitiä kohtaan. Koekaniiniksi tieteen ehdoilla napattu Eliza-tyttö ei kauppaa elääkseen tänään ohikulkijoille kukkia, vaan puhelinliittymiä, mutta itse itsensä elättävä, rikkoutuneen kodin lapsi pyrkii tänäänkin kaikin keinoin muuttamaan elämänsä suunnan paremmaksi, sellaiseksi kuin itse haluaa. Kodin hulttio-isä ei ole miksikään vuosisadassa muuttunut, päinvastoin entistä ahneemmaksi ja laiskemmaksi yhteiskunnan ja toisten elätiksi. Siinä draamalle aineksia, joita tiirismaalaisten ideoimana riittää aivan loputtomasti ja mielikuvituksellisesti.

Tiirismaan näytelmäversio kysyy loputtomien koomisten tilanteittensa sivussa kuin Elizan suulla, miten voi löytää omat vahvuutensa. Minkälaista muuta viisautta on olemassa kuin yliarvostettua tieteen viisautta. Onko tänään olemassa enää sosiaalista ymmärrystä ja onko sillä mitään arvoa. 

Tällainen rohkean kokeileva sovitus toimii vain täydellisesti tehtäviinsä eläytyvillä keskusrooleillaan. Niinpä professori Higginsinä Sakari Bisterin koomikko-näyttelijälahjakkuus dominoi, räiskyttää ja räjäyttää puolihullulla habituksellaan koko esityksen vauhtiin, ristitiitoihin ja juonen käänteisiin. Bisterin koomikontaju on kellontarkasti ajoitettua, vallattoman hauskaa, luontaisen hurmaavaa. Helmi Virtasen upeasti tyylitellen näyttelemästä professori Higginsin äidistä, rouva Higginsistä säteilee tarinaan tarvittavaa uskottavuutta, oikeudenmukaisuutta ja sivistyksen ajanpatinaa. Yhteisnäyttelemisellään Higginsit todistivat loistavasti tarkkaiskuisen dialogin tehon dramatiikan onnistumiseen.

Elizana Helmi Luttinen tekee hienon tyttöhahmon, jonka alun kulmikas näennäinen pahuus muuttuu nopeasti syvälliseksi, päämäärätietoiseksi nuoreksi tytöksi. Luttisen Eliza on elävä ja raikas roolityö, jonka kaunis laulu on esityksen allegorista kukkaisloistoa hehkuvimmillaan. Henna Määttänen luo taitavasti näytellen luontevan professorin assistentin, Rasmus Kovanen vilpittömän Freddy-nuorukaisen, jonka operettimainen tanssi on tulvillaan nuoruuden vilpittömyyttä ja ihastusta. Hugo Hagströmin osaavasti replikoiva, kovin originelli eversti, Arturo Talep Rannan vapaan ja vastuuttoman lurjus-isän hienosti tulkittu rento ja rempseä hahmo - siinä pääosien vankkoja rooliluonnehdintoja.

Sivuosissa Alisa Baski, Pauli Haarnio, Niclas Lundberg, Anna Friberg, Pipsa Jalonen, Aatu Häyrinen, Eemeli Gladostsuk, Kia Rossi, Darja Vasilyeva, Manu Heinonen, Anton Embulaev, Maria Numminen ja Leevi Haavisto täyttivät monissa tehtävissään näytelmän henkilögallerian. 

Esitystä rikastavat valot ja äänimaailma toteutettiin asiantuntemuksella, samoin mm. lavastuksen kirjastohuoneen yksityiskohta ja sen interiöörin vaihdos pelkin kasvokuvin taiottiin ihanan hauskalla oivalluksella, alkuperäisen musikaalin levyn käyttö yhtenä esityksen ulottuvuutena ja suvivirsi-teeman ymppäys keväiseen keskusteluagendaan tuntuivat jo todelliselta neronleimahdukselta ja monet yksityiskohdat, tehosteet, videofilmikin huolella mietityiltä.

Tietenkin koko näyttämön toimivuus, kohtausten kohokohdat, puvustus, ohjauksen asemointi ja  näyttelijöiden karikatyyrit ovat vielä joiltakin rooliluonnehdinnoiltaan tarkentamista vailla ja kypsyttämisasteella: mutta pitkä harppaus perinteisestä koulunäytelmätasosta kohti elämänmakuista teatteria on esityksellä otettu.

Tiirismaan esityskokonaisuus on vakuuttava näyttö eri-ikäisten koululaisten mahdollisuuksista heittäytyä samaan päämäärään ja toteuttaa teatterillinen yhteinen ensemble - nyt viihdyttävänä, kekseliäänä, riemastuttavana teatterihullutteluna.

 

Tytön tarina

Ohjaus ja sovitus Mirja Kuha-Äärimaa   Lavastus Taina Laakkonen, Arttu Siukola ja oppilaat     Puvustus  Minna Lindqvist ja oppilaat  Valot ja äänet  Arttu Siukola, Max Hvitsjö, Asko Papinkivi, Aku Saarikko, Juho Lehtonen

 

Lis%C3%A4liite.jpg