Estonia3.jpg

Estonia 16.1.2015

Liblikas-romaani

Liblikas - Perhonen - on vuonna 1999 ilmestynyt Andrus Kivirähkin romaani Viron teatterin alkuajoista 1900-luvulta nykyaikaan saakka. Liblikas on kaunis, rakkauden kannattamaa teatterimagian voimaa vapaasti assosioiva teos, taustanaan tositapahtumia Estonia-teatterin syntyajoilta. Se on romanttinen ja kuvitteellinen, eri aikakausia toisiinsa vapaasti yhdistelevä kertomus teemana taiteen kaikkivoiva, vapauttava mahti täyttää ihmisten koko elämä mielikuvituksen voimalla ja rakkaudella. Kirja eläytyy taitavasti Estonian alkuaikojen keskeisiin teatterintekijöihin, heidän uskoonsa teatteristaan ja luottamukseensa yhteisvoimastaan. Se on elämänläheinen, kohtalonomaisen surumielinen, inhimillinen ja lämpimän huumorin täyttämä teos elämän ja taiteen sattumista, poikkeuksellisista taiteen yhdistämistä ihmisistä, heidän rakastumisestaan ja sen kuolemattomasta voimasta.

Estonina%20t%C3%A4hdet.jpg

ESTONIA-OOPPERAN  LIBLIKAS

Andrus Kivirähkin romaanin Liblikas -aiheen pohjalta   säveltänyt Tõnu Kõrvits                                                           Libretto Maria Lee Liivak ja Lauri Kaldoja    Musiikin johto  Risto Joost   Ohjaus  Peeter Jalakas                                   Lavastus  Liisi Eelmaa    Videosuunnittelu  Emer Värk  Valot  Anton Kulagin   Koreografia Kati Kivitar
Solistit  Kadri Kipper, Helen Lokuta, Oliver Kuusik, Rauno Elp

Tanssijat Gabriel Davidsson, Daniel Kirspuu, Kaja Kreitzberg, Mari Lofitskaja, Maigret Peetson, Hedi Pundonen, Xenia Rudakova                                                                                                                                                           Kansallisooppera Estonian kuoro, orkesteri ja Viron kansallisbaletti

Esityksen käsiohjelmasta vapaasti suomennettuna:

Tõnu Kõrvitsin Liblikas on unenomainen ooppera, missä toisiinsa sulautuvat elämä, teatteri, menneisyys. Pääosan Erika on salaperäinen lintunainen, joka eksyy tarkoituksella teatteriin ja tanssii kuin perhonen. Hän on ailahtelevainen, tunteellinen, ennalta-arvaamaton. Lintumainen Erika joutuu valinnan eteen, lähteekö ilman kylmetessä lintujen mukaan vai jääkö teatteriin, mihin hänen sydämensä kuuluu ja missä näyttelee hänen rakkaansa August.

Liblikas on tilattu Estonia-teatteritalon 100-vuotispäivän juhlaesitykseksi syksyllä 2013. Oopperan taustana on Estonian talon omat alkuvuodet ja siellä työskennelleet ihmiset (tanssija Erika Tetzky, näyttelijä August Michelson). Teatterin silloisen avajaisnäytelmän 'Hamlet' roolit viittaavat teatterilegendoihin Theodor Altermann ja Erna Villmer.  Villmerin näyttelemä Ofelia muuttuu rinnasteiseksi Erikan kohtaloon.”

Liblikas.jpg

Liblikas - Kadri Kipper

Sävelteos Liblikas

Ehkäpä Andrus Kivirähkin teoksen hurmaava fantasia on innoittanut säveltäjä Tõnu Kõrvitsia, sillä pelkkänä sävelteoksena musiikki tuntuu vähintään mielenkiintoiselta kokonaisuudelta. Teosta voi sanoa joillakin kuluneilla määritteillä moderniksi - varsinkin sen ensiosa on täynnä niin moninaisia aihelmia, että lähes hälymäinen, harmoniaton kakofonia ja soinnutus kuin peilaavat tätä hektistä aikaamme ja laittavat kuulijansa syystäkin koetukselle. Kovin kaukana se on kuitenkin oopperalta vaadittavilta selkeän keskusaiheisista teemallisista ja tunnistettavista draamallisista vaatimuksista: siksi olisin mieluummin vain kuullut ja kuunnellut koko sävelteoksen kuin kokenut nyt näytellyn, tanssitun ja yltäkylläisesti visualisoidun orkestraalisen ja laulullisen juhlauutuuden. Teoksen jälkiosaan säveltäjä oli jo kirjoittanut paljon syventävää ja selkeää teemallista sävelaihetta, melodioitakin niin kuorolle kuin solisteille ja koko ooppera ehti elää muutamia tovia inhimillisiä hetkiään kauniisti, satuttavasti, miltei valloittavasti.  

Ihan varma en ole Liblikas-oopperan libretostakaan. Melkoisen kaukana se on ainakin Kivirähkin romaanin inhimillisyydestä ja lämminhenkisestä, syrjäkatseisesta huumorista. Se tuntui minusta kovin järjestelmällisesti tehdyltä ja sieluttomalta, pikemminkin eräänlaiselta juonelliselta kronikalta, jossa ihmisten välinen dialogi ei vielä kantanut riittävästi sydämen ja tunteen kautta, vaan pikemminkin järjen ja käytännön tasolla. Saatan kyynikkona, kieltä taitamattomana, katse liian korkealle yläramppiin libreton tekstitykseen tähyilleenä, niska yläviistoon viimein puudutetun jäykistyneenä,  olla väärässä.

Suuri erillinen ansio oli oopperan orkesterin musiikillisesti nyanssirikkaassa kokonaistulkinnassa, ennenkaikkea Risto Joostin selkeässä teoksen johtamisessa.

 

Liblikas esityksenä

Esityksenä oopperan ohjaus tuntui aluksi värikkäältä kavalkadilta teatterin menneisyydestä tähän päivään. Visioita, komeitakin oli ylen määrin, pukuloistoa ja henkilöhahmotelmia sekä teatterirekvisiittaa varastojen, kansioiden ja vähintään kuin Estonia-teatterin sadan vuoden iän täydeltä, tanssia ja huiman akrobaattista liikettä ihastukseksemme ja mielikuvituksemme käynnistämiseksi maulla ja hienostuneen hiotulla taidolla toteutettuna. Mutta kaikki tämä show tuntui niin ylenpalttiselta, että se alkoi vähitellen kyllästyttää ja peittää alleen koko oopperan sisällön ja tarkoituksen: musiikin, tarinan, henkilökuvien syvyyden ja inhimilliset tunteet, tuskan, rakkauden, riemun ja surun sekä salpasi lopulta mielikuvituksemme lennonkin. On kuin ohjaus ei olisi lainkaan ymmärtänyt saati luottanut sävelten ja musiikin valtaisaan voimaan, vaan pyrkinyt värittämään ja täydentämään ne teennäisesti, klovneriaalisesti, esineistöllä, kuvilla ja heijasteilla.  Näin tekniikka kaikkine vastavaloepäonnistumisineen ja lapsellisine huvittavuuksineenkin tuli kovin keskeiseksi esityksen julkiasussa. Harmitti, kun teatterin sielukkuus ja suuruus jäivät niin kovin ylityöstetyn teatraalisiksi. Oliko oopperatehtävä sittenkin ollut ylivoimaisen vaativa tekijöilleen?

Onneksi solistien suhde sävelteokseen välittyi kaiken tuon turhan sälän lävitse voimallisesti  ja suhteellisen onnistuneesti. Oliver Kuusikin puhdas tenori soi komeasti ja voimallisesti - tosin hänen Augustinsa tuntui kovin poissaolevalta ja kontakti rakkaimpaansa Erikaan liiaksi isämäiseltä, myös rekvisiittasalkun kiinteä läsnäolo kummastutti katsojan miettimään suhteen ja aikakauden todellisuutta. Helen Lokutan kaunis, laajarekisterinen metsosopraano ilmensi selkeimmin koko oopperateoksen moni-ilmeisiä tuntoja ja sanomaa osaavasti, musikaalisella tulkintavalmiudella ja herkkyydellä. Kadri Kipper näytteli oopperan uskottavan keskushahmon, lumoten meidät kauniin kirkkaalla sopraanollaan ja eläytyvällä, sympaattisella Liblikas-habituksellaan.

Hieno idea etsiä uutta taiteellista oopperailmaisua yhdessä vierailevien Von Krahl Teatterin keskeisten näyttämötaiteiljoiden kanssa sammui Liblikas-esityksessä keinojensa runsauteen.

Estonia-oopperatalon 100-vuotias henki jäi esityksestä puuttumaan. Jotakin siitä saimme tavoitetuksi ennen esitystä kiertäessämme tunnin monipuolisesti toimivan oopperatalon esittelyssä mainion oppaan johdolla.

Estoniamaja1.jpg

 

http://www.opera.ee/

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/musiikkiteatteria-euroopan-huipulta

Artikkeli  liittyy lahtelaisten vironkielen harrastajien kolmipäiväiseen Tallinnan kulttuurimatkaan 16.1.-18.1.2015. Sen muista kohteista ovat myös seuraavat lähipäivien Lahen uutisia -jutut.