Paavo Paunun  luonnollisenkokoisessa Mies-veistoksessa ihminen piiloutuu itseltään ja ympäristöltään.

Suomen kesän taidenäyttelyistä kenties nuorekkain ja raikkain löytyy jälleen Padasjoelta, Auttoisten kylältä.
Ars Auttoisen tämän vuoden näyttely virkistää veistoksillaan, videoteoksillaan ja installaatioillaan: sanomaa riittää vakavasta ihmisen menneisyydestä tai väsyttävästä arjen rutiinista aina hersyvän hauskoihin pikkutekniikan tuomiin yllätyksellisiin, katsojan laukaiseviin ja havahduttaviin mekaanisiin veistoksiin, arjen kaaoksen rinnastuksiin ja naiseuden liioitellun koreilevan kukkeuden reheviin veistosluomuksiin saakka.

Tosin paljon on taattua ja monissa näyttelyissä jo koettua, hieman väljähtänyttäkin ideaa, nyt vain uudessa juonellisessa sisällössään, mutta ulkonaisesti tutussa pakkauksessa – kuten Pasi Rauhalan aina verrattomat miniatyyriveistossarjat.

 

Maija Närhisen Pino-teokset ovat näyttelyn maukkainta herkkua, niissä ihmistyön sinetöinniksi luotu paperiarkki on kauhunsekaisimmillaan korotettu upeasti oikeaan hilpeään veistoshierarkiaan.

Erika Adamssonin maalauksia ja osa Hanna Luukkosen veistosryhmää Jäähyväiset

Tyypillisiä maalauksia edustaa vain Erika Adamssonin sisällöllisesti puhuttelevat, värikkäät suuret lasilevylle tehdyt taidokkaat, piirrosmaiset öljyvärimaalaukset – näistä  suomalaista yhteiskuntaelämää puhuttelevien tapahtumien reportaasimaiset kuvat erityisesti koskettavat katsojaa.

Satu Loukkolan tuoreilmeiset, ihonlämpimät, rehevät, värikkäät veistokset luovat näyttelyn kävijälle elämänriemun huippuhetkien tunnelmaa vapaassa julkeudessaan.

Näyttelyn pääanniksi koin seurata Tero Puhan videoinstallaatioelokuvaa naisen arjesta: harvinaista, perheenäidin elämää analysoivaa kokonaiskuvaa naisen huimaavavauhtisesta uurastamisesta, sen kiireen tahdittamasta perinteisestä elämänsisällöstä, miesnäkökulmalla päivitettynä. Nerokkaan oivaltava, ajatuksella toteutettu, uudenlaisella kuvakielellä hallitusti kehitelty sanoma täydellisyyteen pyrkimisestä puree sielumme pyrinnöt tyhjänpäiväisiksi paljastaen, jää ajatustemme syvyyksiin.

Kalle Mustosen tuttu kalloteos lojuessaan Auttoisten taidegallerian portailla sateessa sammaloitumassa on löytänyt oivan paikan, jossa sen painoarvo ja sisältö järkyttää mieltä tahdoimme tai emme. Laura Kärki  ihastuttaa konttiin rakentamansa teoksen Yhtä Juhlaa väriloistoisella haltioittavasti elävällä, muuntuvalla tilateoksellaan silmän ja mielen.

Ars Auttoisen kesän 2012 taiteilijat:

Satu Loukkola
Sandra Nyberg
Tero Puha
Essi Korva
Laura Kärki
Minna Långström
Pia Siren
Teemu Salonen
Juhani Koivumäki
Niina Lehtonen Braun
Paavo Paunu
Carl Sebastian Lindberg
Erika Adamsson
Pasi Rauhala
Maija Närhinen

Johanna Ilvessalo
Kalle Mustonen

http://www.auttoinen.fi/