Meitä lahtelaisia suorastaan hemmotellaan. Kaupunkimme keväinen teatterianti huimaa omaperäisellä kiinnostavuudellaan ja tasokkuudellaan.

1394684.jpg

                    Lahden kansanopiston Loppiaisaaton näyttelijäkaartia loppukumarruksessa

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Lahden kansanopiston teatterilinja I

William Shakespeare: Loppiaisaatto

Ohjaus ja sovitus    Taina Mäki-Iso

Musiikki   Jussi Rauvola ja työryhmä

Rakenteet ja lavasteet   Elina Mikkola, Aapo Väänänen, Wilhelm Grotenfelt ja työryhmä

Valot  Wilhelm Grotenfelt, Topi Ylönen, Tommi Muhonen

Äänimaailma  Mikko Penttilä

Puvustus  Anna-Sofia Sysser, Maria Hannonen, Marjukka Mannermaa

Rooleissa: Wilhelm Grotenfelt, Hanna-Mari Kuivalainen, Sanni Pekkala, Maria Hannonen, Vesa Vatanen, Ella Lahdenmäki, Anna-Sofia Sysser, Tuukka Pääskysaari, Juha Heikkinen, Mikko Penttilä, Joonas Nordman, Panu Poutanen, Aapo Väänänen, Marjukka Mannermaa, Eeva Leinonen, Topi Ylönen, Zoja Sazonov, Maruska Verona, Elina Mikkola, Jussi Rauvola

 

 

Ehyt  ja riemukas kokonaisuus

 

Shakespearen Loppiaisaatto - kepeä viihdetarina Windsorin hoville neljänsadan vuoden takaa - Lahden kansaopiston teatterilinjan tulkitsemana sytyttää kyynisen ikinuoren katsojankin elämäniloiseksi ilotulitteisella, värikkäällä ja rehevällä uustulkinnallaan.

 

Puolitoistavolttia kerien, kaksikymmentä taiteilijaa yleisönsä haltioittaen, sataa uutta teatteri-ilmaisua näyttäen, tuhannet naurut meille antaen ja elämänriemua lahjoittaen. Mitä vielä?

 

Jos kohta kolmituntisen istumisen pakaravaivat huomaa vasta esityksen päätyttyä ja anoo jälkikäteen esityksen muutaman värssyn lyhyemmäksi, niin kaiken vasta kokemansa jälkeen: koko ensemble kun toimii niin kiinnostavan läsnäolevasti, energisesti, herkkua herkunpäälle tarjoten, löyhää juontansa älykkäästi oivaltaen, sonettitulkinnoillaan herkistäen, valloittavassa klovneriassaan imuunsa narraten.

Aikakauttamme se alleviivaa taas maittavalla Jukka Virtasen suomentamalla kieliasullaan, kekseliään uudelleenriimitetyillä Kirsti Simonsuuren kääntämillä ja esittäjien säveltämillä soneteilla sekä pikkulainoin suomalaisen rock- ja viihdemusiikin hittejä tapaillen.

 

Ja klassisen sisältönsäkin se välittää siinä sivussa: ihminen ei vuosisadoissakaan muutu - keneenkään ei voi luottaa - pistetään siis ilakoiden leikiksi ja läskiksi koko elämänmeno, rakastumiset ja pettymykset, käännetään asiat ja esittäjätkin nurinniskoin, hullutellaan, huiputetaan, keplotellaan, tapellaan, räiskytään yhteistuumin, pyöritään häränpyllyä maailman ääriin asti. Ja kaikessa tässä kaaoksessa etsitään sitä oikeaa rakkautta, se viimein löytäen.

 

Voisi monella tavalla yrittää eritellä tämän riemukokonaisuuden tenhoavat tekijät: lukemattoman monen pienenkin kohtauksen yhteisajatuksen kirkkaus, hämmentävän monitaitoinen miesnäyttelijäjoukkokin, silmänkääntötemppujen sekä liikunnan häikäisevä osaamistaso ja monet variaatiot, ilmaisuskaalan ääripäihin yltävä näyttelijälahjakkuuksien voima  ja kirkkaimpana koko yhteistekemisen tarkkuus ja rytmitys.

 

Ohjaajataikuri

 

Taina Mäki-Ison käsissä on ollut muokattavana poikkeuksellisen kyvykäs taiteilijamateriaali, jolla perusasiat - puheen, liikunnan ja musiikin tulkintavalmiudet – ovat jo hallussa. Katsoja vaistoaa koko riemun synnyn takaa mustelmaisen, ruhjeisen, polvilumpioiden särkymisriskisen, nivelsiteiden paukahtamisvaaraisen, väsymispisteeseen saakka toistuvan, hellittämättömän ja uhrautuvan harjoituksen. Ohjaaja on voinut vapaasti venyttää taiteilijoidensa kykyä uudenlaisen fyysisen ilmaisun korkeisiin latvoihin saakka, taivuttaa ja houkuttaa heidän tarkkamaalisen tulkintansa yksilöllisesti tunnistettavaksi – ja mikä tärkeintä työstää tämän kaiken näyttämään vaivattomaksi, luontevaksi, vapautuneeksi, yllätykselliseksi, tuoreeksi, monimausteiseksi, huumoria pulppuavaksi kokonaisteatteriksi. Tällainen ilmaisutavan doping olisi tarpeen mille tahansa laitosteatterillekin!

 

Valloittavat taiteilijat

 

Turhanaikaiselta tämän hauskuuden kokonaisuudesta tuntuu nostaa esiin yksittäisiä näyttämöhenkilöitä: roolityöt kauttaaltaan kantavat tarinaa vaivatta. Turhanaikaiselta höpinältä tuntuu myös kysyä syytä ajoittaisen äänitetyn musiikin käytöstä – suurin osa kun esitetään ja musisoidaan suoraan akustisena ja ihailtavan tyylikkäästi aina loppulaulua myöten.

Turhanaikaisuuteen siis toviksi langeten: ilmaa haukkoen, vatsani naurujyskettä pidätellen nautin Andreasten, Mikko Penttilä - Joonas Nordman läsnäolevasta, groteskista täysosumatyöstä, heidän roolimiehityskäännöksestäänkin, miltei niskani taittaen pääni kurkottuu Orsino-herttuan liikehdintään – Wilhelm Grotenfeltin kookkaan vartalon varpaiden sivellessä näyttämön kattoa, nautiskelen Tuukka Pääskysaaresta, taidokkaasta, osumatarkasta, ilmeikkäästä ja vietävän heittäytyvästä  humoristista Tobiaksena ja Pappina,  herkuttelen klovnikolmikon – Zoja Sazonov, Maruska Verona, Elina Mikkola – rytmiikasta ja liikekielestä tai lepuutan sisäistä myllerrystäni muutaman hetken Marjukka Mannermaan /Eeva Leinosen Olivian kamarineidon teräväpiirtoisista roolihahmotelmista, Mannermaan muuntautumiskykyä loppukohtauksen Upseeriksi ihastellen, Topi Ylösen sisäistynyttä roolityötä  maistellen ja hänen pelottavaa huimaa liikuntaansa kauhunsekaisesti hämmästellen...

 

Kansanopiston vuosisadan ikäinen saliharvinaisuus on harsoratkaisuin, soljuvin valo- ja äänitekniikoin sekä uudelleenryhmitellyin katsomorakentein loihdittu jännittävän toimivaksi teatteritilaksi, puvut valmistettu viitteellisen nokkeliksi roolihahmojen tunnisteiksi.

 

Räjähtävät aplodit leikkaavat naurun ja illuusion. 

Vapautunut, rennon hallittu, sirkustemppumaisen hurmaava, kehon hallintataidoillaan ällikällä lyövä, hurjapäisen riskeeraava, älykkään ilkikurinen ja nuorekasta persoonallista ilmaisua pursuva, shakespearevarietee ála  Lahden kansanopisto - on valloittanut meidät.

 

Harmiksemme ja tappioksemme kaupunkimme teatteriosaajien uudistavimmat voimat jo keväällä taas jättävät hyvästit  kaupungillemme:  kahta shakespeareherkkua  on mahdollisuus vielä ihastella muutama kerta, Myrskyä Pikkuteatterilla ja

Loppiaisaattoa Kansanopiston salissa.

 

Loppiaisaatto/Ensi-ilta: ke 19.3. klo 19

Muut esitykset:

ti 25.3. klo 19

ke 26.3. klo 19

pe 28.3. klo 19

la 29.3. klo 15

ke 2.4. klo 19

to 3.4. klo 19

ke 9.4. klo 19

pe 11.4. klo 19

la 12.4. klo 19

http://www.lahdenkansanopisto.fi