Teatteri Vanha Juko & Projektoriryhmä

Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Luukkonen
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa & Sinikka Isoniemi
Valo- ja videosuunnittelu Miika Riikonen
Pukusuunnittelu Noora Salmi

Näyttämöllä Minja Koski, Jukka Peltola, Ilona Pukkila, Tatu Siivonen ja Sakari Tuominen

Valokuvat Aki Loponen

Che3-normal.jpg

Jäntevän tiivistunnelmainen laulu, kitaran, sellon ja rummutusten säestämä ajatuksellinen vallankumous syttyy rytmiinsä, kirkkaanpuhtaan julistaviin sanoihinsa, toistuva huilun linnunlaulunkirkas, saksofonin inhimillisenpehmeä sävelväri kiirivät latinalaisen Amerikan vuorisessa yössä kaikaen, vievät meidät kiihtyvällä tempollaan syvälle alistettujen, diktaattorien ja olikargien hallitsemien maailmoiden sorrettujen ja heidän uhmakkaiden, henkisesti ylivertaisten ja henkensä uhraavien vapauttajiensa luo. Esitys on täynnä hikeennostattavan tiivistä latausta, sydämestä pulppuavaa laulun sanomaa, tarttuvaa psyykkistä voimaa meille ihanteiksi jaettavaksi ja tartutettavaksi. Teoksen irrationaalinen pilkka meistä itsestämme, sen runsas sydäntäyteinen hymy ja tikahduttava nauru elämämme pirullisesta länsimaisesta todellisuudesta kuorii ajattelumme vastaanottavaiseksi seuraamaan hämmentävän tosia ja ravistelevia tarinoita päättymättömästä taistelumarssista löytää tästä ajastamme nykypäivän sankaruus - unohdettu käsitys oikeasta ja väärästä.

 

Näin ymmärsin kokemani

Che2-normal.jpg

Oikeudenmukaisemman maailman puolesta

Historiallisesti olemme näytelmän alussa vuodessa 1967. Se on käänteentekevä vuosi maailman vapaustaistelijain historiassa. Latinalaisen Amerikan monet sissitaisteluvuodet, heränneet kansannousut talonpoikien orjuutetusta asemasta, Kuuban ja vapautustaistelijain suurteko, Batista-vallan murskaaminen on jo tapahtunut, Fidel Castro tovereineen päässyt valtaan veljensä Raoulin ja lähimmän ystävänsä Che Guevaran kanssa jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Guevaran vapaustaistelijan kutsumus polttaa hänet uusiin maailmanlaajuisiin tehtäviin, ensin Afrikkaan, sitten vielä uudelleen latinalais-amerikkalaisille taistelukentille - nyt Boliviaan. Che haavoittuu, joutuu vangiksi ja teloitetaan seuraavana päivänä. ”Hän ei koskaan kuole ja Guevara elää edelleen esimerkkinä ja innoituksena kaikille niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman maailman puolesta,” lausui Fidel Castro pitkässä muistopuhessaan Havannassa monimiljoonaiselle kuulijakunnalle. Näin puhkesi aate uuteen kukkaansa, syntyi sankaruuden legenda, jonka hohde on tänäänkin polttava.

Che1-normal.jpg

Suomalaisen luokkataistelun haalistunut yhdentekevyys

Toisessa näytöksessä elämme paljon arkisemmin, lahtelaisittain, muuttajaperheen arkea vuonna 2013 rautatieläissuvun z-junan kotoisissa pikkuongelmissa, kolmen sukupolven perhekunnassa pienessä kerrostalossa. Käymme pappatasolla vuoden 1918 Leninin ja Mannerheimin aateperintöselvittelyä, hämmästelemme sen merkityksettömyyttä perheen toiselle sukupolvelle ja asialle täysin vieraalle nuorisolle. Havahdumme yleiseen kaupalliseen aatteettomuuteen, elämänaherruksemme välinpitämättömyyteen, vastuuttomuuteen, rakkautemme tukahdutettuun ahdistukseen, ihanteettoman elämänmuodon todellisuuteen, ihmissuhteitten hajoamiseen, länsimaisen elämäntavan mammonallisen onnen ja onttouden kalvaessa ihmismielen luhistuvan lahoksi ja itsetuhoiseksi.

Uuden populismin oljenkorteen kurottaen

Viimeisessä näytöksessä möyrimme aivoituksissamme suurilla suomalaiskansallisilla estradeilla, käymme aatteiden perimmäisten kysymysten äärelle tuonpuoleiset johtajamme majakoiksi teeseineen manaten: palaamme vuosisadat harppoen ensin piirtämään topeliaanisen maamme äidinkasvojen koivu- ja tähtiperinteet takaisin, palaamme täyttymättömien lupausten äärettömille kotoisille taistelukentille oikeudenmukaisempaa maailmaa vaatien. Vallankahvaa pitävät tämän päivän suomalaisen valtiopäivälaitoksen kansanedustajat, sen uudet kaiken maailman hyvän lupaavat agitaattorit, nousukkaat ja populistit ovat edessämme kärvennettävinä, käsinkosketeltavina. Emme välty samaistamasta ja tajuamasta selkärankaa veitsenterävästi viiltävästi, huumorintajuamme rikkaasti lannoittavasti näyttämöllä perussuomalaisten invaasiota suomalaisen yhteiskunnan poliittiseen maaperään. Sen ideologian huumaava yksinkertaisuus ja helppo tie on juuri meille jokaiselle isänmaan ystävälle, työssä raskautetulle, työttömälle, pettyneelle, toimettomalle tarkoitettu...

https://mediaserver-2.vuodatus.net/g/2/20481/1355487343_img-84509f8a0fcf522963217c20d095af2a.jpg

Teatteri Vanha Jukon salissa viiden näyttelijän luoma kokonaisuus syntyy sävyjen äärettömistä rikkauksista, hahmotelmien ja kontrastien silmänräpäyksellisen tarkoista luonnehdinnoista, kymmenien kohtausten pitkälle ajateltujen tunnelmien tarkasta virityksestä ja yhteiskirjosta sekä ihmisnahkaisen aidosta, taitavasta, pettämättömästä, uhrautuvan eläytyvästä ja kurinalaisen hallitusta, heittäytyvästä näyttelijätyöstä. Tällaista täydellistä näyttelijätaidetta suomalaisteattereissa harvoin on koettavana.

Che Guevara -näytelmä on upea käsikirjoittaja-ohjaajan spektaakkeli ajastamme.  Dialogi on loistavan yksinkertaista ja tajuttavaa, ohjauksen näyttämöllinen toteutus täynnä iskuja, vastakohtia ja tunnelmia, tehoja ja vivahteita määrättömiin jokaista niistä ahmiaksemme yhä kyltymättömämmin. Koko teatterisalin kattava, kekseliään vivahteikkaasti rakennettu näytelmä, huima visuaalisuus, äänimaailman, musiikin, silmänräpäyksellisten leikkausten äärimmäisen kellontarkasti toimiva hallittu kokonaisuus jopa valokiilojen läikkien tenho avaavat mielemme alttiin vastaanottavaisiksi.

Teoksen tarinallinen rakenne, sen dokumenttinen uskottavuus, sen dramaturginen katsojan omaan elämään projisoiva kerroksellisuus, sen pähkähullun inhimillinen ja groteski hauskuus imevät mukaansa niin vastustamattomasti, että kiinnikasvamme ja jäämme mielikuvissamme osaksi näyttämön suurta draamaa - kadonneiden sankareiden etsimistä. Teatterinautintona koemme poikkeuksellisen suurenluokan elämyksen.

.http://teatterivanhajuko.fi/