Lahden%20vaakunab.jpg

 

Kohta vuoden vaihtuessa on tapana kerrata menneitä. Tällaisessa Lahen uutisia -nettijulkaisussa on varsin helppoa vain pyytää lukijaa omatoimisesti selaamaan artikkeleita, jotka aukeavat kuluneiden vuosien osalta kuukausittain ja nimikkeittäin sivupalkista valiten – kaikki kirjoitettu on helposti saatavana, myös juttujen lukijakommentit.

 

 

Toimittajana haluan kuitenkin vielä painottaa muutamaa hälyttävää lahtelaisilmiötä, jotka tuntuvat pesiytyneen kaupunkiimme ja moraalisesti syövän yhteisömme uskottavuutta ja vaativat nopeaa korjausta.

 

1. Tehdyt päätökset

Kuluneena vuonna alkoi yhä vakavammin näkyä selkeästi kansalaisten arjessa, miten virheellinen päätös tehtiin kehätien ratkaisussa. Launeen vaihtoehdon valitseminen Renkomäen toimivamman ja halvemman vaihtoehdon sijaan on tuhoamassa lopullisesti monien kymmenien kotien asuinrauhan.

Virheelliset päätökset pitää pystyä oikaisemaan ja korjaamaan. Lahtelaiset tulevat korjaamaan tämän päätöksen valitessaan vaaleissa kansanedustajia ja muita ehdokkaita edustajikseen. Valitun Laune-vaihtoehdon takaa löytyvät päättäjien nimet ovat kevään vaaleissa julkisessa äänestysboikotissa. Tällaiseen toimintaan ja vastareaktioonko meidän lahtelaisten on pakko mennä myös jatkossa. Miten kieroksi lahtelaispolitiikka onkaan menossa.

 

2. Yhteiskunnan monopolit

Olen peruslahtelaisena jatkuvasti ihmetellyt ja nauttinut, miten Salpausselän moreenisyvänteet ovat antaneet seudullemme valtakunnallisesti poikkeuksellisen hyvää juomavettä. Tuo vesi on kuin varkain monopolisoitu liikeartikkeliksi, sen myyntihintaa säätelee liikeosakeyhtiö Lahti Aqua, entinen Lahden kaupungin vesihuoltolaitos.

Veden valvonta ja vesihuollon rakentaminen sinänsä on yksi tärkeimpiä ihmisen asuinseudun arjen onnistumisista. Sen sijaan yhteiskunnallinen liikelaitosmonopoli vesihuollon toteuttajana ja luonnonvaran kauppiaana on moraalisesti täysin tuomittava. Nyt tätä monopolia johtavat kaupungin korkeimmin palkatut johtajat, jotka suurin piirtein itse määräävät palkkansa ja etunsa. Ja lisäksi he ryöstävät meitä kaupunkilaisia vesi- ja jätevesimaksujen mielivaltaisilla nostoilla ja anastavat mm. kuuluisan Mustankallion vesitornin omaan privaattikäyttöönsä. Tyypillistä on, että tällaiseen monopoliin meidän kunnallispolitiikkamme laittaa luottamushallintoon poliitikot, joilla ei ole kykyä tai älyä puuttua selvään epäkohtaan. Asioiden korjaaminen ei onnistunut edelliseltä kaupunginjohtajalta eikä entisiltä yhtiön hallinnon poliittisilta puheenjohtajilta.

 

3. Lahtikonsernin pöhöttyminen

Lahden kaupungista on lain ja asetusten mukaan tullut konserni. Se on siis verrattavissa suureen liikelaitososakeyhtiöön.

Kenties juuri siksi kaupunkimme on lisännyt päällikkötasoisia virkailijoita niin valtaisasti kaikkiin kolmeen hallintokuntaansa, että nämä tuntuvat kompastuvan toisiinsa fyysisesti ja asioiden hoitamisessa.

Tyypillistä tälle konsernimaiselle hallinnolle on rahan syytäminen ylimmille virkamiehille ja luottamushenkilöille. Kaupunginhallituksen puheenjohtajat ovat jo päätoimisia ja päällikkötasoiset virka- ja toimihenkilöt yksinvaltiaita päätöksissään. Demokratia on kaupungista kadonnut.

 

Tyypillistä on myös, että tällaisen hallitsemattoman suuren kuplan päätöksissä - rahaa kun on - käytetään yhä useammin ”ulkopuolista asiantuntijaa”, vaikka konsernin sisällä asiantuntijoita vilisee käytävät ja huoneet nurkkia myöten täynnä.

 

4. Aina kaikissa asioissa oikeassa olijoiden klubi on saanut Lahdessa vakituiset, pysyvät jäsenet.

Olen seuraavissa asioissa perehtynyt juurta jaksain moniin asiakirjoihin, päätöksiin, niiden valmisteluihin tutustuen lahtelaisbyrokraattien toimintaan. Vanhempina ja isovanhempina sekä kaupungin asukkaina luottamuksemme kunnan palveluihin alkaa rapista.

 

Tuomas Kurttila oli muutama vuosi sitten Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja ja sai sittemmin pestin Lapsiasiainvaltuutetuksi. Siihen tarvittiin puolueen vaihto kepusta demareihin.

Lahden Seudun Vanhemmat ry pyrki selvittämään Kurttilan yksinvaltaisia vuosikokouspäätösepäselvyyksiä, jotka olivat täysin käsittämättömiä eli sanelua ja päätöspykäliä jo ennen kokousta.

Nyt sama mies ajelee lapsiasiainvaltuutettuna taksilla ympäri Suomen ja kertoo mediassa, miten taksinkuljettajalta saa kaiken tärkeän tiedon paikkakunnan lapsiasioista – siksi virkakilometrejä kertyy tuhansittain. Ja kaiken sanomansa hän todistaa silmiin katsoen, muka totta puhuen. Ja me maksamme. Lahtelaisyhdistys luopui totuuden vaatimisesta Kurttilan kohdalla. Entä omien lahtelaisvalehtelijoidemme? Samanlaisia silmiin katsovia palturinpuhujia riittää myös täällä.

 

Sivistyksen palvelualueen linjaukset ja päätökset tuntuvat pedagogisessa vanhanaikaisuudessaan, taloudellisissa edullisuuspyrkimyksissään, hallintoalueasiantuntemattomuudessaan ja pakkomenetelmissään, käskytyksessään todella typeriltä, samoin meidät vanhemmat sekä opettajakunnan täysin sivuuttava päätöstapa perusopetuksen ja lukion järjestämissuunnitelmissa ja -päätöksissä. Unescon antama palkinto kaupunkimme lapsiystävällisyydestä suorastaan nolaa Lahden häpeällisen vilpilliseksi kasvatusjohtaja Lassi Kliposen muotoilemilla perusteluilla.

 

Taiteen ja museotoiminnan johtoon on jymähtänyt todellinen palturinpuhuja, jolla ei ole selkärankaa korjata tekemiään virheitä. Voiko Lahden taide-elämä rikastua epäluotettavan Timo Simanaisen käsissä. .

 

Lahden kaavoitus on ollut jo pitkään tuuliajolla ja jälki sen mukaista tilkkutäkkiä, epäonnistuneita matkakeskuksia ja muita metsänraiskauskauheuksia. Tuloksesta ovat vastanneet koukeroisen juonitteleva valmistelija-esittelijä  Veli-Pekka Toivonen ja tosiasioita jopa Korkeimmalle hallinto-oikeudelle vääristelevä kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen. Tilannetta helpottaa nyt hieman Toivosen siirtyminen eläkkeelle ja teknisen ja ympäristötoimialan vuorovaikutussuunnittelija Henrik Saaren taipuisan nöyrät yritykset ottaa kaupunkilaiset huomioon päätösten valmisteluissa.

 

 

Lainaan lopuksi selkeän kannanoton aktiivisen kansalaistoiminnan tilanteesta Lahdessa:

Lahti ei uskalla luottaa nykyisiin asukkaisiinsa, vaan havittelee jatkuvasti tänne uusia, oletuksen mukaan parempia veronmaksajia.... Vain huolehtimalla asukkaista, arvostamalla heitä ja heidän pyrkimyksiään ja osoittamalla sen myös taloudellisesti voidaan tehdä kunnasta houkutteleva.”      (Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosijulkaisu 2018, sivu 35)

 
 

Palaan uudenvuoden alussa asioihin, joista me kaupunkilaiset ja kotikuntamme Lahti voimme aidosti ja rehellisesti olla ylpeitä – onneksi niitäkin tuntuu riittävän elämämme joltiseksi sujumiseksi.

 

Toivotan hyvää ja kriittisin silmin katsovaa, onnellista tulevaa vuotta 2019 teille kaikille!

 

Lis%C3%A4liite.jpg