KOkvintetti14-normal.jpg

Riemuisa kvintetti Knipin "Älä koskaan ikinä" -tulkinnassa: Saara Mänttäri, Elina Saarela, Ali Ahovaara, Juho Rantonen, Pihla Pohjolainen, Aliisa Rinne

Supisuomalainen laulu suomenkielellä alkaa olla harvinaista herkkua englanninmongerrusta täpötäyteen ahdetussa maailmassamme. Lahden kansanopiston mittava kevätkonsertti tuntui virkistävältä poikkeukselta, kun pelkällä puhtaalla suomella tulkittiin parinkymmenen laulun raikas ja hyvätasoinen kokonaisuus. Jopa komeat suomennokset peittosivat kyllästyttävän kansainvälisen englannin, sillä niin Pentti Saaritsan, Liisa Ryömän, Junnu Vainion, Pertti Reposen, Hectorin ja tietenkin Esko Elstelän korkeatasoiset käännöstekstit maittoivat ihan oikealta - suomalaiskulttuurilta.

On tuo Lahden kansanopiston yksi opiskeluvuosi ihan ihmeellisesti silmänkääntötempun vertaisen tehokas. Niin valmiita laulutulkintoja, ehyitä yhteisesityksiä, stemmoissa täysin sieluin laulavia luontevia, tekstiinsä maulla asennoituvia muusikoita siellä leivotaan tuosta vaan.

”Meitä ei kukaan saa koskaan erottaa…” Unto Monosen tuttu tango** esitteli konsertin alkunumerossa koko Lahden kansanopiston I vuoden teatteriopiskelijain laulajataiteilijakunnan, joka tarjosi meille ajatuksella ja varmalla otteella tulkiten hienon tangonsa. Hyvätunnelmaista alkua jatkoi Anssi Hyvärinen Ikkunaprinsessallaan (Stanley/s.Saukki) hauskan arkisesti tunnelmoiden ja Jesse Raatikainen Tässä talossa (Alanko/Rainio) vakavan uskottavalla laulelmallisella kertomuksellaan.

Ukkok%C3%B6%C3%B6ri-normal.jpg

Seitsemän kertaa seitsemän -  Anssi Hyvärinen, Tuukka Leijavuori,. Jesse Raatikainen, Ola Blick

Kunnes Seitsemän kertaa seitsemän (Salo/Virtanen) -ukkokööri siirsi tunnelman mahtipontiseen suomalaisuuteen, tyttöduon kivasti koreografioiden esitystä. Jenkka-askeliin tahtoi kuulija väkisinkin hypätä, kun Tuukka Leijavuori pisti Asuntosäästäjän jenkan (Chydenius/Kylävaara) ajatukset hauskasti valloilleen. Tytti Junnan Alistuneet (Theodorakis/s.Saaritsa) soi perään kauniin tummasävyisen alton vakavana tulkintana. Vilhelmiina Virkkusen paatoksellisen Ohut kosketus (Leskinen/Lehti) -laulun lämpimän kypsä tulkinta, vetävärytmisen Saara Mänttärin kitaran ja Ola Blickin cajon-rummun säestyksen kera, oli nyanssirikasta, varmaa, kiinnostavaa musisointia. Ola Blickin Viimeisellä rannalla (S.E.H.V./Lehti) -lapsuuden kuvaus tuntui puhelaulumaisen tiiviiltä, lapsuuden lopun muistelulta, tehokkaalta kerronnalta. Yhdeksi konsertin kohokohdista nousi Tämän kylän poikii (Tuunela), Saara Mänttärin kitarallinen laulelma tarinallisena - miehii ja naisii vertailevalla tekstillään ja varmalla, kypsällä esityksellä. Huima tragikomiikka, kuin hätähuuto välittyi Joonas Lehikoisen voimakkaan väkevästä, silti muodoltaan ja sävyltään hauskan kuplettimaisesta avunhuuto-sairaskertomuksen puhuttelevasta tulkinnasta Rakastaa ja tulla rakastetuksi (Ojala).

KOlaulukonsertti1-normal.jpg

Ella Pesonen

Herkän ikivihreän Sinun silmiesi tähden (Kärki/Itä) tulkkina Ella Pesonen osoitti, miten esittäjän luontevuus ja sisäistynyt katsekontakti yhdessä luovat suomalaisen iskelmän herkkyyden ja aidon rakastettavuuden. Ensimmäisen puoliajan Hetki lyö -kappaleen (Gottehrer/s.Reponen) tulkitsi äänistemmoissaan, sävyillään sopivan vastavoimainen sekaoktetti osaavan hallitusti.

Toisen puoliajan aloitti Pauli Patinen rentoudella, eleillä, välillä silmät kiinni unelmoivalla Rööperiin (J.Lennon/P.McCartney/s.Vainio) tarinoinnilla huumorintäyteisellä valmiudella.

KOlaulukonsertti14%203-normal.jpg

Helinä Kumpulainen

Jos esityksistä saisin valita, haluaisin elämää oppiakseni kokea monta kertaa uudestaan Helinä Kumpulaisen Nuorallatanssijan (Wiehe/s.Hector) sisäistyneen, aidosti eläytyvän, liikuttavan, maagisesti vaikuttavan tarinan sirkustaiteilijan uhkarohkeasta kuolemasta: koruttomuus ja sisäinen kokemus välittyivät taiteellisesti valmiissa tulkinnassa riipaisevasti. Keinuvarytmisen Poppamiehelle (Yona) kaunisäänisen Elina Saarelan taitava ja ilmaisevan taipuva äänenkäyttö on harvinaista, mieluista kuultavaa. Laulukvintetin (Knipi) Älä koskaan ikinä soi ihailtavan vapaasti ja komeasti äänissä suoraan meille kuulijoille hehkuvan tuoreesti tarjoiltuna.

KOkonsertti14%205-normal.jpg

Pihla Pohjolainen

Konsertin temperamenttisimman kokonaisuuden tarjosi Pihla Pohjolainen laululla Miehet pois, musikaalista Kiss me Kate (Porter/s.Elstelä) - valmiin kypsänä musikaaliherkkuna. Ihailtava lavakarisma vangitsi kuulijan syventymään Aliisa Rinteen Suosio-biisiin, musikaalista Wicked (Schwartz/s.Parkkinen) ja artistin laaja-alainen äänimateriaali ja sisäsyntyinen komiikan taju hämmästyttivät vaikuttavuudellaan. Maukkaan kiihkeää, mukaansatempaavaa teatterilaulua ja sanomaa saimme kuulla Juho Rantosen Brel-tulkinnassa Jackie (Jouannest/Brel/s.Ryömä) - valohohtoinen esitys Brelin kunniaksi. Vielä pidemmälle Brel-laulelman henkeen saatteli meidät Suvi Rantanen Porvareiden (Corti/Brel/s.Ryömä) poroporvarilliseen liituraitamaailmaan perehdyttävällä, huikean irstailevalla parodiataidollaan ja illan kenties taitavimmin kaikkensa antavalla heittäytyvällä esiintymisellään. Ali Ahovaaran (Weill/Brecht) laulu Kolmen pennin oopperasta näytti taiteilijan tyylitajuisen suvereenin lavahallinnan - aivan virtuoosi ja upean nautinnollinen tulkinta.

KO100-normal.jpg

Konsertin päätti Teatterilinjojen 1 ja 2 yhteiskuoro Toni Edelmannin Hanurilla - oi mikä kuoro Lahteen onkaan kasvanut!  Vielä saman yhteiskuoron iki-ihana Lämpöni lempeni annan (Chydenius/Kaipainen), jota täydellisemmin ei konserttia enää voisi kruunata: valmista, tenhoavaa ja säihkeistä yhteistulkintaa ajatustemme, mielihyvämme ja Lahden kaupungin täydeltä.

 

Viimeisellä rannalla lauluilta 7.5.2014    Lahden kansanopiston teatterilinja 1

Laulujen opetus ja ohjaaminen Inge-Maarit Rautiainen    Kuoron ja lauluyhtyeiden harjoittaminen ja pianosäestys Ari Niskanen

**Laulun historian havinaa: Sain olla Unto Monosen osassa Jukka Pakkasen näytelmässä "Tunti kerrallaan" Tampereen Teatterikesässä 20.8.1972 tuota samaa laulua esittämässä.