Hakalan%20hattu-normal.jpg

Olen lahtelaissilmilläni yrittänyt ymmärtää yhteisömme rikkautena meidän ihmisten poikkeavuutta. Erityisopetuksen vuosikymmenten työilmapiirissä olen saanut suorastaan kylpeä tuossa monimuotoisessa persoonallisuuksien ihmismeressä: linnakundit, itsenäiset yrittäjät, monilapsisten perheiden äidit ja isät, taiteilijat, romaanisuvut, lukutaidottomat tai tietokonenerot ovat oppilaina koulineet minusta edes jonkinasteisen ymmärtäjän ja ihmisihailijan. Vähimmillään uskon haistavani eron aitouden ja pyrkyryyden välillä.

Lahdessa vaikuttaa ainakin pari lierihattuista miestä, joista toisen olen kohdannut useammin, toisen vain ohimennen. Molempien yhteiskunnallisia toimia olen saanut seurata muutaman vuosikymmenen ajan. Mitä heistä jää erityisoppilaiden inhimilliseen, sympaattiseen ihmiskirjoon verrattuna elämämme rakennukseksi jäljelle. Ei juuri mitään, kumpikin osaa aikaansaannoksensa, oman pintaanpiirretyn karriäärinsä suorastaan pilata.

Päätoimittaja Heikki Hakalaa olen kehunut useasti sujuvana tekstinkirjoittajana ja supliikkina keskustelijana. Vielä useammin viimeaikoina olen päivitellyt hänen tapaansa tehdä lehteään kovin näkyvän sensorin ajatuksin. Koko Lahden tuhoksi puutteellista ja tahallisesti vääristynyttä tietoa hän on jakanut erityisesti Päijät-Hämeen koulutuskonsernin henkilöstöpolitiikasta, sen monine kielteisine seuraamuksineen aina taidelinjojen lopettamisiin asti. Päätoimittajalta, valtalehtemme pomolta, olisimme odottaneet vähintään totuudellisuutta ja moraalia asioiden käsittelyyn. Ei riittänyt miehellä kanttia, piti ja pitää kumartaa ESA-lehtikonsernia työnantajana sekä Koulutuskonsernia - suurta, hyvin maksavaa ilmoittajaa - ja haudata totuus maton alle.

Hakalan hobby on ruoka, erityisesti liharuoka. Tosin meitä etovat hänen verinen munuais- ym. reseptipalstansa, kulinaristisen sievistelevät kokkiohjeensa ja kaiken eläimellisen herkuttelun oikeutus tänä vihreyden ja kasvisten aikakautena: humaaniksi luulemamme mies paljastuu kokkiharrastuksessaan melkomoiseksi barbaariksi. Toinen Hakalan hobby on Vesijärvi, josta huolenpito yhdessä suurten yritysten sponsoroinnin kanssa sopii hyvin hänelle. Kun Hakala Etelä- Suomen Sanomien tämän päivän yliössään tekee johtopäätöksen, että samalla kun roskakalaa Vesijärvestä puhdistetaan ja kala kyyditään ruoaksi turkiseläimille, tuemme myös maan turkiseläinkasvatusta, mittamme Vesijärvemme pelastamiseksi on täynnä. Me lahtelaiset pidämme Vesijärveämme ainutlaatuisena maisemallisena rikkautena ja sen puhtauden vaalimista velvollisuutenamme. Turkiseläinten käyttö ei enää kuulu tämänpäivän ihmisen tarpeisiin eikä etiikkaan, saati hieno Vesijärvemme lunnaaksi turkiseläintuotannon kohottamiseksi.

Oinosen%20hattu-normal.jpg

Toinen lierihattuinen kirjoittaa tänään saman valtalehtemme mielipideosastossa myös lahtelaisen veden merkeissä. Hän on kameleonttipoliitikko Pekka Oinonen, alkuaan demari, vuodenpäivät kokoomuslainen hössöttäjä. Muistamme hänet takavuosina silloisena palotoimesta vastaavan lautakunnan puheenjohtajana, joka joutui suorastaan piiloutumaan ja pakenemaan lähes henkensä kaupalla palomiesten suuttumusta petettyään lupauksensa palomiesten lakon kiemuroissa. Ei kovin luotettava poliitikko.

Viimeiset vuodet Oinonen on ollut Lahti Veden ja Lahti Aquan hallituksen jäsen, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Vuosi sitten hän sai potkut noista luottamushommistakin.

Kun Etelä-Suomen Sanomat 9.6.2013 teki toimittaja Vili Uuskallion kynällä ja Lahden historian todellisen sielun, tutkija Riitta Niskasen tukemin ajatuksin kerrankin lukijaa  täydellisesti valaisevan artikkelin menneisyytemme tuhoamisesta, Jalkarannan Ainolan miljöön pilaamisesta, Oinonen puuttuu nyt muka asiantuntijana asiaan, olihan hän tuolloin tuhotyöstä päättäneen Lahti Aquan hallituksen jäsenenä. ESS:n artikkeli Ainolan tuhoamisesta on niin perusteellisen tutkittua tietoa, totta ja aukoton, että Oinosen kaltaiset pyrkyrit jäävät lierihattuineen aika köykäisiksi jälkihurskastelevilla puheenvuoroillaan. Jälleen yksi Lahden harvoista menneisyyden ainutlaatuisista dokumenteista on täysin ymmärtämättömästi tuhottu ja vielä meidän veroeuroillamme.

Aitous ja pyrkyryys ovat ominaisuuksiamme, joista vain toinen Lahdessakin viihtyy leveiden lierihattujen alla.