Taskufestari.jpg

Paljon odotuksia herättänyt Taskufestari, vapaiden teatteriryhmien ja ulkomaisten lastenteatteriryhmien esityskarnevaali lapsille, nuorille ja aikuisille Lahden Pikkuteatterissa tuntui ideana tuoreelta, houkuttelevalta ja kiinnostavalta.

Katsoja arpapelin varassa

Vaikka tässä uudessa festarissa viiden päivän aikana oli nähtävänä vain yhdeksän eri esitystä, ei voi olettaa, että tavallinen teatterissakävijä niitä kaikkia pystyisi edes katsomaan - varsinkin kun useat olivat keskellä arkipäivää. Tietenkin noihin arkipäivän esityksiin oli saatu salit täyteen päiväkodeista ja kouluista, mutta viikonvaihteen esityksissä katsomoissa näkyi paljon tyhjiä tuoleja.

Kun Taskufestarin esityksistä ei saanut juurikaan minkäänlaista sisällöllistä tietoa, saati taetta taiteellisesta tasosta, katsojan oli itselleen arvottava, mitä esityksistä menee kokemaan. Silloin saattoi käydä, että valitessaan Niveltämön Pimppelipomin -seksuaalikasvatukselliseksi ja hauskaksi mainostetun puheenvuoron, totesi itsekin, että hauska ja toimiva se kyllä oli, vaikkakin sitä olisi voinut reippaasti lyhentää, tai jos toiseksi esitykseksi sattui vielä Taskuteatteri Mimicin Ai-ai-ai, melko hajanainen juttu, paikallaan junnaava ja outo, koska siinä naurettiin toisen vahingolle, niin kolmanteen arvontaan festivaalikävijä ei ehkä enää uskaltautunut. Näin kävi läheiseni perheelle.

Missä asiantuntija?

Suurissa, kymmenille tuhansille ihmisille tarkoitetuissa ja sataankin eri esitykseen yltävissä teatterifestivaaleissa ymmärtää yleisön vaikeuden valita itselleen sopivaa sekä teatterillisesti laatuisaa katsottavaa. Olen kirjoittanut Tampereen teatterikesän raadille sen ohjelmistovalinnoista: ihmisille kun on taattava hyväksyttävä taso ja osattava viestiä esityksestä olennainen. Käyn edelleen tuon festivaalin valitsijaraadin kanssa - jotka sentään ovat täysammattilaisia - syvällistä keskustelua asiasta.

Jo  avajaispäivän ohjelmaan kuuluneiden kaikkiaan yli kolmenkymmenen esityksen ja parin teatteriin liittyvän näyttelyn kokeminen on katsojalle määrältään kaoottinen: mitä valita ja millä perusteilla. Tällä kohden Tampereen teatterikesän järjestäjien pitäisi mennä rohkeasti itsetutkiskellen itseensä - paljous ja määrä tekee festivaalin, muttei teatteria tai taidetta. Sen tekee esityksen korkea laatu, jonka pitää teatterissa aina koskettaa tunteitamme, avartaa meitä ihmisinä sekä maailman kansalaisina. Teatterikesän organisaation on luotava tarjolla olevista esityksistä luotettavampi laatu- ja lajiselvitys. Nyt yksityinen ihminen on täysin oman onnensa ruletissa valintoja tehdessään" http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/08/teatterikesan-onnenruletissa

 

Itselleni kävi onni Lahden Taskufestarissa. Olin valinnut seurattavakseni venäläisen Melting Pointin Chook&Gek -vierailuesityksen.

Chook&Gek

Melting%20Point.jpg

Postimies/Gek – Vladimir Antipov    Äiti – Maria Shustrova   Postimiehen veli/Chook – Alexander Lenin

Käsikirjoitus ja ohjaus  Maria Kritskaya   Puvut Sergey Illarionov   Skenografia  Ekaterina Malinina  Musiikin pääteema  Zinaida Lichtenfeld   Valot  MarianneThallaugh Wedset     Ääni ja tekniikka  Ilya Netsvetaev
 

Kiehtova seikkailutarina alkaa lumimyrskyssä pohjolan armottoman luonnon keskellä matkaavasta postimies Gekistä:  

”Jäisellä tasangolla maailman ääressä,  eksynyt postimies joutuu lumimyrskyyn.

Muisto lapsuudesta pelastaa hänet:  Muisto Chook-veljestä, yhteisistä leikeistä ja unelmista.

Muisto äidistä, joka rakasti heitä ja aina otti osaa heidän leikkeihinsä.

Ja muisto isästä, josta he uneksivat niin paljon:

Mitä jos jonain päivänä heidän isänsä, joka oli töissä kaukana-kaukana pohjoisessa,

jolla ei ollut aikaa tulla kotiin lomillaan, kirjoittaisi äidille ja pyytäisi tulemaan poikien kanssa tapaamaan häntä?

Näkemiin suuret kaupungit, tehtaat ja kylät!  Edessä on puiden ja vuorien maa, ja laajat tummat metsät…”

Esitys on visuaalisesti komeaa, värikkään täydellistä teatteria, moniulotteisine, mielikuvituksellisine lavastuksineen, lumimyrskyineen, tulta puskevine veturin lämmityskattiloineen, vuoristoineen, lumimassoineen, hiihtämisineen, pakkashuuruisine vettä tippuvine ja kylmää hohkaavine huoneineen, filmillisine vauhdikkaine matkoineen ja niissä kulkevine lapsuuden leikkikaluineen. Esitystä kehystää tarkoin ja maulla valittu musiikki, jolla luodaan alati vaihtuvat tunnelmat hämmentävän taitavasti. Kolmen näyttelijän (Vladimir Antipov, Alexander Lenin ja Maria Shustrova) ilmaisu on mimiikan ja klovnerian sydämellistä, ajoitukseltaan mestarillisen tarkkaa ja ihailtavan sympaattista yhteistyötä, jossa tyyppikarakterisointi on persoonallisen viehättävää, rikkumattoman taitavaa ja uskottavaa. On turvallista kaikenikäisten ihastua ja lumoutua huimaan, jännittävään, vauhdikkaaseen ja salaperäiseen lähes sanattomaan seikkailuun tällaisen näyttelijäkolmikon ja heidän sydänlämpöisen, vivahderikkaan ilmaisunsa mukana. Tehosteet, valot ja monet savu-, ääni- ja valotrikit täydensivät esityksen kokonaisilmaisun ehyeksi. Ikimuistettava teatteritapaus Lahdessa!

Chook.jpg

Tämän pietarilaisen Melting Point -teatterin esityksen on tuottanut Nordland Visual Theatre /Figur-teatteri; kiertuenäytelmää esitetään kuluvan loppusyksyn Suomessa - esityksen ensi-ilta oli 29.5.2012 Norjan Stamsundissa.