Teatterikes%C3%A4%2018%20Anna%20Karenina

Kreivi Vronski  Carlos Chamorro,  Anna Karenina  Mariana Collado ja kreivi Karenin  Jorma Uotinen

 

 

Yleisö rientää tungeksii Tampereen Työväenteatterin Suurelle näyttämölle tukahduttavan kuumasta ja ilmattomasta 34 -asteisesta teatterilämpiöstä, käytävän pusertavassa ahtaudessa toisiaan julkeasti tönien. Näyttämötilaan varsinaisen katsomon ohi jatkuu ryntäys ja matka mutkistuu. Jalkojen on kömpelöä liikkua, silmien mahdoton hahmottaa monien. tähän näytelmäsensaatioon varta vasten rakennettujen portaikkojen ja kaapelijohtojen epätasaisessa, säännöttömässä lattiapinnassa ja koko tilan katosta jalkoihin asti täyttävässä hämärän usvaisessa sakenevassa sumussa.

Enteilevään kohtalonomaisuuteen ja ahdistavaan tunnelmaan sielumme kietoutuivat hetkessä, täyttyvät piinallisen kummituksellisesta odotuksesta, johon ainoan lohdun tuo ilmanhenkäys, tähän helvetilliseen kuumuuteen pikku helpotuksen tuoden, fysiikkamme ja hengenahdistuksemme viime hetkessä armahtaen.

Hahmotamme hämärästä viimein kolmiomaisen pöydän koko näyttämön täyttävänä ja meidät ohjataan sattumallisiin istuinpaikkoihin neljään nousevaan riviin jokainen jonnekin hämärässä pöydän ympärille vaistonvaraisesti istumaan lysähtäen. Jättiläispöydän sisälle jää laaja, enteilevän symbolinen kolmioareena. Siinä liikkuu kohtalokkaan näköisiä hahmoja, nainen ja mies tuimin katsein, plastisin äkkiliikkein, niskan ojennuksin ja nakkeluin, keinotekoisesti ojennetuin sormiliikkein. Jossakin ohjaillaan yleisöä vielä paikoilleen, äkkiä havahdun ja tajuan orkesterin tässä shokeeraavassa miljöötunnelmassa soittaneen koko ajan jotakin, siitä erottuu nyt eritellen viulun ja tuuban naiselliset ja miehiset, sukupuolisidonnaiset värit sekä sotaisen armeijarumpalin kurinpidollisen taistelullinen päristävä rytmirämistys - valssiahan se on, valssia….valssia...katsomon loppukin valaistus häviää... valssi voimistuu, orkesteri vauhdittuu ja yleisö hypnotisoituu kuin valssisen maagiseen uneen.…

 

Näin alkaa ja upottaa tunnelmaansa yksi monta viikkoa sitten loppuunmyydyistä Teatterikesän esityksistä, tuo Tolstoin kolmiodraama kuin keskellemme, meidän pöydästä ahmia ja sen antimia, kristallinomaisia jääpaloja tässä helvettimäisen kuumatunnelmallisessa ilmapiirissä vaistomaisesti odotustuskamme sietämiseksi hamuta.

 

Itse tulkinta, balettinen flamencomaisen ylimystöllinen, vallankumouksellisen hahmoton tanssi imaisee mukaansa, vaikkei sitä ymmärtäisikään..äkkiä kuin varkain tunnelma muuttuu jääkylmän keväisen kirkkaaksi ja aurinkoiseksi kolmen hahmon Annan, hänen aviomiehensä Kareninin sekä rakastajakreivi Vronskin luistellessa siinä kuin autuaallisella aurinkoisella jääksi muuttuneella areenalla sopuisassa perheidyllissä. Kaksi maccoa ja niiden voimalatausta pikku sormenpäin ohjaileva seireeninen kauneus käyvät lemmen julmaan loputtomaan kaksintaisteluun, tanssiin omistamisesta - elämästä ja kuolemasta -...ortodoksinen tunnelma pappeineen kananmunasymboleineen vie meidät unenomaisesti jonnekin vuosisatojen takaiseen Venäjän hoviin, sen ymmärrämme ja pian aistimme seuraavamme tapahtumaa kuin yhtäaikaa hahmottamatonta menneisyyttä ja tätä päivää, vain pelkkien voimakkaiden tunteiden, flamencorytmien ja liikkeiden äkkikäännöksiä mistään todellisuudesta enää mitään hahmottamatta. Yläluokkaisuuden ryhdit flamencomaisiksi metso-teeri -asetelmiksi muuntautuneina ja loppumaton tanssiminen pitkine pysähdyksineen, muodonmuutoksineen väliin pysähtyy ja räjähtää sitten reaktioihinsa kontaktinottoihinsa parit rajusti rutistaen toisiinsa. Nyt meno tiivistyy tanssijoitten kiihkon, intohimon ja kiiman, alistumisen ja kukkomaisen ylivoiman hurjiin flamencorytmeihin, plastisiin pariotteisiin, heittoihin ja kengänkorkorummutuksin tunteensa voimistaen ja äityy silmittömäksi himoksi värittyen, tunnelman ääriin, katsomon ylimpiin riveihin saakka tartuttaen… väliin tanssiin yhtyy koko orkesteri lavalle tuubain, kitaroin, rummuin, viuluin yks.. kaks kolm.. yksi.. kaksi.. kolme kuin elämän viimeisessä valssissa maailmanlopun odotuksessa pyörien… väliin mukaan tempautuu yleisöä lavalle, tanssissa kuin transsissa pienen hetken mukana pyörien…..ja koko tarina ...päättyy viimein Annan ahdistukseen, kuolemaan silmiemme edessä.

 

Hienoksi, unohtumattomaksi, fantastiseksi, ainutlaatuiseksi, loistavaksi, uotismaisen suvereeniksi, häkellyttäväksi, aidosti tolstoilaiseksi kuulen kanssayleisön aulaan laskeutuvissa portaissa esitystulkintaa määrittelevän. Viimeiseen arvioon yhdyn kokonaistajuntani hämärtyneessä yhä voimakkaan draamallisessa tilassani tunnelmaa Tampereen Hämeenpuistoon vielä pitkän kävelymatkan sielussani jatkaen.

 

 

 

Ohjaus ja sovitus
Kaari Martin, Roni Martin, Atro Kahiluoto

Koreografia
Kaari Martin yhdessä tanssijoiden kanssa

Sävellys
Roni Martin

Esitysdramaturgia
Atro Kahiluoto

Valosuunnittelu ja lavastus
Jukka Huitila

Pukusuunnittelu
Erika Turunen

Maskeeraussuunnittelu
Kaisu Hölttä

Esiintyjät
Mariana Collado, Carlos Chamorro, Jorma Uotinen, Erno Haukkala, Roni Martin, Sanna Salmenkallio, Eppu Helle, Miguel Kolliander, Jukka Huitila, Kaari Martin, Atro Kahiluoto

 

Tampereen Teatterikesä, TTT:n Suuri näyttämö 8.8.18 klo 17.30

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/anna-karenina/

 

Teatterikesä 18 logo.jpg

Vuoden 2018 Tampereen Teatterikesän raportointi päättyy tähän.

 

 

Lis%C3%A4liite.jpg